Auraus ja talvikunnossapito

Miksi kaikkia katuja ei aurata heti lumisateen jälkeen?

Katujen auraus suoritetaan pääsääntöisesti kiireellisyysjärjestyksessä. Aurausreittien suunnittelussa on otettu huomioon myös kaluston sujuva liikkuminen. Aurauskauden ajaksi joudutaan käytäville sijoitetut betoniporsaat ja ajoestetolpat siirtämään sivuun sekä kaluston että kulkijoiden liikkumisen mahdollistamiseksi.

Miksi katujen auraajat eivät poista tonttiliittymään työntämäänsä lumivallia?

Raskaan kaluston aurausalueita on 12-16 ja aurattavaa ajorataa yhdessä alueessa on 30-40 kilometriä. Traktori- ja kuormaajakalustolla hoidetaan asuntokadut ja kevyen liikenteen väylät. Näitä alueita on noin 50 ja jokaisessa aurattavaa 10-15 kilometriä.

Miten hoidetaan kevyen liikenteen väylien liukkauden torjuntaa?

Vantaan kaupungin kadunpito käyttää kevyen liikenteen väylien liukkaudentorjunnassa ns. turvahiekkaa, jonka raekoko on sama kuin ”tappajasepeliksi” kutsutun hiekoitusmateriaalin. Turvahiekka eroaa normaalisti käytetystä hiekoitusmateriaalista kuitenkin siten, että sitä ei ole valmistettu murskaamalla. Tämän takia kyseisen kiviaineksen särmät eivät ole niin teräviä. Turvasepeliä käytetään yleisemmin mm. lasten leikkipaikoilla, esimerkiksi keinujen alla.

Talvipyöräilyn suosion lisääntyessä kadunpito sai aikoinaan Vantaallakin runsaasti palautetta rikkoutuneista pyörän kumeista. Teräväsärmäinen hiekoitusmateriaali puhkoi renkaita, varsinkin silloin, kun sepeli oli lumettomalla, joustamattomalla alustalla, suoraan asfaltin päällä. Nykyisin turvahiekkaa on Vantaalla käytetty kevyen liikenteen väylien liukkauden torjuntaan jo lähes kymmenen vuotta. Ja sen käyttöä on tarkoitus jatkaa tulevaisuudessakin.

Hiekoitukseen käytettävä materiaali on pestyä ja raekooltaan 1-6 mm. Kiviaineksen pesulla saadaan hienoaines (alle 1 mm) poistettua sepelin seasta. Tällä menetelmällä pyritään minimoimaan keväisiä pölyhaittoja. Murskaamattomalla sepelillä ei ole yhtä hyvä kitka-arvo kuin murskatulla kiviaineksella, mutta tällä jalankulkijoiden ja pyöräilijöiden välisellä kompromissilla kaupunki on pystynyt palvelemaan paremmin talvipyöräilijöitä, jalankulkijoiden turvallisuutta unohtamatta.

Kadunpito ei käytä talviaikaisessa kevyen liikenteen väylien liukkaudentorjunnassa suolaa kuin poikkeustilanteissa tai erikoiskohteissa. Liukkaudentorjunta suoritetaan siis pääosin aina hiekoittamalla. Vaikka kevyen liikenteen väylät hiekoitetaankin pyöräily-ystävällisesti, niin kaupunki suosittelee talvipyöräilijöitä joka tapauksessa käyttämään polkupyörissään hyväkuntoisia, karkeakuvioisia ja pistosuojattuja päällyskumeja.

Paljonko Vantaalla käytetään rahaa talvikunnossapitoon?

Kokonaisuudessaan talvikunnossapito maksaa Vantaalla noin 3 - 4 miljoonaa euroa vuodessa. Suurimmat menoerät ovat auraus, liukkauden torjunta, lumen poisajo ja hiekoitushiekan poisto. Tällä hetkellä Vantaalla on ylläpitoon neliömetriä kohden puolet vähemmän rahaa kuin esimerkiksi Espoossa. Valtakunnallisen palvelututkimuksen mukaan laatutasossa ei ole kuitenkaan suuria eroja kaupunkien välillä.

Käyttääkö kaupunki lumitöissä yksityisiä urakoitsijoita?

Katujen ylläpidon määrärahat ovat 90-luvun alusta alkaen voimakkaasti alentuneet siten, että vuonna 1990 ylläpitoon oli käytettävissä kaksinkertainen markkamäärä (1,35 euroa neliölle) nykytasoon nähden. Ylläpidettävien katujen pinta-alan kasvamisesta ja määrärahojen vähentymisestä johtuen aurauskaluston alueita on jouduttu kasvattamaan. Lisäksi yhä suurempi osa ylläpidon resursseista on jouduttu ohjaamaan pääkatujen ja joukkoliikenteen reittien ylläpitoon. Huolimatta tuottavuuden parantumisesta ylläpidon tason alenemista ei ole voitu välttää.

Kunnossapitoluokitus

Kuntatekniikan ja joukkoliikenteen jaosto vahvistaa vuosittain katujen kunnossapitoluokituksen, jolla määritellään kunnossapitotoimenpiteille tarkoituksenmukainen järjestys ja väylille tavoitteellinen laatutaso:

1. kunnossapitoluokkaan kuuluvat pääkadut kuten esimerkiksi Asolanväylä ja Raappavuorentie ja tärkeimmät kevyen liikenteen väylät,
2. luokkaan kuuluvat muut linja-autoreitit ja tärkeimmät kokoojakadut ja
3. luokan muodostavat asunto- ja tonttikadut.

Kunnossapitoluokkaa määriteltäessä perusteena on liikennemäärä, liikenteen laatu ja tarpeet. Erityistarpeita aiheutuu esimerkiksi rekka- ja linja-autoterminaaleista, jyrkistä mäistä ja vilkkaasta kevyestä liikenteestä asemille johtavilla käytävillä.