Lajien suojelu Vantaalla

Uhanalaiset lajit

Vantaalla tiedetään elävän säännöllisesti yli 40 valtakunnallisesti uhanalaista lajia. Niistä osa elää aivan ihmisen naapureina urbaaneilla alueilla, osa viihtyy perinneympäristöissä ja osa tarvitsee luonnontilaisia alueita. Vantaalla tehdään säännöllisesti uhanalaisten lajien kartoituksia muun muassa kaavoitustyön yhteydessä. Uhanalaisten lajien elinpaikat otetaan huomioon ympäristönhoidossa. Vantaan luonnonsuojelualueiden verkosto on keskeinen paitsi alkuperäisen luonnon myös uhanalaisten lajien suojelussa.

Liito-orava

Liito-orava on EU:n luontodirektiivin tiukasti suojelema laji. Vantaalla vahvimmat liito-orava-alueet löytyvät kaupungin länsiosista, kuten Timmermalmista, Vestran luonnonsuojelualueelta sekä Petas–Myllypuro-alueelta. Liito-oravan reviirejä on lisäksi muun muassa Lamminsuon ja ja Josvaholmin alueilla sekä aivan asutuksen kupeessa Kivistössä ja Myyrmäessä.

Länsi-Vantaan liito-oravakannan suojelemiseksi on laadittu suojelusuunnitelma vuonna 2005. Suojelusuunnitelmassa esitetään, miten alueen liito-oravien elinedellytykset voidaan säilyttää ja turvata lajin esiintyminen alueella myös tulevaisuudessa. Suojelusuunnitelmassa kiinnitetään erityisesti huomiota tulevan Kehäradan vaikutusalueella oleviin liito-oravaesiintymiin sekä liito-oraville soveltuvien elinympäristöjen välisten kulkuyhteyksien säilyttämiseen ja kehittämiseen.

Lepakot

Suomessa tavattavat lepakkolajit on EU:n luontodirektiivin tiukasti suojelemia. Vantaalla on tavattu Suomessa elävistä yhdeksästä lepakkolajista kuusi tai seitsemän lajia: pohjanlepakko, viiksisiippa tai isoviiksisiippa, vesisiippa, korvayökkö, pikkulepakko ja isolepakko. Näistä pikkulepakko on luokiteltu uhanalaiseksi lajiksi.

Vantaan, ja myös koko Suomen, yleisin lepakkolaji on pohjanlepakko, jota on tavattu lähes kaikkialla Vantaalla. Vantaan parhaimmat lepakkopaikat löytyvät Hämeenkylän–Hämevaaran-alueelta, Linnaisista ja Seutulasta. Näillä alueilla voi tavata useita eri lepakkolajeja.

Saukko

Myös saukko kuuluu EU:n luontodirektiivin tiukasti suojelemiin lajeihin. Vantaalla saukot liikkuvat säännöllisesti Vantaanjoella, ja talvisia havaintoja on etenkin Ruutinkoskelta ja Pitkäkoskelta sekä Königstedtinkoskelta Linnan kartanon läheltä. Eläimiä on nähty myös Vantaan- ja Keravanjoen sivupuroilta, kuten Krakanojalta ja Rekolanojalta. Lisäksi saukkohavaintoja on tullut Pitkäjärven ja Pikkujärven alueelta.

Linnut

Lintulajiston seurannalla on Vantaalla jo pitkät perinteet. Suuri kiitos tästä kuuluu aktiivisille lintuharrastajille. Vantaalla pesii säännöllisesti kymmenen uhanalaista lintulajia. Uhanalaiset koskikara ja tunturikiuru talvehtivat Vantaan alueella, mutta eivät pesi täällä. Satunnaisia vierailijoita ovat valkoselkätikka ja viiriäinen, joka jo oli välillä hävinnyt Suomen pesimälinnustosta.

Perhoset

Vantaalla on tehty muutamia alueellisia perhos- ja kovakuoriaisselvityksiä. Myös harrastustoiminnan kautta saadaan havaintoja muun muassa Vantaan uhanalaisista hyönteisistä. Hyönteislajiston osalta tunnetaan Vantaalta parhaiten perhoset. Uhanalaisten perhoslajien määrä Vantaalla on 19. Silmälläpidettävistä perhosista on Vantaalta löydetty 22 lajia.

Perhosista huomattavimmat harvinaisuus- ja uhanalaislajistokeskittymät sijaitsevat Vehkalanmäellä ja Keimolan entisen radioaseman alueella sekä Viinikanmetsässä. Myös Tammiston luonnonsuojelualueella sekä Tuomelan tammimetsässä Hämeenkylässä on tavattu useita uhanalaisia perhoslajeja.

Vantaalla perhosia on suojeltu muun muassa raivaamalla perhosniittyjä talkoilla. Uhanalaisten lajien tunnettuja elinpaikkoja hoidetaan ja seurataan säännöllisesti. Monien perhoslajien toukat käyttävät ravinnokseen vain yhtä tai muutamaa ravintokasvia, joten ravintokasvien kasvupaikkojen säilyminen on elinehto myös perhosille.

Kovakuoriaiset

Vantaan tunnetuin kovakuoriainen on halavasepikkä. Tämän äärimmäisen uhanalaisen hyönteisen ainoat tunnetut elinpaikat ovat Vantaalla. Halavasepiköiden elinalue Mätäojanlaaksossa on rauhoitettu erityisesti suojellun lajin elinpaikkana. Sepiköitä on sittemmin löytynyt Pikkujärven ja Pitkäjärven pohjukan halavista ja mustuvapajuista. Pikkujärvi on rauhoitettu luonnonsuojelualueeksi. Vantaan puoleinen Pitkäjärven vesialue ja rantaluhdat halavasepiköiden suosimine pajukkoineen on varattu yleiskaavassa luonnonsuojelualueeksi.

Mätäojan alue on kokonaisuudessaan lajistollisesti hyvin monimuotoinen kosteikko. Halavasepikän lisäksi alueella on tavattu myös muita huomionarvoisia kovakuoriaislajeja, kuten esimerkiksi haapanärviäinen, haapasyöksykäs ja viitosaatukainen.

Uhanalaisia kovakuoriaisia Vantaalla

  • Halavasepikkä Hylochares cruentatus gyllenhal
  • Hietaseppä Agrypnus murinus

Kasvit

Vantaan kasvillisuus tunnetaan melko hyvin, sillä kasvillisuudesta on valmistunut koko kaupungin kattava selvitys vuonna 1996. Sen jälkeen on tehty useita alueellisia kasviselvityksiä. Vantaalla on tavattu yli 780 eri kasvilajia. Vantaalla kasvaa kolme uhanalaista lajia: hirvenkello, keltamatara ja sääskenvalkku. Niistä keltamatara on Vantaalla selvästi runsain. Keltamatarat kukkivat vielä monin paikoin teiden pientareilla ja kedoilla eri puolilla Vantaata. Hirvenkellon ainoa tunnettu kasvupaikka on pellon reunassa Pyymosan lehdon eteläpuolella. Sääskenvalkkuja kasvaa vain luhtasuolla Mätäojan luonnonsuojelualueella.

Erityisesti suojeltavat putkilokasvit

  • Hirvenkello Campanula servicaria
  • (Keltahierakka Rumex maritimus)
  • (Metsälitukka Cardamine flexuosa)
  • Sääskenvalkku Malaxis monophyllos

Sääskenvalkun tunnetut kasvupaikat Mätäojansuolla ja muualla Mätäojanlaaksossa on suojeltu. Ravinteisilla soilla viihtyvä pieni kämmekkä löydettiin ensin Mätäojansuolta, joka rauhoitettiin vuonna 2002. Sen jälkeen sääskenvalkkuja on tavattu muualtakin Mätäojanlaaksosta.

Hirvenkello on suurikokoinen kellokasvi, jonka menestysvuodet Suomessa olivat kaskikulttuurin aikana. Nyt kasvupaikkojen umpeenkasvu on hävittänyt lajin monilta paikoilta. Vantaalla hirvenkellon ainoa tunnettu kasvupaikka on pellon reunassa Pyymosan lehdon eteläpuolella.

Metsälitukka ja keltahierakka eivät ole nykyisillä kasvupaikoillaan Vantaalla alkuperäisiä lajeja. Metsälitukkaa löytyi taimitarhasta Pakkalassa, jonne kasvi on levinnyt rikkaruohona taimien mukana Keski-Euroopasta. Vantaan keltahierakat Kulomäen ja Pitkäsuon täyttömäillä ovat kulkeutuneet kasvupaikoilleen ruoppausmaiden mukana. Keltahierakan tyypillisiä kasvupaikkoja ovat muun muassa liejuiset rannat.