Luonnon monimuotoisuus Vantaalla

Vantaan maisemassa vuorottelevat kallioiset selänteet ja alankojen savialueet. Avokallioita on paljon, muualla mäkien peruskalliota peittävät moreeni sekä sora ja hiekka. Maiseman komeita yksityiskohtia ovat kallioperän murroslinjat. Alavia maita Vantaan- ja Keravanjoen varsilla peittävät laajat savikot.

Vantaa sijaitsee kasvimaantieteellisesti tammivyöhykkeellä, sen pohjoisella reunalla. Tammivyöhyke eli hemiboreaalinen vyöhyke on Suomen eteläisin kasvillisuusvyöhyke, joka kattaa kapean kaistaleen Suomen etelä- ja lounaisrannikkoa. Vantaalla on tammivyöhykkeelle tyypillisesti paljon lehtoja. Niitä löytyy varsinkin jokien ja purojen varsien savimailta. Soita on vähän ja yleensä ne ovat pienialaisia kalliopainanteiden rämeitä ja laaksonpohjien korpia.

Ekologiset yhteydet ylläpitävät monimuotoisuutta

Ekologiset yhteydet säilyttävät eri puolilla elävien eläinten ja kasvien yhteyden toisiinsa. Geenivirta yksilöiden välillä pitää lajin populaation elinvoimaisena. Vantaalla rakentaminen ja leveät liikenneväylät tuovat monille eliöille vaikeita tai ylitsepääsemättömiä esteitä. Viherverkostoa on kuitenkin säilynyt ja nykyisin viheryhteyksien säilyminen otetaan hyvin huomioon kaupunkisuunnittelussa ja kaavoituksessa. Vihreät luontoalueet kaupungissa edistävät myös asukkaiden viihtyvyyttä ja hyvinvointia.

Kaupungin kasvu vaikuttaa kuitenkin väistämättä lajien selviytymiseen. Kaikki eivät sopeudu muuttuneisiin olosuhteisiin, toiset lajit löytävät kaupungista uusia mahdollisuuksia. Vantaalla esimerkiksi metsäkanalinnuista teeri ja metso ovat kaikonneet kaupungin reunamien luontoalueille. Samoin suuret petolinnut ovat vähentyneet. Pikkuvarpunen on puolestaan runsastunut huomattavasti kaupunkialueella.

Käävät monimuotoisuuden ilmentäjinä

Vantaalta on löydetty noin 150 kääpälajia, mikä on yli puolet Suomen tunnetusta kääpälajistosta. Lahottajasienten ja niistä merkittävimpänä ryhmänä kääpien merkitys metsäekosysteemin toiminnalle on suuri. Kääpiä voidaankin käyttää metsän luonnontilaisuuden ja suojeluarvon ilmentäjinä. Merkittävä osa kääpälajeista viihtyy vain vanhoilla metsäalueilla, joissa kasvaa eri puulajeja ja joissa on runsaasti eri-ikäistä lahopuuta. Lahottaessaan eläviä ja kuolleita puita käävät luovat elinympäristöjä monille muille lajeille. Onkin hyvin todennäköistä, että kääpälajistoltaan rikkaissa metsissä elää myös lukemattomia muita lahopuusta riippuvaisia lajeja.

Luonnon monimuotoisuuden uhkia Vantaalla

Kaupunkialueilla tiet ja muu rakentaminen pirstoo väistämättä luontoalueita, kuten metsiä. Elinympäristöjen pirstaloitumisen myötä pirstaloituvat lajien populaatiot. Se kaventaa toisistaan erilleen jäävien ryhmien perimää, jolloin jokainen eristynyt populaatio on jatkossa heikommilla ja vaara.

Erilaiset häiriöt luontoalueilla helpottavat vieraslajien leviämistä luontoon. Maisemassa näkyvimpiä ovat vieraskasvit, mutta suurin osa niistäkin on satunnaisia vieraita. Ne kasvavat ja lisäävät monimuotoisuutta aikansa, mutta häviävät aikaa myöten pois. Satunnaiset lajit mukaan luettuna Vantaalta on tavattu yli 780 kasvilajia.