Vantaan metsä- ja suoluonto

Metsät

Vantaalla on metsää noin 9 000 hehtaaria elin kolmannes koko Vantaan pinta-alasta. Vantaan kaupunki omistaa ja hoitaa noin 3 500 hehtaaria näistä metsistä. Metsät ovat vantaalaisille tärkeitä virkistäytymispaikkoja. Laajimmat yhtenäiset metsäalueet sijaitsevat Vantaan länsi- ja itäreunoilla sekä pohjoisessa Tuusulan rajalla. Vallitsevina metsätyyppeinä ovat kuusivaltaiset mustikkatyypin ja käenkaali-mustikkatyypin metsät. Karuja kankaita on lähinnä kallio- ja moreeniselänteiden huipuilla ja ylärinteillä.

Vantaan kaupungin omistamissa metsissä on metsälain mukaisia luonnon monimuotoisuuden kannalta arvokkaita elinympäristöjä yhteensä noin 34 hehtaaria (20 kohdetta). Vantaalla on myös luonnonsuojelulain rauhoittamia metsäisiä luontotyyppejä noin 27 hehtaaria (10 kohdetta).

Lehdot

Vantaalla on tammivyöhykkeelle tyypillisesti paljon lehtoja. Niitä löytyy jokien ja purojen varsilta ja peltoalueiden reunoilla. Suurin osa Vantaan lehdoista on oravanmarja-käenkaalityypin tuoreita lehtoja. Paljon suuria pähkinäpensaita kasvavat alueet on määritelty laissa pähkinäpensaslehdoiksi. Niitä on eri puolilla Vantaata. Yleensä pähkinäpensasalueet ovat pieniä, laajimmillaankin vain muutamia hehtaareja.

Tammiston luonnonsuojelualueen luontaisesti syntynyt tammimetsä on harvinaisuus koko pääkaupunkiseutua ajatellen. Yleensä tammet kasvavat sekapuina, eivätkä ole Tammiston tapaan metsän valtapuustona. Pieniä tammimetsiköitä löytyy Vantaalla esimerkiksi Hämeenkylästa ja Seutulasta. Metsälehmus ja vaahtera kasvavat monissa lehdoissa sekapuina, mutta eivät muodosta missään selvää valtapuustoa Tammiston tammien tapaan. Soltorpin luonnonsuojelualueella on paljon vaahteroita kasvava lehtorinne. Suuret metsälehmukset muodostavat komeita puuryhmiä muun muassa suojelualueilla Viinikanmetsän ja Koivumäen lehmuslehdossa.

Kangasmaat

Kuusi on Vantaan metsien yleisin puu, ja mustikkatyypin tuoreet kankaat ja käenkaali-mustikkatyypin lehtomaiset kankaat puolestaan Vantaan yleisimmät metsätyypit. Kuusivaltaiset kankaat peittävät laajalti savitasangoilta nousevien mäkien ja selänteiden rinteitä.

Vantaan mäntyvaltaiset metsät löytyvät kallioisten mäkien huipuilta. Sora- ja hiekkapohjaiset maat on otettu rakentamiseen.

Suot

Pääkaupunkiseutu on luontaisesti melko vähäsoista aluetta. Asutuksen laajetessa soiden pinta-ala on vähentynyt entisestään. Esimerkiksi lentokentän alle on jäänyt soita, muun muassa Mottisuo. Täyttömäkiä ja kaatopaikkoja, kuten Pitkäsuon täyttömäki ja Sotungin vanha kaatopaikka, on perustettu soiden päälle. Monet suotyypit ovat nykyisin uhanalaisia luontotyyppejä. Vantaan hienoimmat säilyneet suokohteet on rauhoitettu. Muutamalle ojitetulle suokohteelle on olemassa ennallistamissuunnitelma, mutta käytännön ennallistamistoimenpiteitä ei ole vielä tehty.

Puustoiset suot

Korvet ja rämeet sekä rantojen lehtipuuvaltaiset luhdat ovat Vantaan puustoisia soita. Tervaleppäkorvet Kylmäojalla, Mätäojanlaaksossa ja Timermalmissa ovat suojelualueilla. Myös vesistöjen varsien luhdat ovat enimmäkseen jo rauhoitetuilla alueilla, kuten Pikkujärvellä ja Mätäojan varressa. Vantaan laajimmat rämesuot ovat Keimolan Isosuon rämealueet, Gubbmossen, Furumossen, Myyraksensuo ja Slåttmossen.

Kallioselänteiden painanteisiin on syntynyt pienialaisia rämeitä. Niissä kasvaa yleisesti mäntyjä, pajuja sekä mustikkaa, juolukkaa, suopursua.

Avosuot

Vantaan suot ovat enimmäkseen puustoisia korpia ja rämeitä. Avosoita on vähän, ja yleensä ne ovat pienialaisia. Poikkeuksen tekevät Pitkäjärven rantaluhdat ja Pikkujärvi, jossa entisen järven tilalle on vedenlaskun jälkeen syntynyt laaja avoluhta. Avoluhtaa löytyy myös Mätäojanlaaksosta, vaikka suurin osa alueesta onkin pajujen ja lehtipuiden hallitsemaa.

Rahkasammalen hallitsemaa neva-aluetta löytyy laajalti Keimolan Isosuon pohjoisosasta. Isosuo on keidassuo, josta löytyy useita suotyyppejä. Lähellä Isosuota on laajahko Riitukin neva. Hienoja avosoita löytyy myös Vantaan itäosasta Sipoonkorvesta.

Vantaan suot lisäävät osaltaan merkittävästi maiseman monimuotoisuutta. Soilla elää myös niille ominainen kasvi- ja eläinlajistonsa. Moni suotyyppi on jo alun alkaen Vantaalla harvinainen ja niin on noilla soilla elävä kasvilajikin.