Etusivu  > Avoimet työpaikat  > Työn esittelyjä  > Peilaile tulevaisuuttasi sosiaali- ja terveystoimessa  > Välinehuoltajalla täytyy olla "aseptinen omatunto"

Välinehuoltaja Ritva Lindell

Välinehuoltajan työ on sosiaali- ja terveysalan ammateista kenties niitä vähiten tunnetuimpia. Välinehuoltajan työ on kuitenkin vastuullista ja tarkkaa työtä.

- Välinehuoltaja tarvitsee "aseptisen omantunnon" joka tarkoittaa sitä, että missään välihuoltoprosessin vaiheessa aseptiikka ei petä. Työtä täytyy tehdä niin sydämellä, että ajattelee itse olevansa asiakas, jonka suussa välineitä käytetään, sanoo välinehuoltaja Ritva Lindell.

Ritva työskentelee Tikkurilan lukion hammashoitolassa. Hammashoidon lisäksi välinehuoltajia työskentelee muuallakin terveydenhuollon kentällä esimerkiksi terveysasemilla ja sairaaloissa.

Vääriä käsityksiä välinehuoltajan työstä

Yleisöllä on vääriä käsityksiä välinehuoltajan työstä, joskus jopa hoitohenkilökunnallakin. Luullaan, että välineet huolletaan tiskaamalla tai että välinehuoltajat huoltavat vaikkapa pyörätuoleja. Näin ei kuitenkaan ole. Välinehuoltajan on tunnettava hyvinkin herkät ja pienet hoitovälineet.

- Moni myös kuvittelee, että välinehuoltajan työ on likaista, mutta puhdasta työtä tämä on. Hoitovälineitä täytyy kuitenkin käsitellä sitä silmällä pitäen, että jokaisessa niissä voi olla infektio, Ritva oikoo väärinkäsityksiä.  - Välinehuoltajan täytyy myös tuntea ja osata käyttää nykyaikaisia tietokonepohjaisia desinfektiokoneita sekä autoklaaveja, hän jatkaa.

Ritva pitää työstään, koska se on tarkkuutta vaativaa ja itsenäistä työtä. Välineet desinfioidaan ja steriloidaan koneessa, mutta siihen työ ei lopu. Koneita on valvottava ja välineiden puhtaus vielä testattava. - Sen jälkeen välineet pussitetaan ja lajitellaan tarpeen mukaan. Tämä on välillistä työtä lääkärin ja potilaan välillä, hän sanoo.

Pieni ammattikunta ei aina houkuttele

Hän harmittelee, etteivät välinehuoltajat itsekään pidä ääntä itsestään. Se näkyy muutenkin pienen ammattikunnan ikärakenteessa, eikä palkkauskaan välttämättä ole kohdallaan työn vaativuuteen nähden. Ainakaan koulutuksen pituuden ei pitäisi pelottaa koulukammoisia, sillä välinehuoltajan koulutus kestää vuoden.

Ala kuitenkin houkuttelee ammatinvaihtajia, Ritva itse kyllästyi työhön kaupan alalla ja vaihtoi välinehuoltajaksi. Pitkät päivät kaupassa imivät mehut. - Välinehuoltajana olen ollut Vantaan kaupungilla nyt jo kahdeksan vuotta, hän sanoo.

Aivan itsestään selvyys uusi uravalinta ei ollut. Harjoittelujakso sairaalaan välinehuollossa tuntui turhan tehdasmaiselta. Terveysaseman harjoittelujaksolla mieli muuttui. - Huomasin, että tämähän on kivaa hommaa, Ritva naurahtaa. Omaksi ilokseen Ritva opiskelee nyt lähihoitajaksikin keikkatyö mielessään. Välinehuoltajan työtä hän ei ole kuitenkaan jättämässä.

Esa Pesonen