Hiekoitus kevyen liikenteen väylillä

Vantaan kaupungin kadunpito alkoi käyttää talvikaudella 2008/2009 kevyen liikenteen väylien liukkaudentorjuntaan ns. turvahiekkaa. Sitä käytetään normaalisti lasten leikkipaikoilla, esimerkiksi keinujen alla. Sen raekoko on sama kuin aiemmin käytetyn sepelin, mutta sitä ei ole murskattu. Innokkaimmat talvipyöräilijät ovat kiittäneet uudesta materiaalista, kun he ovat havainneet renkaidensa kestävän ehjinä toisin kuin aiemmin tai muualla.

Aiemmin Vantaallakin liukkauden torjuntaan kevyen liikenteen väylillä käytettiin pestyä sepeliä, jonka raekoko on 1-6 mm. Tällä lajikkeella pystytään minimoimaan keväiset pölyhaitat ja ehkäisemään parhaiten liukastumisvahinkoja. Sepeli saattaa kuitenkin jäädä kiinni polkupyörän renkaisiin, varsinkin paljaan asfaltin päällä. Lajiketta on käytetty ainakin pääkaupunkiseudun kaupungeissa. Renkaita rikkoneesta "tappajasepelistä" kirjoitettiin mm. Helsingin Sanomissa joulukuussa 2008. Myös nettikeskustelu on ollut vilkasta.

Talvella 2007/2008 pyöräilijät antoivat Vantaallakin runsaasti palautetta rikkoutuneista renkaista. Tuolloin vuodenvaihteessa sula kausi kesti lähes kaksi kuukautta, ja siksi kaupunki alkoi harjata raittien toista puolta puhtaaksi sepelistä poikkeuksellisen aikaisin. Näin palveltiin pyöräilijöitä, mutta myös keväistä pölyämistä voitiin vähentää ennakolta. Toisaalta sepelin harjauksella talviaikaan lisätään liukastumisriskiä, kun märät asfaltit jäätyvät yöllä.

Katujen ja käytävien talvikunnossapitoon käytetään Vantaalla vuosittain noin 3-4 miljoonaa euroa. Kadunpito-yksikön hoidossa on katuja noin 850 kilometriä ja käytäviä 600 kilometriä.Hoidettavien alueiden kasvu ja määrärahojen niukkuus vaativat edelleen työtapojen kehittämistä ja tehostamista sekä hoidon kohdistamista tärkeimmille väylille.