Opettaja on positiivinen piilovaikuttaja

Luokassa on hiljaista ja oppilaat pyytävät puheenvuoroa. Unelmaa? Ei, vaan olemme saapuneet Uomarinteen koulun 2A-luokkaan. Opettajana Aila Keturi. - Meillä on täällä luokassa "liikennevalot". Kenenkään ei tarvitse huutaa, sanoo Aila.

Viimeinen luokka Ja näin on, yhdenkään oppilaan kohdalla ei pala punaiset pahvivalot seinällä olevassa taulussa, josta löytyvät kaikkien oppilaiden nimet. Vihreätä näyttää eli kaikki hyvin. Ja vaikka olisi punaista, jokainen päivä on uusi ja mittarit nollataan. Keino työrauhaan on ehkä epäsovinnainen, mutta pitkän uran aikana keksii keinot työrauhan turvaamiseen. Tunnustusta on tullut, sillä Luokanopettajaliiton hallitus valitsi Aila Keturin vuoden 2009 luokanopettajaksi.

Ailan luokalla on 27 oppilasta. Luokka on Ailan viimeinen, sillä hän on keväällä jäämässä eläkkeelle. Luokanopettajaksi Aila valmistui 1971. Uomarinteen koulussa hän on opettanut miltei 30 vuotta. Luulisi, että opettaminen sujuisi jo rutiinilla? - Joka kerta kun uusi luokka aloittaa, ovat oppilaatkin uusia. Täytyy oppia keinot vetää oikeista naruista. Kun opettaa ekaluokkalaiset kuudenteen luokkaan asti näkee todella työnsä tulokset, Aila sanoo.

Kun ajat olivat erilaisia

Helppoa opettajan työ ei aina ole. Aila muistaa uran alun äidin- ja englanninkielen opettajana Someron kansalaiskoulussa 70-luvun alkupuolella. - Valmistuin peruskoulunopettajaksi aikana jolloin elettiin vielä kansakouluaikaa ja ajatukset opettamisesta olivat sen mukaisia. Vastavalmistuneena minulla oli uusia ajatuksia opettamisesta ja oppilaiden kanssa toimeen tulemisesta. Demokratia ja tasavertaisuus olivat sen ajan iskusanoja, muistelee Aila.

Paluu maan pinnalle oli nopea, sillä maanviljelijäksi tai kuorma-autonkuljettajaksi halunneet pojat eivät hevillä innostuneet englannin kielestä. Mutta tavoitteista selvittiin , kun yhdessä sovittiin, että kunkin kirjan jakson jälkeen opetellaan sanoja Uriah Heepin lauluista ja kuunnellaan ko. levyjä.

Ailan käsitys erilaisista opetusmetodeista vahvistui 70-luvun puolivälissä Ruotsissa, jossa Aila huomasi metodien olevan Suomessa vanhentuneita. Suomessa pedagoginen vapaus lisääntyi 80-luvulla: luovuttiin opettajan päiväkirjoista ja luokasta lähdettiin uloskin oppimaan. Tietokoneet astuivat koulumaailmaan.

90-luvun alussa tapahtui vielä suurempi muutos. Somalilaisperheitä saapui Suomeen. Somalilapsille etsittiin opettajaa. Aila halusi ottaa haasteen vastaan. Alku ei ollut helppoa. - Suomalaisperheet kieltäytyivät laittamasta lapsiaan somalilaislasten kanssa samalle luokalle. Ennakkoluuloja oli tosin puolin ja toisin, muistelee Aila. Lopulta päädyttiin siihen, että Ailan luokka oli pienennetty. Siinä oli puolet kantasuomalaisia ja puolet somalilaislapsia. Myöhemmin oppilaiden määrä kasvoi yli kahdenkymmenen.

- Kaksijakoista luokkaa en tuon luokan jälkeen halunnut, vaan mahdollisimman monikulttuurisen. Lapset ovat vähiten ennakkoluuloisia, kunhan tottuvat toisiinsa, sanoo Aila. Hänen mielestään opettajan on muistettava, että hän on esimerkillään positiivinen piilovaikuttaja lasten arvomaailman rakentumisessa.

Yksi aikuinen pelastaa

Ailalle opettajan työ on läsnäoloa joka hetki varsinkin 1. ja 2. luokkalaisten kanssa. Omat murheet unohtuvat. - Opettajan on herätettävä lapsen mielenkiinto uusiin asioihin. Opettajan on oltava myös lapsen tukena. On sanottu, että ihmisen elämän riittää pelastamaan yksi aikuinen. Yksi kannustava sana voi säilyä lapsen muistissa loppuelämän. En ole enkeli, mutta lapsille haluan parasta, Aila sanoo.

Tänä päivänä opettajalta vaaditaan hyvää psyykkistä ja fyysistä kuntoa. Tukena on monipuolinen koulutus. - Yksi opettajan työn suurista haasteista on kasvattaa lapset kestämään työelämän kovuutta ja kilpailua. Vallalla on trendi, että asiat täytyisi tehdä aina vain paremmin, Aila sanoo. Opettajan jaksamisen kannalta tärkeää on hyvä työyhteisö ja toimiva yhteistyö kotien kanssa. - Aina vanhempien ei ole helppo ymmärtää opettajan ratkaisuja, siksi opettajan pitäisi muistaa kiperässäkin tilanteessa, että on luonnollista, että vanhempi on aina lapsensa puolella, Aila sanoo.

Vuoden luokanopettaja -palkinto myönnettiin Aila Keturille seuraaviin perustein:

- Hän on tehnyt tutuksi maahanmuuttajien kulttuuria koulullaan eri projektien avulla
- Hän on tehnyt yhteistyötä Vantaan sanataidekoulun ja Vantaan taidemuseon kanssa. Hän on rikastuttanut Uomarinteen koulua tuomalla eri alojen tietäjiä ja taitajia kaikkien iloksi
- Hän luo positiivisuudellaan hyvää oloa niin oppilaille kuin työtovereilleen
- Hän on hankkinut eri tahoilta apurahoja lapsia ilahduttaviin projekteihin

Teksti ja kuva:
Esa Pesonen