Lapsen huolto, asuminen ja tapaamisoikeus

Kun lapsi syntyy avioliiton aikana, molemmat vanhemmat ovat hänen huoltajiaan. Jos vanhemmat eivät ole avioliitossa keskenään, on äiti yksin lapsen huoltaja.

Vanhempien erotessa tai kun lapsi syntyy avioliiton ulkopuolella, vanhemmat joutuvat ratkaisemaan, tuleeko lapsi vanhempien yhteishuoltoon vai yksin toisen vanhemman huoltoon. Huoltomuotoa valitessaan vanhempien tulee punnita erityisesti valmiuttaan neuvotella keskenään lasta koskevista asioista.

Yhteishuollossa olevat vanhemmat päättävät yhdessä lapsen hoidosta, kasvatuksesta, sukunimestä, passista, asuinpaikasta, kansalaisuudesta, uskonnosta, koulutuksesta, terveydenhuollosta sekä omaisuuden hoidosta. Lapsen kanssa asuva vanhempi voi kuitenkin yhteisen huollon sitä estämättä huolehtia ja päättää lapsen arkisista asioista, päivittäisestä hoidosta ja huolenpidosta.

Jos lapsi on vanhempiensa yhteisessä huollossa ja hänen toinen huoltajansa kuolee, jää huolto elossa olevalle vanhemmalle.

Molemmat vanhemmat voivat saada lasta koskevaa tietoa eri viranomaisilta.

Huoltomuodosta riippumatta lapsella on oikeus saada elatusta molemmilta vanhemmiltaan sekä tavata kumpaakin vanhempaansa. Yhteishuolto ei tarkoita sitä, että lapsi asuisi vuorotellen kummankin vanhemman luona. Lapsen tulee asua virallisesti yhdessä paikassa ja vanhempien erotessa heidän tulee sopia siitä, kumman vanhemman luona lapsi asuu. Lapsen asumista koskevalla ratkaisulla on merkitystä mm. lapsen päivähoitopaikan ja koulupiirin määräytymiseen. Asumistukea ja lapsilisää myönnettäessä lapsi voidaan huomioida vain yhden ruokakunnan jäsenenä.

Vanhemmat voivat tehdä sopimuksen lapsen huollosta sosiaali- ja terveysvirastossa alueensa lastenvalvojan luona tai viedä asian tuomioistuimen päätettäväksi. Tuomioistuimen päätöksellä huoltajien kesken voidaan myös jakaa heidän tehtävänsä, oikeutensa ja velvollisuutensa. Tuomioistuin voi päättää myös huollon uskomisesta vanhempien ohella jollekin muulle henkilölle, esim. isovanhemmalle.
Huolto päättyy, kun lapsi täyttää 18 vuotta tai solmii avioliiton ennen sitä.

Tapaamisoikeus

Lapsella on oikeus tavata ja pitää yhteyttä siihen vanhempaansa, jonka luona hän ei asu. Vanhemmat voivat sopia tapaamisoikeudesta keskenään, tehdä asiaa koskevan sopimuksen lastenvalvojan luona tai viedä asian käräjäoikeuden ratkaistavaksi.

Mitään yhtä lakisääteistä tapaamismallia ei ole. Yleisimmin vanhemmat sopivat siitä, että lapsella on tapaamisoikeus muualla asuvaan vanhempaansa joka toinen viikonloppu sekä kesällä tietyn ajan. Usein vanhemmat sopivat etukäteen myös siitä, miten lapset tapaavat toista vanhempaansa juhlapyhinä ja koulujen loma-aikoina. Aivan pienten lasten kohdalla olisi tärkeää, että tapaamisia olisi riittävän usein, mieluiten useita kertoja viikossa ja lyhyemmän ajan kerrallaan. Lapsen kasvaessa tapaamisaikoja voidaan pidentää ja tapaamiset voivat olla harvemminkin.

Lapsen tapaamisoikeuden turvaaminen on kummankin vanhemman vastuulla. Mitä nuoremmasta lapsesta on kyse, sen tärkeämpää on, että tapaamiset on selkeästi sovittu vanhempien kesken ja että lapsi tietää tapaamisjärjestelyjen olevan vanhempien vastuulla.

Tapaamissopimus voidaan tehdä myös määräaikaisena ja tarkistaa sitä tarvittaessa, esim. lapsen aloittaessa päivähoidon tai koulunkäynnin.

Pääsääntöisesti lasta tapaava vanhempi vastaa tapaamisoikeuden aiheuttamista kustannuksista. Vanhemmat voivat myös neuvotella tapaamiskulujen jakamisesta. Tämä on tarpeen erityisesti silloin, kun välimatka on pitkä tapaajavanhemman ja lapsen välillä.

Jos tapaajavanhempi ei ole kykenevä huolehtimaan lapsesta tapaamisten aikana, voidaan sopia valvotuista tapaamisista. Vanhemmat voivat miettiä, olisiko tapaamisia mahdollista järjestää esim. isovanhemman tai muun lapselle läheisen henkilön läsnäollessa. Vantaalla valvottuja tapaamisia järjestetään Korsotuvalla.

Sopimuksen /päätöksen muuttaminen

Vanhempien tekemää sopimusta tai tuomioistuimen päätöstä voidaan muuttaa joko uudella sopimuksella tai tuomioistuimen päätöksellä. Uuden sopimuksen tekeminen edellyttää aina kummankin sopijaosapuolen suostumusta asiaan.

Lapsen jääminen vaille huoltajaa

Jos lapsi ainoan huoltajansa kuoleman johdosta jää vaille huoltajaa, tulee siitä ilmoitus sosiaali- ja terveyslautakunnalle. Lapsen lähisukulaiset voivat myös itse ottaa yhteyttä lastenvalvojaan. Lastenvalvoja neuvottelee asiasta lapselle läheisten henkilöiden kanssa ja tekee tuomioistuimelle hakemuksen huoltajan ja mahdollisen edunvalvojan määräämiseksi.

Jos toinen lapsen vanhemmista on elossa, on hänellä ensisijainen oikeus lapsen huoltajuuteen. Myös lasta kuullaan selvitystä tehtäessä. Kuolleen vanhemman toivomustestamentissaan esittämät toiveet otetaan huomioon, mutta ne eivät ole sitovia huoltoratkaisua tehtäessä. Huoltajan määräämisestä päättää käräjäoikeus.