Etusivu  > Ympäristö ja luonto  > Kestävä kehitys  > Kestävä kehitys kansainvälisesti

Kestävä kehitys kansainvälisesti

Kestävä kehitys on maailmanlaajuisesti, alueellisesti ja paikallisesti tapahtuvaa jatkuvaa ja ohjattua muutosta, jonka päämääränä on turvata nykyisille ja tuleville sukupolville hyvät elämisen mahdollisuudet.

Brundtlandin komissio

Kestävää kehitystä käsiteltiin ensimmäisen kerran YK:n Brundtlandin komissiossa vuonna 1987. Komission työstä sai alkunsa prosessi, jonka aikana kestävän kehityksen politiikka on kehittynyt ja muotoutunut vähitellen yhä kattavammaksi ja monipuoliseksi kokonaisuudeksi sekä kansainvälisellä että valtakunnallisella tasolla aina kuntatasolle asti.

Rion julistus

Ajatus kestävästä kehityksestä levisi entistä laajempaan tietoisuuteen vuonna 1992 Rio de Janeirossa pidetyn maailmanlaajuisen YK:n ympäristö- ja kehityskonferenssin (UNCED) tuloksena. Konferenssissa kestävän kehityksen ajatus tunnustettiin ensimmäistä kertaa korkealla poliittisella tasolla. Konferenssissa hyväksyttiin Rion julistus ja kestävän kehityksen toimintaohjelma Agenda 21. Konferenssi sitoumuksineen toi kestävän kehityksen valtiontasolta myös paikalliselle kuntatasolle, sillä maailman hallitukset sitoutuivat edistämään kestävää kehitystä kansainvälisen yhteistyön lisäksi myös kansallisessa toiminnassaan. Kestävän kehityksen tavoitteeksi asetettiin yhteiskuntien taloudellisen ja sosiaalisen kehityksen sovittaminen luonnonvarojen määräämiin puitteisiin niin, että luonto ja inhimillisen elämän edellytykset säilyvät myös tuleville sukupolville. Seuraavana vuonna eli vuonna 1993 perustettiin YK:n kestävän kehityksen toimikunta, jonka tehtävänä on seurata ja edistää kestävän kehityksen toimeenpanoa.

Aalborgin julistus

Rion toimintaohjelman sisältöä täsmennettiin Euroopan tasolla Euroopan kaupunkien kestävän kehityksen tapaamisessa Tanskan Aalborgissa vuonna 1994. Kokouksessa hyväksyttiin niin sanottu Aalborgin julistus eli Euroopan kaupunkien sopimus kohti kestävää kehitystä. Julistuksessa linjataan paikallistason, kuten kuntien, kestävän kehityksen työtä. Sopimuksen allekirjoittaneet kunnat sitoutuivat laatimaan paikallisen toimintaohjelman kestävän kehityksen edistämiseksi. Toimintaohjelman sisältöä on edelleen täsmennetty Euroopan kaupunkien kestävän kehityksen tapaamisissa Lissabonissa 1996 sekä Hannoverissa vuonna 2000.

Johannesburgin kestävän kehityksen huippukokous

Vuonna 2002 järjestettiin YK:n kestävän kehityksen huippukokouksessa Etelä-Afrikassa Johannesburgissa. Huippukokous oli Rion ympäristö- ja kehityskonferenssin 10 -vuotisseurantakokous. Kokouksessa hyväksyttiin poliittinen julistus sekä toimintaohjelma, joka käsittää sitoumuksia kaikilta keskeisiltä kestävän kehityksen osa-alueilta. YK:n kestävän kehityksen tärkeimmiksi tavoitteiksi nousivat muun muassa köyhyyden poistaminen ja luonnon monimuotoisuuden häviämisnopeuden merkittävä vähentäminen. Tämän lisäksi toimintaohjelma painottaa käytännön toimenpiteitä, joilla voidaan tukea luonnonvarojen parempaa hallintaa ja käyttöä sekä tuotanto- ja kulutustapojen muuttamista koskevia sitoumuksia. Lisäksi toimintaohjelma käsittää sitoumuksia esimerkiksi terveyden, globalisaation hallinnan, kaupan ja rahoituksen sekä koulutuksen osalta.

Aalborgin sitoumukset

Euroopan kaupungit kokoontuivat kestävän kehityksen tapaamiseen jälleen vuonna 2004 Tanskan Aalborgissa. Tapaamisessa solmittiin ns. Aalborgin sitoumukset, jotka ovat jatkoa vuoden 1996 Aalborgin julistukselle. Sitoumusten pyrkimyksenä on tuoda Aalborgin julistuksen visiot ja tavoitteet vielä aikaisempaa konkreettisen toiminnan tasolle ja pyrkiä tehostamaan kuntien tekemää kestävän kehityksen työtä.

EU:n kestävän kehityksen työ

Kestävä kehitys on vahvistettu myös EU:n perustamissopimuksessa yhdeksi EU:n päätavoitteista. Vuonna 2001 Eurooppa-neuvosto hyväksyi Göteborgissa EU:n ensimmäisen kestävän kehityksen strategian. Strategian tarkistus hyväksyttiin Eurooppa-neuvostossa vuonna 2006. EU:n strategian mukaan kestävän kehityksen tavoitteet tulisi huomioida kaikessa toiminnassa ja päätöksenteossa. Strategian painopistealueina ovat ilmastonmuutos ja puhdas energia, kansanterveys, sosiaalinen syrjäytyminen ja siirtolaisuus, luonnonvarojen suojelu ja hallinta, kestävät kulutus- ja tuotantotavat, kestävä liikenne sekä maailmanlaajuinen köyhyys ja kehityshaasteet.

Pohjoismainen yhteistyö

Kestävää kehitystä edistävää työtä tehdään myös Pohjoismaisella tasolla. Vuonna 2001 tuli voimaan Pohjoismaiden pääministereiden ja Pohjoismaiden neuvoston hyväksymä ensimmäinen Pohjoismaiden kestävää kehitystä koskeva strategia. Strategian tarkistus hyväksyttiin 2004. Strategiassa määritellään kestävän kehityksen pitkän aikavälin suuntaviivat vuoteen 2020 sekä kuvataan toimenpiteitä, joihin Pohjoismaat pyrkivät panostamaan vuosina 2005-2008. Uusina teema-alueina tarkistetussa strategiassa ovat kestävät kulutus- ja tuotantotavat sekä sosiaaliset kestävän kehityksen kysymykset.

ICLEI Local Governments for Sustainability

Kansainvälistä yhteistyötä kestävän kehityksen edistämiseksi tehdään lisäksi myös kuntien välillä. ICLEI eli The International Council for Local Environmental Initiatives on vuonna 1990 perustettu kuntien organisaatio, jonka tarkoituksena on paikallisen toiminnan kautta ehkäistä ja ratkaista paikallisia, alueellisia ja globaaleja ympäristöongelmia sekä edistää kestävää kehitystä. ICLEI:n jäseninä on kaupunkeja, kuntia ja maakuntia sekä järjestöjä eri puolilta maailmaa.