Kestävää kehitystä Suomessa

Kansallista kestävän kehityksen prosessia on Suomessa koordinoitu ja edistetty aktiivisesti valtioneuvostosta käsin jo 1990-luvulta alkaen. Vuonna 1993 perustettiin pääministerin johtama Suomen kestävän kehityksen toimikunta edistämään yhteistyötä kestävän kehityksen kysymyksissä Suomessa. Kestävän kehityksen edistämiseksi tehtävän työn taustalla oli vuonna 1992 järjestetty Rio de Janeiron ympäristö- ja kehityskonferenssi, jonka sitoumuksiin Suomi sitoutui. Ensimmäinen Suomen kestävän kehityksen ohjelma hyväksyttiin vuonna 1998.

Vuonna 2002 Johannesburgissa järjestettiin YK:n kestävän kehityksen huippukokous, joka oli myös Rion 10-vuotisseurantakokous. Kokouksessa sovittiin merkittävistä kansainvälisistä tavoitteista kestävän kehityksen osalta. Suomessa kestävän kehityksen näkökulma on sisällytetty Johannesburgin sitoumusten mukaisesti läpäisyperiaatteella kaikkiin politiikkoihin. Käytännön tasolla se tarkoittaa sitä, että kansainväliset kestävän kehityksen linjaukset on pyritty sisällyttämään eri hallinnonalojen omiin strategioihin ja toimintaohjelmiin.

Suomen kansallinen kestävän kehityksen ohjelma hyväksyttiin 2006. Uusi ohjelma on luonteeltaan poliittinen asiakirja, jonka keskeiset linjaukset antavat pohjaa hallitus- ja politiikkaohjelmien laadinnalle ja EU:n vuonna 2001 uudistetun kestävän kehityksen strategian kansalliselle toimeenpanolle sekä osallistumiselle YK:n kestävän kehityksen työhön. Kansallisen kestävän kehityksen strategian visiona on hyvinvoinnin turvaaminen luonnon kantokyvyn rajoissa kansallisesti ja globaalisti. Strategia ohjaa sekä lähitulevaisuuden että pidemmän aikavälin toimintaa, joka auttaa tekemään kestävän kehityksen mukaisia ratkaisuja. Tavoitteiden aikajänne ulottuu vuoteen 2030 asti.

Poliittisen ohjauksen lisäksi kestävän kehityksen tavoitteet ja velvoitteet on kirjattu myös Suomen lainsäädäntöön. Esimerkiksi kunnallislaki velvoittaa kuntia huomioimaan toiminnassaan kestävän kehityksen näkökulmat. Suomalaisen yhteiskunnan kaikilla toimintalohkoilla onkin vakiintunut pyrkimys kestävään kehitykseen ja kansalaisten osallistumismahdollisuuksien lisäämiseen.