Luonnon monimuotoisuus Petikossa

Petikon yhtenäisellä luontoalueella kulkiessaan törmää hyvin erilaisiin ympäristöihin, joiden kasvillisuus vaihtelee kallioiden niukkuudesta lehtojen ja purovarsien runsauteen. Tiheän puuston takaa voi avautua yllättäen pieni avosuo, ja Keimolan Isosuon komea suomaisema hakee vertaistaan. Metsien lomassa on avaria peltoja ja niittyjä. Petikossa on myös muunlaista ihmisen luomaa ympäristöä, kuten Vehkalanmäen täyttömäki, jossa luontomme alkuperäiset lajit jakavat kasvupaikan yllättävienkin tulokaskasvien kanssa.

Kasveista kiinnostuneille riittääkin Petikossa paljon nähtävää. Keväisen lehdon kukkarunsaus sini- ja valkovuokkoineen sekä imiköineen tai purovarren komeat saniaiskasvustot kiinnittävät huomion, mutta myös paahteisen kalliolaen pieni kalliohatikka ilahduttaa. Soilla pyyntilehtiään virittävät pyöreälehtikihokit sekä pikku- ja rimpivesiherneet ovat Suomen luonnon harvoja lihansyöjäkasveja. Harvinainen lehtosinijuuri kasvaa runsaana Pyymosan lehdossa, ja pieniä kasvustoja on löytynyt muualtakin Petikon alueelta. Pyymosan lehdon eteläpuolella on suuresti harvinaistuneen ja valtakunnallisesti uhanalaisen hirvenkellon ainoa tunnettu kasvupaikka koko Vantaalla.

Petolinnuista pienempiin

Petikko on myös hyvä paikka petolintujen näkemiseen. Kesäaikaan taivaalla kaarteleva isokokoinen petolintu on tavallisimmin mehiläishaukka tai hiirihaukka. Puiden lomassa matalalla ohi sujahtava petolintu on kanahaukka tai sen pienempi sukulainen varpushaukka. Viirupöllö on vakituinen pesimälaji. Muita haukkoja ja pöllöjä voi alueella tavata satunnaisesti muuttoaikoina tai hyvinä myyrävuosina läpi talven.

Liito-oravalla on Petikossa elinvoimainen kanta. Kettu, mäyrä, hirvi ja valkohäntäkauris esiintyvät runsaina. Parhaiten näitä eläimiä pääsee näkemään varhain aamulla, mutta jälkiä ja jätöksiä voi löytää koska vaan mm. Herukkapuron seudulta.