2-3 -vuotias

Maailma on minun

Lapsesi valloittaa nyt maailmaa koko omalla pienellä persoonallisuudellaan, puhumalla, ilmeillä, leikkimällä ja liikkumalla. Kaikki uusi osaaminen tuottaa hänelle iloa ja ilo aktivoi uusiin seikkailuihin.

Liikkuminen ja leikki

Tässä vaiheessa liikkuminen varmistuu ja leikki monipuolistuu. Lapsi oppii kävelemään varpaillaan, hyppäämään tasahyppyjä, kiipeilemään portaita ylös vuorotahtia, potkaisemaan ja heittämään palloa tupsahtamatta itse kumoon. Isojen lelujen työntäminen ja vetäminen sekä potkumopoilla ajaminen harjaannuttavat lasta monipuolisesti kehon käyttöön ja tutustuttavat ympäristön hallintaan. Hän lotraa mielellään vedellä, uittaa laivaa ja kaatelee vettä astiasta toiseen. Hiekkalaatikolla ämpäri ja lapio ovat ahkerassa käytössä. Sisäleikeissä palikkatorneja rakennetaan ja kaadetaan. Kaikki materiaalit, joilla voi muovailla, litistellä ja taiteilla: taikina, muovailuvaha, sormivärit, isot siveltimet ja paksut väriliidut ovat mieluisia ja harjannuttavat käden taitoja. Itse leikki on tässä vaiheessa tärkeää, ei lopputulos.

Leikeissään lapsi matkii aikuisia ja muita lapsia. Hän hoivaa ja hellii nukkejaan. Välillä lapsi matkii aikuisia, ja puhuu nukeille komentaen. Hän avaa oven ja vesihanan, mutta ei ymmärrä että sormet voivat jäädä ovenrakoon ja että kuumassa vedessä voi polttaa itseään. Lasta täytyy pitää silmällä koko ajan ja kodin turvallisuuteen on syytä kiinnittää entistä enemmän huomiota.

Lapsi on mielellään muiden lasten seurassa, vaikka yhteisleikit eivät vielä säröittä sujukaan. Tavaroistaan hän ei halua luopua, koska kokee ne vielä osaksi itseään. Parhaiten yhdessäolo sujuu, kun leikitään rinnakain tai leikkitoverina on isompi lapsi, jonka puuhia voi ihaillen seurata ja matkia.

Kielellinen kehitys

Lapsi kehittyy omassa tahdissaan ja tämänikäisten puheessa voi olla suuriakin eroja. Hän pystyy paremmin harjoittelemaan ilman tuttia, jota ei enää pitäisi edes olla käytössä. Kun lapsen kanssa jutellaan ja hän saa osallistua kodin askareisiin yhdessä aikuisen kanssa, hänen puheensa ja ajattelukykynsä kehittyvät. Hän ymmärtää lyhyitä kehotuksia ja pystyy toimimaan yksinkertaisten ohjeiden mukaan. Sanavarasto on jo laajempi, lapsi käyttää parin sanan lauseita ja kyselee. Aikuisen vastaukset palkitsevat lapsen tiedonhalua.

Lapsella on myös usein enemmän ajatuksia kuin sanoja niiden ilmaisemiseksi. Hän joutuu hakemaan sanoja ja toistaa niitä. Usein lapsi tässä vaiheessa muodostaa omia sanoja ja taivuttelee niitä kielioppinsa mukaan. Vanhempien selkeä puhe, yleiskieli tai murre, on lapselle paras malli. Lapselle tulisi aina puhua omaa äidinkieltään. Kuvakirjat, joissa Pikku-Anna pukee tai Teemu leipoo ja itse keksityt tarinat, kiinnostavat ja tukevat lapsen puheen kehitystä. Runojen, lorujen, laulujen ja rytmileikkien avulla lapsi kokee oppimisen ja rytmin riemua.

On hyvä tukea lapsen kuulumista perheeseen ja sukuun viettämällä perhepiirissä yhteisiä juhlia. Isovanhempien osaamat ja suvussa kulkeneet kehtolaulut, lorut ja leikit, ovat arvokasta pääomaa lapselle. Lapsi pitää lukemisesta ja vilkaskin lapsi rauhoittuu syliin selailemaan kuvakirjaa. Yhteinen lukuhetki illalla ennen nukkumaan menoa rauhoittaa häntä ja luo turvallisen ilmapiirin, jossa hänen on hyvä nukahtaa.

Jos lapsi ei ilmaise itseään puhumalla tai käyttää kokonaan omaa kieltään, on asiasta hyvä keskustella neuvolassa.

Turvalliset rajat

Lapsi tarvitsee vanhempiaan rajoja asettavina aikuisina. Vanhempien yhteisesti sopimat selkeät rajat antavat lapselle turvallisuuden tunteen. Turvallisessa kodissa myös pettymiset ovat osa kasvamista. Vanhemmilla on sekä oikeus että velvollisuus kieltää. Terve itsetunto kasvaa lapselle, josta välitetään mutta jota ei alisteta.

Lapsen tunteet vaihtelevat aurinkoisuudesta kiukkuun. Hän ei vielä osaa ilmaista itseään kovin hyvin sanoin, vaan purkaa tunteensa toiminnassa. Tämä koettelee vanhempien kärsivällisyyttä, mutta vielä hämmentävämpää se on lapselle itselleen. Useimmiten tunteiden kohteena on lapselle rakas ihminen, joka saa ottaa vastaan sekä märät suukot ja halaukset että potkut ja viuhuvat nyrkit. Etenkin pieni veli tai sisko aiheuttaa lapsessa voimakkaita tunteita ja mustasukkaisuutta. Lapsen ei kuitenkaan saa antaa vahingoittaa itseään tai muita.

Lapsen riippuvuus erityisesti äidistä saattaa uudelleen kasvaa. Riippuvuuteen liittyy usein oikuttelua, jota voi olla vaikeata kestää. Lapsi ei itsekään aina tiedä mitä tahtoo. Seurauksena on uhma ja raivo. Vanhempien pysyessä tällöin rauhallisina ja johdonmukaisina, oppii lapsi vähitellen hallitsemaan tunteitaan ja käyttäytymistään. Uhma ja kiukuttelu ovat harjoitusta tahtomiseen, valintojen ja päätösten tekemiseen. Lapsi pyrkii kiukuttelemalla selventämään mitä hän haluaa tehdä, mitä hän voi tehdä ja mitä hän ei saa tehdä. Tahtomisen opettelusta lasta ei saa rankaista. Kiukun mentyä ohi on hyvä ottaa lapsi syliin ja jutella hänen kanssaan.

Lapsen arki

Päivärytmi

Samantapaisena toistuva päiväjärjestys luo lapselle turvallisuutta. Pystyäkseen ottamaan vastaan ja sulattamaan kokemuksiaan, hän haluaa että ulkoilu, peseytyminen, syöminen ja nukkumaan menot tapahtuvat samoihin aikoihin päivästä. Samalla arkitoimet muodostuvat tottumuksiksi, joita on helppo noudattaa myöhemminkin.

Yhdessä tekeminen

Lapsi osallistuu mielellään päivittäin kodin askareisiin. Hän ei jaksa odottaa yhteistä aikaa viikonloppuun asti vaan nauttii suunnattomasti yhdessä siivoamisesta, leipomisesta, tiskaamisesta ja auton pesemisestä. Samalla hän oppii kodin töitä jäljittelemällä aikuista. Yhdessä tekeminen lähentää lasta ja vanhempia ja se myös rikastuttaa aikuisen elämää.

Omatoimisuus

Omatoiminen selviytyminen pienistä asioista vahvistaa lapsen itseluottamusta. Aikuisen kiitos kannustaa yrittämään uudestaan. Hän pystyy riisumaan useimmat vaatteensa ja opettelee pukemaan. Lapsi on innokas pesemään ja kuivaamaan käsiään ja kasvojaan. Aikuisen on hyvä olla näissä mukana auttamassa.

Siisteyskasvatus

Kaksi-kolmevuotias hallitsee ulostamisen ja pysyy päivisin kuivana. Kun yövaippa alkaa säilyä kuivana, se kannattaa jättää pois. Vahinkoja lapselle voi vielä sattua, eikä niistä kannata tehdä suurta numeroa. Lapselta ei vielä voi odottaa täydellistä onnistumista. Liialliset vaatimukset aiheuttavat pelkoa ja riittämättömyyden tunnetta. Harjoitteluvaiheessa säännöllisyydestä on apua tässäkin vaiheessa.

Puhtaus

Lapsi riemuitsee vesileikeistä. Hänen intoaan kannattaa hyödyntää peseytymistilanteissa. Hiusten pesu voi joskus tuntua hankalalta. Vanhempien kärsivällisyys ja kekseliäisyys pelastavat usein tilanteen.

Suu ja hampaat

Oikeat ruokailutottumukset, makean niukka käyttö ja ajoitus, fluori ja ksylitoli, ovat terveiden hampaiden kehittymisen ja hyväkuntoisina säilymisen edellytyksiä. Lapsen suu puhdistetaan aamuin illoin hellävaraisesti yhteistoimin. Hyvän tavan syntyminen on tärkeintä ja tähän auttaa parhaiten vanhemoien oma esimerkki.

Tuliaisia tuovien sukulaisten kanssa on paikallaan keskustella etukäteen perheen suhtautumisesta makeisiin. Karkkipussin sijasta tuodut väriliidut tai kirja ilahduttavat lasta huomattavasti pidempään.

Tutti

Tutin käytöstä tulee luopua viimeistään tässä iässä. Leikin varjolla lapsen saa luopumaan tutista helpommin kuin vanhemmat osaavat kuvitella. Tutin voi käydä vaikka viemässä oravan vauvoille. Tutin tilalle turvallisuutta luomaan voi tarjota pehmeää hellimislelua.

Ruokailu

Leikki-iässä luodaan pohja lapsen myöhemmille ruokatottumuksille. Lapsen ruokahalu vaihtelee paljon. Terve lapsi pitää kuitenkin huolen siitä, että hän saa tarpeeksi ruokaa. Aikuisen tehtävänä on huolehtia ruuan monipuolisuudesta, ruokailutilanteen rauhoittamisesta ja ruoka-ajoista. Janojuomaksi aterioiden välillä sopii parhaiten vesi, mehu vie ruokahalun ja on haitallista hampaille.

Lapsi alkaa makuaistin kehittyessä valikoida ruokiaan. Hän haluaa tietää mitä syö. Kerro lapselle tarjolla olevasta ruuasta ja aseta ruokalajit lautaselle pieninä erillisinä annoksina. Tällöin lapsen on helppo myös syödä itse.

Voi olla kausia, jolloin lapsi suostuu syömään vain tiettyjä ruokalajeja. Mikäli asiaan ei kiinnitetä liikaa huomiota ja tarjolla on monipuolista ruokaa, tilanne yleensä helpottuu vähitellen. Lapsi on kiinnostunut siitä mitä aikuiset syövät yhteisillä aterioilla. Perheessä onkin hyvä pitää kiinni yhteisistä ruokahetkistä. Leppoisassa ilmapiirissä lapsi voi rauhassa nauttia syömisestä ja tutustua uusiin ruokiin. Kiire ja pakottaminen aiheuttavat vain mielipahaa kaikille osapuolille. Lapsi ei aina jaksa odottaa kunnes kaikki ovat syöneet ja tällöin on parempi antaa lapsen nousta syötyään pöydästä.

Nukkuminen

Unen ja levon tarve on yksilöllistä. Suurin osa lapsista nukkuu tässä vaiheessa yhdet päiväunet ja yhtäjaksoiset pitkät yöunet. Illalla lapselle on hyvä kertoa, että kohta mennään nukkumaan. Hän totuttelee lopettamaan leikkinsä, sitten istutaan iltapalalle. Pesujen jälkeen iltasatu aikuisen kanssa rauhoittaa ja auttaa lasta uneen.

Jos lapsella vielä hyvän yön toivotuksen jälkeen on asiaa, hänen kanssaan jutellaan hetki ja asia hoidetaan kerralla. Jos häntä pelottaa jäädä yksi, voi oven jättää raolleen tai yövalon palamaan. Lapselle on hyvä opettaa, että oma sänky on hänen tärkeä paikkansa kotona. Aikuisen vastuulla on, että lapsi rauhoittuu uneen ja nukkuu riittävästi.

Kasvattajana jaksaminen

Kasvattajana toimiminen vaatii sitkeyttä ja kärsivällisyyttä. Aina ei jaksa ja lapsen käytös voi ärsyttää. Joskus oma kiukustuminen tuntuu pahalta ja kaduttaa. Tilanteen rauhoituttua lapselle on hyvä kertoa mikä suututti, syli on hyvä paikka tehdä sovinto. Turvallisessa kodissa on tilaa sekä lapsen että aikuisen kaikille tunteille.

Vantaan kaupunki ikäkausilehdet 1995
STM:n lastenneuvolaopas 2004

Ajankohtaista

RSS

Twitter