Raskauden fysiologiaa

Alkuraskaus

Raskaus alkaa munasolun hedelmöittyessä siittiöllä. Hedelmöittymisen jälkeen munasolu alkaa jakautua ja kulkeutua munanjohdinta pitkin kohti kohtuonteloa. Noin viikon kuluttua hedelmöittymisestä munasolu kiinnittyy kohdun limakalvoon. Munasolun pintakerros erittää koriongonadotropiinia, hCG, joka estää keltarauhasen surkastumisen. Keltarauhasen erittämät steroidit estävät kuukautisvuodon, joten raskaudelle on edellytykset jatkua.

Raskausviikolle 4 asti kohdun sisältöä kutsutaan munaksi. Tässä vaiheessa monet eri tekijät voivat aiheuttaa munan kuoleman ja keskenmenon. Uusiutumiskykyiset solut voivat myös korjata pieniä vaurioita. Näin aikaisen vaiheen keskenmenoa voi usein kuvitella myös kuukautisiksi. Alkiokausi (viikot 5–12) on kaikkein herkin vaihe kehityksessä, joten riski alkion vahingoittumiselle ja keskenmenolle on suuri. Eri elimet muodostuvat ja erilaistuvat alkiokauden aikana.

Alkuraskauden tuntemukset

Alkuraskauteen liittyy monia tuntemuksia. Tuntemuksia aiheuttavat psykologiset tekijät ja fysiologiset muutokset. Alkuraskaudessa hormonitoiminnan muutokset aiheuttavat pahoinvointia ja joillakin myös oksentelua. Äiti voi kärsiä myös närästyksestä ja ummetuksesta läpi raskauden. Kohdun kasvaessa myös virtsaamisen tarve voi lisääntyä.

Viikosta 12 eteenpäin puhutaan sikiövaiheesta, jolloin solut lähinnä kasvavat kokoa. Kasvulle tärkeitä tekijöitä ovat häiriötön hapen ja ravinteiden saanti. Istukka huolehtii hapen ja ravinteiden kuljetuksesta sikiöön ja kuona-aineiden poiskuljetuksesta napanuoran välityksellä.

Sikiön alkusydän alkaa lyödä raskausviikolta 6 lähtien. Sydänäänteen kuulemiseen neuvolassa vaikuttavat monet tekijät, joten sydänääniä ei välttämättä kuulla ennen viikkoa 15.

Kohdussa sikiön ympärille kehittyy sikiökalvo, ja kalvon sisälle muodostuu lapsivettä. Kalvon ja lapsiveden tehtävänä on suojella sikiötä kuivumiselta ja mekaanisilta vaurioilta. Vesikalvon pintasolut tuottavat lapsivettä, ja koko lapsivesi vaihtuu noin 2–3 tunnin välein. Äidin verestä voidaan tehdä joitakin sikiöaikaisia tutkimuksia, sillä sikiö nielee lapsivettä, ja vedessä olevia siinä osia siirtyy napanuoran kautta äidin verenkiertoon. Lapsiveden kautta poistuu myös kuona-aineita sikiön virtsatessa ja ulostaessa. Lisäksi mm. keuhkojen pintasolukkoa siirtyy lapsiveteen.

Eri elinten kehityksen riskivaiheet raskausviikkojen mukaan:

  • keskushermosto 3–40
  • sydän 3–8
  • korvat 4–16
  • jalat ja kädet 4–8
  • silmät 4–40
  • hampaat 6–16
  • kitalaki 6–9
  • genitaali 7–40

Naisen elämä ja hoitotyö, Eskola Kaarina ja Hytönen Eeva
Duodecim Lääkärikirja

Keski- ja loppuraskaus

Näkyvin muutos on äidin vatsan kasvaminen ja painon lisääntyminen. Koko raskauden aikainen painonnousu tulisi olla 7–15 kiloa, ajoittuen pääasiassa loppuraskauteen. Suurimman osan lisääntyneestä painosta muodostavat kasvava sikiö ja äidille kerääntyvä rasvakerros.

Rintojen kasvu kuuluu osana raskauden tuomiin muutoksiin. Rintojen rintarauhaset kasvavat ja alkavat valmistautua tuottamaan maitoa. Äidin peräpukamat tai suonikohjut voivat pahentua ja oireilla etenkin loppuraskauden aikana. Sikiön painaessa rakkoa voi esiintyä myös virtsan karkailua. Turvotus on normaalia loppuraskaudessa ja turvotus voi aiheuttaa myös sormien puutumista ja nivelkipuja.

Kohdun kasvua seurataan mittaamalla SF-mitta häpyluun yläosasta kohdun korkeimpaan kohtaan. Kohdun kasvu kertoo luotettavasti myös sikiön kasvusta. Sikiön vointia seurataan säännöllisesti kuuntelemalla sydänääniä neuvolassa. Lisäksi vanhemmat voivat nähdä ja tuntea sikiön liikkeet vatsalla.

Liikkeet tuntuvat vahvimpina viikoilla 26-32 ja vähenevät loppuraskautta kohti. Äidin fyysinen aktiivisuus ja mm. tupakointi heikentävät liikkeitä, mutta rasituksen loputtua liikkeet voimistuvat nopeasti. Tästä syystä liikkeet tuntuvat usein illalla nukkumaan mennessä ja voivat jopa haitata nukahtamista.

Sikiö alkaa tehdä hengitysliikkeitä jo ennen viikkoa 20 ja näitä voidaan nähdä tehdyssä ultraäänitutkimuksessa. Samoin äiti voi tuntea sikiön hikan. Kohdussa sikiö harjoittelee myös imemistä, nielemistä ja reagointia erilaisiin ääniin. Sikiöllä on jo kohdussa unen ja valveen välinen rytmi.

Lapsivesi

Lapsiveden määrä lisääntyy raskauden puoliväliin asti. Jos lapsella on suoliston tai virtsateiden rakennepoikkeavuuksia, voi lapsiveden määrä poiketa normaalista. Tarkastuksen yhteydessä lapsiveden määrää arvioidaan ulkoisesti tunnustelemalla sikiötä. Kohdun ollessa myötäävä ja lapsen eri osien tuntuessa pehmeinä, on lapsivettä normaalisti.

Synnytyksen lähestyessä äidin elimistössä tapahtuu muutoksia. Kohdunkaula pehmenee, lyhenee ja avautuu. Hormonien vaikutuksesta myös häpyluun liitos pehmenee ja voi aiheuttaa kipua. Synnytyksen lähestyessä sikiö laskeutuu alaspäin synnytyskanavassa samalla venyttäen sitä. Tämä voi aiheuttaa kipua ja painontunnetta nivusissa ja synnytyselinten alueella.

Ensisynnyttäjillä kohdunsuu aukeaa usein samaan aikaan kohdunkaulan lyhetessä ja voi tapahtua vasta säännöllisten supistusten alettua. Uudelleen synnyttäjällä muutos voi tapahtua jo viikkoja ennen itse synnytystä. Lapsen syntymisen edellytyksenä on, että kohdunkaula on kokonaan vetäytynyt, ja kohdunsuun tulee olla auki 10 senttimetriä.

Naisen elämä ja hoitotyö, Eskola Kaarina ja Hytönen Eeva
Duodecim Lääkärikirja

Kohtu ja istukka

Kohtu

Kohtu on naisen lantiossa sijaitseva lihaksekas elin, jonka sisällä sikiö kasvaa. Kohtu painaa normaalitilassa noin 100 g ja raskauden lopussa 1000-2000 g. Kohdun seinämä ohenee koko raskauden ajan ollen loppuraskaudesta osin jopa paperin ohut.

Kohdun kasvua raskausaikana seurataan vatsanpäältä mitattavalla SF-mitalla. Tässä mittanauhalla mitataan etäisyys häpyluun (symfysis) yläosasta kohdun korkeimpaan kohtaan (fundus). Arvo merkitään äitiyskorttiin sekä seurantakäyrälle. Mikäli kohtu kasvaa liian kookkaana tai liian pienenä tai kasvu pysähtyy, lähetetään äiti tarkastukseen äitiyspoliklinikalle. Raskauden lopussa SF -mitta on keskimäärin 32cm.

Istukka

Istukka muodostuu kun hedelmöittynyt munasolu kiinnittyy kohdun seinämään. Samasta osasta syntyy myös sikiökalvo, jonka sisällä sikiö kasvaa. Istukka huolehtii sikiön ravinteiden ja hapen saannista, sekä kuona-aineiden poiskuljetuksesta. Raskauden lopussa istukan paino on noin 800–1000 g.

Aineiden vaihtuminen tapahtuu istukassa olevien villusten kautta. Äidin ja sikiön verenkierto ei ole suorassa kosketuksessa toisiinsa, vaan niiden välissä on ohut kalvo. Napavaltimoa pitkin sikiön verenkierrosta tulee verta istukkaan, jossa aineiden vaihtuminen tapahtuu. Hapettunut puhdas veri virtaa takaisin sikiöön napalaskimoa pitkin.

Istukan rakenne on tiivis, mutta jotkin aineet pystyvät läpäisemään kalvon. Tällaisia ovat mm. immunoglobuliinit, joiden ansiosta sikiöllä on samat vasta-aineet kuin äidillä. Myös jotkin lääkeaineet, alkoholi ja virukset voivat läpäistä kalvon, jolloin äidin verenkierrossa olevat haitalliset aineet kulkeutuvat myös sikiöön. Istukka alkaa rappeutua raskauden lopussa.

Naistentaudit ja synnytykset, Duodecim

Sikiön kasvu

Yleistä

16. raskausviikolle asti kasvu on pääasiassa solujen lisääntymistä. Tällöin myös eri elimet erikoistuvat ja sikiö alkaa muistuttaa ihmistä. Tämän jälkeen kasvu muuttuu lähinnä painon ja pituuden lisääntymiseksi. Viikolta 32 alkaen sikiön painonnousu on noin 250 grammaa viikossa.

Normaali kasvu

Osittain sikiön normaaliin kasvuun vaikuttavat äidin geneettiset tekijät. Näistä äidin pituus ja paino ovat yksittäiset merkittävimmät osat. Isän geneettisillä tekijöillä ei ole suurta vaikutusta lapsen syntymäpituuteen tai painoon. Äidin painolla ennen raskautta ei ole suurta vaikutusta vastasyntyneen painoon. Enemmän merkitystä on sillä, paljonko paino nousee raskauden aikana.

Toinen lapsi on yleensä hieman isompi kuin ensimmäinen, koska kohdussa on enemmän tilaa kasvulle. Pojat ovat hieman suurempia syntyessään kuin tytöt. Insuliinilla ja glukoosilla on suurin vaikutus sikiön painon kehityksessä. Jos sokeriaineenvaihdunta on häiriintynyt voi lapsi jäädä pieneksi tai toisaalta kasvaa hyvin isoksi.

Kasvun hidastuminen

Sikiön kasvuun vaikuttavat monet tekijät. Kasvun hidastumisessa on usein syynä jokin häiriö sikiön ravinnon ja hapen saannissa. Myös ympäristötekijät, kromosomipoikkeavuus tai tulehdus voivat häiritä kasvua.

Äidistä johtuvat syyt

Kasvun hidastuminen johtuu usein kohdun huonosta verenkierrosta. Tähän altistavat mm. pre-eklampsia, krooninen verenpainetauti, vaikea diabetes tai jokin verenkieron sairaus. Lääkitys ja krooniset keuhkosairaudet, kuten astma, voivat aiheuttaa pienikasvuisuutta. Jos äidillä on keuhkosiaraus, on tärkeää käydä lääkärillä mahdollisimman nopeasti raskauden toteamisen jälkeen tai mielellään jo raskautta suunniteltaessa.

Äidin tupakointi ja alkoholin käyttö raskausaikana altistaa pienikasvuisuudelle. Lisäksi niukka ravinnonsaanti johtaa sikiön kasvun hidastumiseen.

Sikiöstä johtuvat syyt

Sikiöstä johtuvia syitä kasvun hidastumiselle ovat lähinnä epämuodostumat, sekä kromosomipoikkeavuudet. Myös jotkin tulehdukset, kuten Polio ja HIV aiheuttavat kasvun hidastumaa. Lisäksi sikiön aineenvaihdunnan sairaus voi johtaa pienikasvuisuuteen.

Istukasta johtuvat syyt

Istukalla on tärkeä rooli koko raskauden ajan, joten sen häiriöt vaikuttavat koko raskauden kulkuun. Kuitenkaan istukan häiriöt eivät aina johda sikiökuolemaan tai keskenmenoon. Yleisimpiä istukasta johtuvia syitä ovat epänormaali napanuora, monisikiöinen raskaus, toistuva vuoto istukasta ja jokin istukan epämuodostuma.

Naistentaudit ja synnytys, Duodecim

Supistus

Supistuksella tarkoitetaan kohtulihaksen toimintaa, jossa lihas supistuu. Kivuttomassa supistuksessa vatsa menee kovaksi. Supistuksia tulee läpi raskauden, mutta yleensä ne ovat niin heikkoja, ettei äiti tunne niitä.

Raskauden loppua kohden kohdun supistusherkkyys lisääntyy ja kohtu supistelee useammin ja voimakkaammin. Kaikki eivät kuitenkaan tunne supistuksia ennen synnytyksen käynnistymistä. Jos alku- tai keskiraskauden aikana tulee kivuliaita supistuksia, tai jos niihin liittyy verenvuotoa, on syytä ottaa yhteyttä omaan neuvolaan tai synnytyssairaalaan.

Ajankohtaista

RSS

Twitter