Usein kysytyt kysymykset ja vastaukset, jotka liittyvät perheoikeudellisiin asioihin

A. Isyyden selvittäminen ja tunnustaminen
B. Isyysoikeudenkäynti
C. Isyyden kumoaminen
D. Avio- tai avoero
E. Lapsen huoltajuus, yhteishuolto ja yksinhuolto
F. Asuminen
G. Tapaamisoikeus
H. Lapsen elatus ja Kelan maksama elatustuki
I. Olosuhdeselvitys
J. Tapaamispaikka
K. Adoptio

A. Isyyden selvittäminen ja tunnustaminen

1. Miksi isyys pitää tunnustaa?

Isyyslaissa säädetään lapsen isyyssuhteen syntymisestä. Isyyslain mukaan isyys joko todetaan isyysolettaman perusteella tai vahvistetaan erikseen. Isyyden toteaminen tapahtuu avioliiton perusteella; jos lapsen äiti on ollut avioliitossa lapsen syntyessä, aviomies oletetaan aina lapsen isäksi. Tällöin vanhemmat ovat yhdessä myös lapsen huoltajia.

Jos lapsi syntyy avioliiton ulkopuolella, on lapsen isyys aina erikseen vahvistettava joko tunnustamalla tai tuomioistuimen päätöksellä. Isyys tulee siten vahvistaa, vaikka vanhemmat olisivat lapsen syntyessä avoliitossa. Jos vanhemmat solmivat avioliiton lapsen syntymän jälkeen, on isyys myös tuolloin vahvistettava erikseen.

Alle 15-vuotiaan lapsen osalta isyyden selvittäminen kuuluu lapsen äidin kotikunnan lastenvalvojan tehtäviin. Jos lapsi on täyttänyt 15-vuotta, isyyden selvittäminen voidaan hoitaa lapsen kotikunnan lastenvalvojalla.

Isyyden vahvistamisen myötä lapsen ja isän välille syntyy oikeudellisesti pätevä sukulaisuussuhde. Lapsesta tulee isän rintaperillinen, ja hänelle voidaan antaa isän sukunimi. Lapsella on isyyden vahvistamisen jälkeen oikeus saada elatusta isältään ja hänelle syntyy oikeus pitää yhteyttä ja tavata isäänsä.

2. Isyyden tunnustaminen ennen lapsen syntymää

Isyyden tunnustaminen voidaan tehdä ennen lapsen syntymää äitiysneuvolassa, jossa tunnustamisen vastaanottaa neuvolan terveydenhoitaja tai kätilö. Lapsen äidin ja mahdollisen isän tulee molempien olla tunnustamistilaisuudessa henkilökohtaisesti paikalla ja äidin tulee antaa tunnustamiselle suostumuksensa. Tunnustaminen neuvolassa ei edellytä lapsen äidin ja miehen olevan avoliitossa. Isyyden tunnustaminen ennen lapsen syntymää edellyttää isyysasian olevan sekä lapsen äidille että tunnustavalle miehelle selvä.

Isyyden tunnustamisen yhteydessä äidin ja mahdollisen isän tulee esittää kuvallinen henkilöllisyystodistus (passi, ajokortti tai henkilökortti). Mikäli väestörekisterinpitäjällä/Suomen viranomaisella ei ole tietoa lapsen äidin siviilisäädystä, lapsen äidin on toimitettava lisäksi todistus siitä, että hän on ollut naimaton lapsen syntyessä. Tällaisessa tilanteessa äidin on hyvä olla yhteydessä maistraattiin saadakseen neuvoja todistuksen hankkimiseksi.

Neuvolan työntekijä toimittaa tunnustamisasiakirjan lastenvalvojalle.

Lastenvalvoja voi vasta 31. päivänä lapsen syntymästä lähettää isyysasiakirjat maistraattiin isyyden vahvistamista varten.

Määräaika johtuu isyyslain säädöksestä; mies, joka on tunnustanut isyytensä, voi peruuttaa tunnustamisensa ilmoittamalla siitä kirjallisesti isyyden selvittämisestä huolehtivalle lastenvalvojalle viimeistään 30.päivänä lapsen syntymästä. Lisäksi lapsen äiti tai mies, joka katsoo olevansa lapsen isä, voi ennen määräajan päättymistä ilmoittaa käsityksensä siitä, että lapsen tunnustanut mies ei ole lapsen isä.

Kun isyys on maistraatissa vahvistettu, lähettää maistraatti isyyspäätökset vanhemmille.

3. Isyyden tunnustaminen lapsen syntymän jälkeen

Tunnustaminen voidaan tehdä lastenvalvojan luona myös lapsen syntymän jälkeen, jolloin isyyden tunnustaminen hoidetaan lastenvalvojan luona. Maistraatti toimittaa tiedon avioliiton ulkopuolella syntyneestä lapsesta äidin kotikunnan lastenvalvojalle, joka lähettää äidille ohjeen varata aika puhelimitse.
Lapsen äidin ja tunnustavan miehen henkilökohtainen läsnäolo on isyyttä selvitettäessä välttämätöntä. Suositeltavaa on että he asioivat yhdessä varatulla ajalla. Käynnillä mies voi allekirjoittaa isyyden tunnustamislausuman. Lastenvalvoja toimittaa isyysasiakirjat maistraattiin isyyden vahvistamista varten.

Kun isyys on maistraatissa vahvistettu, lähettää maistraatti isyyspäätökset vanhemmille.

4. Voiko isyyden varmistamiseksi tehdä oikeusgeneettisen isyystutkimuksen (ns. dna-tutkimus)?

Mikäli isyyden selvittämisen yhteydessä joko lapsen äiti tai lapsen mahdollinen isä haluaa oikeusgeneettisellä isyystutkimuksella varmistua isyydestä, voidaan tarvittavat näytteet ottaa lastenvalvojakäynnillä. Tällaisessa tilanteessa tulisi tutkimusta haluavan olla yhteydessä perheoikeudellisten asioiden yksikköön ennen varattua aikaa erillisiä toimenpideohjeita varten. Myös lastenvalvoja voi katsoa, että dna-tutkimukset tulee tehdä isyyden selvittämiseksi.
Lapsen äiti, lapsen mahdollinen isä sekä lapsi (lapsen äidin tai mahdollisen isän avustuksella) ottavat posken sisäpinnasta sivelynäytteen lastenvalvojan valvoessa näytteenottoa. Näytteet saatuaan lastenvalvoja toimittaa ne Terveyden ja hyvinvoinninlaitoksen oikeusgenetiikkayksikköön, jossa tutkimus tehdään. Tutkimuksen tekeminen kestää noin viikon siitä, kun kaikki näytteet ovat saapuneet tutkittavaksi.
Oikeusgenetiikkayksikkö toimittaa tutkimustuloksen isyysasiaa hoitavalle lastenvalvojalle. Lastenvalvoja ilmoittaa asianosaisille tutkimuksen tuloksen sekä sopii asianosaisten kanssa isyyden selvittämisen jatkosta.
Oikeusgeneettinen isyystutkimus on asianosaisille maksuton.

5. Kuka on lapsen huoltaja tunnustamisen jälkeen?

Siihen, kuka on lapsen huoltaja isyyden vahvistamisen jälkeen, vaikuttaa se, tunnustetaanko lapsen isyys ennen lapsen syntymää vai sen jälkeen.

Jos isyys on tunnustettu ennen lapsen syntymää (1.12.2019 alkaen), myös isyyden tunnustajasta tulee automaattisesti lapsen huoltaja, kun vanhemmuus on vahvistettu.

Mikäli isyys tunnustetaan lapsen syntymän jälkeen, lapsen äiti ja mies voivat tunnustamistilaisuuden yhteydessä sopia, että lapsen huolto uskotaan molemmille vanhemmille yhteisesti. Sopimus yhteishuollosta vahvistetaan isyyden vahvistamisen jälkeen. Yhteishuoltosopimuksen laatiminen lastenvalvojalla edellyttää, että molemmat vanhemmat hyväksyvät yhteishuollon. Muussa tapauksessa äiti on yksin lapsen huoltaja.

6. Miten lapselle voidaan antaa isän sukunimi?

Lapsen sukunimi on ilmoitettava väestötietojärjestelmään noin kahden kuukauden kuluessa syntymästä. Lapsen nimi ilmoitetaan lapsen kotikunnan maistraatille. Ilmoituksen voi tehdä myös sen kirkkokunnan seurakunnalle, jonka jäsen lapsi on. Lapselle voidaan antaa isän sukunimi vasta sen jälkeen, kun isyys on vahvistettu.

Jos isyyttä ei ole vahvistettu nimeä ilmoitettaessa, lapsi saa sukunimekseen äidin sukunimen. Lapsen sukunimi voidaan kuitenkin isyyden vahvistamisen jälkeen muuttaa maistraattiin tehtävällä erillisellä ilmoituksella.

7. Asuimme ulkomailla lapsemme syntyessä, pitääkö isyys vahvistaa Suomessa?

Vieraassa valtiossa annettu isyyspäätös, joka on voimassa siinä valtiossa missä se on annettu, voidaan tunnustaa Suomessa ilman eri vahvistusta. Tällöin suomalaista isyyden tunnustamis- ja vahvistamismenettelyä ei tarvita.

Vanhempien tulee toimittaa vieraassa valtiossa annettu isyyspäätös maistraattiin, joka tallentaa isyyttä koskevan tiedon väestötietojärjestelmään. Päätöksen tulee olla alkuperäinen tai virallisesti oikeaksi todistettu jäljennös ja se tulee olla myös asianmukaisesti laillistettu. Päätös tulee olla käännetty joko suomeksi, ruotsiksi tai englanniksi.

Päätöksenä pidetään tuomioistuimen ja muun viranomaisen päätöstä sekä oikeustoimen vahvistamista tai rekisteröintiä, jos lapsen ja miehen välistä suhdetta pidetään tällaisen toimenpiteen seurauksena isyyssuhteena siinä valtiossa, jossa rekisteröinti tai muu toimenpide on suoritettu. Tarvittaessa Helsingin hovioikeus voi hakemuksesta vahvistaa tunnustetaanko isyydestä vieraassa valtiossa annettu päätös Suomessa.

8. Mitä jos isäehdokkaita on useita?

Jos avioliiton ulkopuolella syntyneellä lapsella on useampi isäehdokas, isyys voidaan selvittää lastenvalvojan toimesta maksutta siten, että kaikille asianosaisille kirjoitetaan lähetteet oikeusgeneettiseen isyystutkimukseen (dna-tutkimus), joka antaa luotettavan tuloksen isyydestä. Tarvittavat näytteet voidaan ottaa lastenvalvojakäynnillä. Lastenvalvoja tarkistaa asianosaisten henkilöllisyydet ja valvoo näytteenoton.

• Katso myös kohta 6.Voiko isyyden varmistamiseksi tehdä oikeusgeneettisen isyystutkimuksen?

• Katso myös kohta C. Isyyden kumoaminen

• Katso myös kohta 4.Voiko isyyden varmistamiseksi tehdä oikeusgeneettisen isyystutkimuksen?

• Katso myös kohta C. Isyyden kumoaminen

9. Mitä jos lapsen äiti haluaa kieltää isyyden selvittämisen?

Isyyslain mukaan äiti ei voi vastustaa isyyden selvittämistä. Äidillä ei myöskään ole mahdollisuutta estää isyyskanteen ajamista, jos lastenvalvojalla on riittävät tiedot edetä asiassa. Miehellä on tietyin edellytyksin oikeus viedä isyyskanne tuomioistuimeen.

10. Äiti on kieltänyt isyyden selvittämisen, mutta haluan tunnustaa isyyteni?

Miehellä, joka haluaa tunnustaa isyytensä, on mahdollisuus käynnistää isyyden selvittäminen. Tällöin on hyvä ottaa yhteyttä lapsen äidin kotikunnan lastenvalvojaan, koska vastuu isyyden selvittämisestä on alle 15-vuotiaan lapsen kohdalla lapsen äidin kotikunnan lastenvalvojalla. Mies voi olla asiassa myös omaan asuinkuntaansa yhteydessä. Miehellä tulee olla tiedossaan henkilötietoja lapsesta ja lapsen äidistä. Asian hoitaminen on yksinkertaisinta, jos osapuolet varaavat yhteisen ajan lastenvalvojalle. Mikäli mies haluaa oikeusgeneettiset tutkimukset tehtäväksi lastenvalvojan lähetteellä, on myös lapsen äidin suostuttava tutkimuksiin.
Lapsen äitiä kuullaan isyyden tunnustamisesta, mutta mikäli lapsen äiti kiistää isyyden tai ei anna vastausta, mies voi jatkaa asian selvittämistä oikeusteitse nostamalla määräajassa isyyden vahvistamista koskevan kanteen käräjäoikeudessa.

11. Äitini on kieltänyt aikoinaan isyyden selvittämisen ja olen 17-vuotias. Olen nyt saanut tietää isäni henkilöllisyyden. Haluaisin, että isyys vahvistetaan. Miten toimin?

Myös lapsi itse 15-vuotta täytettyään voi pyytää isyyden selvittämistä. Ota yhteyttä kotipaikkakuntasi lastenvalvojaan, jotta saat lisätietoa asian hoitamiseksi.

B. Isyysoikeudenkäynti

1. Mitä teen, kun lapsen mahdollinen isä on ilmoittanut, ettei hän aio tunnustaa syntyvän lapseni isyyttä, eikä maksaa elatusapua?

Jos avioliiton ulkopuolella syntyneen lapsen mahdollinen isä ei suostu vapaaehtoisesti isyyden selvittämiseen, isyys voidaan vahvistaa myös käräjäoikeudessa ajettavalla isyyskanteella. Lastenvalvoja huolehtii isyyskanteen laatimisesta ja edustaa lasta oikeudenkäynnissä, eikä siitä pääsääntöisesti aiheudu lapselle mitään kuluja. Isyyskanteen yhteydessä voidaan vaatia myös elatusavun vahvistamista.

2. Olen raskaana ja lapseni isä kuoli, voidaanko isyys vielä vahvistaa?

Jos biologisesta isyydestä saadaan riittävä näyttö, isyys voidaan vahvistaa tuomioistuimessa, vaikka lapsen isä olisi kuollut ennen lapsen syntymää. Isyyden toteennäyttämiseksi tehdään dna-tutkimus, joka voidaan tehdä vainajasta tai tarvittaessa myös hänen lähisukulaisistaan näiden suostumuksin. Lastenvalvoja hoitaa maksutta äidin pyynnöstä koko prosessin. Tärkeää on olla yhteydessä mahdollisimman pian lastenvalvojaan (Vantaalla Perheoikeudellisten asioiden yksikköön, yhteystiedot).

C. Isyyden kumoaminen

1. Olen saanut lapsen ja aviomieheni ei ole lapseni isä. Miten saan oikean isän lapselleni?

Jos lapsen äiti on ollut avioliitossa lapsen syntyessä, aviomies oletetaan aina lapsen isäksi. Aviomiehen isyysolettama voidaan kumota, jos toinen mies tunnustaa isyytensä lastenvalvojalla ja lapsen äiti, hänen aviomiehensä, 15-vuotias lapsi sekä asiaa käsittelevä maistraatti hyväksyvät tunnustamisen.

Lapsen äiti ja aviomies voivat yhdessä pyytää lastenvalvojalta isyyden selvittämistä kuuden kuukauden kuluessa siitä kun lapsi on syntynyt. Mikäli oikeusgeneettisten isyystutkimusten perusteella voidaan todeta, että aviomies ei ole lapsen isä, maistraatti voi vanhempien yhteisestä hakemuksesta päättää, ettei aviomies ole lapsen isä.

Isyyden kumoaminen on mahdollista myös kanneteitse. Kanteen voi nostaa lapsen äiti, lapsen isä tai 15 vuotta täyttänyt lapsi. Miehen ja äidin on pantava kanne vireille kahden vuoden kuluessa siitä, kun lapsi on syntynyt. Lapsen kanneaika ei ole määräaikaan sidottu. Miehellä, joka katsoo olevansa lapsen isä aviomiehen sijaan, on tietyin ehdoin oikeus nostaa kanne isyyden kumoamiseksi kahden vuoden määräajassa.

2. Olen tunnustanut lapsen isyyden ja isyys on vahvistettu. Nyt kuitenkin epäilen, olenko oikeasti lapsen biologinen isä. Voimmeko saada lastenvalvojan kautta lähetteet dna-tutkimuksiin ja miten isyyden kumoamista voi hakea?

Mikäli lapsen isyys on vahvistettu, oikeusgeneettisiä isyystutkimuksia ei voida enää hoitaa lastenvalvojan kautta. Osapuolet voivat kuitenkin hakeutua Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Oikeusgenetiikkayksikköön yksityishenkilöiden pyytämiin oikeusgeneettisiin isyystutkimuksiin. Tällöin osapuolten on itse vastattava tutkimuksista aiheutuvista kuluista.

Jos miehen isyys on vahvistettu tunnustamisen perusteella, isyyden kumoamista voi hakea kanneteitse. Kanteen voi nostaa lapsen äiti, mies, jonka osalta isyys on vahvistettu tai 15 vuotta täyttänyt lapsi. Miehen ja äidin on pantava kanne vireille pääsääntöisesti kahden vuoden kuluessa siitä, kun lapsen isyys on vahvistettu.

D. Avio- tai avoero

1. Olemme eronneet ja meillä on ala-ikäisiä lapsia. Mitä meidän tulisi tehdä?

Lapsen vanhemmat ovat aina ensisijaisesti vastuussa lastensa hyvinvoinnista ja heidän velvollisuus on turvata lapsen tasapainoinen kehitys myös perhetilanteen muuttuessa. Vanhempien erotilanteessa on ratkaistava ensin, kumman vanhemman luona lapsi asuu. Lapsen tapaamisoikeuden tarkoituksena on puolestaan turvata lapselle oikeus pitää yhteyttä ja tavata vanhempaansa, jonka luona lapsi ei asu. Lapsella on oikeus tavata vanhempaansa huolimatta siitä, onko vanhempi lapsen huoltaja vai ei. Elatuslain mukaan vastuu lapsen elättämisestä on vanhemmilla ja lapselle voidaan vahvistaa suoritettavaksi elatusapua, jos vanhempi ei muulla tavoin huolehdi lapsen elatuksesta, tai jos lapsi ei pysyvästi asu vanhempansa luona.

Vanhemmat voivat laatia viralliset sopimukset lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta sekä elatusavusta lastenvalvojalla. Ajan lastenvalvojalle voi varata Vantaan perheoikeudellisten asioiden yksikön ajanvarauksen tai lastenvalvojien puhelinneuvonnan kautta.

Erotilanteessa vanhempien on hyvä sopia myös monista arkipäiväisistä käytännöistä ja työnjaostaan. Vanhemmat voivat sopimisen tukena käyttää STM:n julkaisemaa Vanhemmuussuunnitelmaa, joka on tarkoitettu tueksi ja apuvälineeksi eron jälkeiseen vanhemmuuteen. Suunnitelma auttaa vanhempia keskustelemaan asiallisesti lasten arjen sujumisesta eron jälkeen. Suunnitelman avulla vanhemmat voivat sopia asioiden järjestämisestä ja keskinäisestä työnjaosta niin, että molemmat tietävät, mistä he ovat vastuussa ja mitä heiltä odotetaan.

2. Onko erotilanteessa pakko asioida lastenvalvojalla ja tehdä kirjalliset sopimukset lapsen asioista?

Lastenvalvojalla asioiminen ei ole pakollista eikä lasten huollosta, tapaamisoikeudesta tai elatuksesta ei ole pakollista tehdä kirjallisia sopimuksia. On kuitenkin hyvä tietää, että vain vahvistettu kirjallinen sopimus on täytäntöön pantavissa.

3. Onko vanhempien keskenään allekirjoittama sopimus, jossa on todistajien allekirjoitukset, pätevä ja virallinen?

Vanhemmat voivat noudattaa keskinäistä sopimusta, mutta sopimus ei ole täytäntöönpanokelpoinen. Esimerkiksi Kela ei voi maksaa elatustukea tällaisen sopimuksen perusteella tilanteessa, jossa toinen vanhempi jättää maksamatta elatusavun tai elatusapu on pienempi kuin voimassa oleva elatustuki.

4. Miten saamme viralliset, täytäntöönpanokelpoiset sopimukset?

Vanhemmilla on lähtökohtaisesti sopimusvapaus lapsen huoltoon, asumiseen ja tapaamisoikeuteen sekä elatukseen liittyvissä asioissa. Jotta sopimukset olisivat täytäntöönpanokelpoisia, tulee ne laatia kirjallisesti lapsen asuinkunnan lastenvalvojalla, joka vahvistaa sopimukset, mikäli ne eivät ole lapsen edun vastaisia. Vahvistetut sopimukset vastaavat lainvoimaltaan tuomioistuimen antamaa ratkaisua.

Lapsen huoltoa, asumista, tapaamisoikeutta sekä elatusta koskevat asiat on mahdollista ratkaista myös vanhempien avioeron yhteydessä. Asia saatetaan tällöin vireille avioerohakemuksen liitännäisvaatimuksena jommankumman puolison kotikunnan käräjäoikeudessa.

5. Miten varaan lastenvalvojalle ajan?

Vanhempien on hyvä pohtia ja keskustella etukäteen sopimusten sisällöstä ja sopia yhteisen ajan varaamisesta lastenvalvojalle. Aika varataan ensisijaisesti lapsen kotikunnan lastenvalvojalle.Lapsesta erossa asuva vanhempi voi halutessaan varata ajan myös oman kotikuntansa lastenvalvojalle, mikäli pitkän välimatkan vuoksi asiointi lapsen kotikunnassa ei ole mahdollista. Siinäkin tapauksessa vanhempien tulee keskustella yhdessä sovittavista asioista. Lastenvalvojille varataan aika puhelimitse, yhteystiedot. Huomioithan, että aika vanhemmille varataan yhteinen aika.

6. Mitä minun tulee tietää asioimisesta lastenvalvojan luona?

Lasten huoltoon, tapaamisoikeuteen, asumiseen ja elatukseen liittyvissä asioissa asianosaisia ja sopijapuolia ovat vanhemmat. Lastenvalvoja ei määrää sopimusten sisällöstä vaan sopimusneuvottelut käydään sopijapuolten, eli vanhempien kesken. Lastenvalvojan tehtävänä on avustaa vanhempia pääsemään sopimukseen ja laatia vanhempien sopimista asioista täytäntöönpanokelpoinen asiakirja. Jotta sopimuksia voitaisiin laatia, tulee molempien vanhempien olla lähtökohtaisesti yhtä aikaa paikalla.

Sopimukset olisi hyvä tehdä vanhempien erilleen muuton yhteydessä tai lopullista avioeroa haettaessa eli tilanteessa, jossa perhettä koskevat muutokset ovat selkiytyneet siinä määrin, että vanhemmilla on valmiudet ratkaista lasta koskevat järjestelyt.

7. Mitä jos asumme toisen vanhemman kanssa yli 300 kilometrin päästä toisistamme?

Tärkeintä on, että vanhemmat käyvät yhdessä keskustelua siitä, ovatko valmiita neuvottelemaan lasta koskevista sopimusasioista ja/tai muuttamaan aiemmin tehtyjä sopimuksia. Mikäli näin on, vanhemmat voivat asioida oman kunnan lastenvalvojalla ja asia hoidetaan virka-apumenettelyllä.

8. Kuullaanko lapsia, miten lapsen mielipide otetaan huomioon?

Lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskeva asia on ratkaistava ennen kaikkea lapsen edun mukaisesti. Lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevassa asiassa on selvitettävä ja otettava huomioon lapsen omat toivomukset ja mielipiteet sikäli kun se on lapsen ikään ja kehitystasoon nähden mahdollista. Lastenvalvojan on harkitessaan, voidaanko sopimus vahvistaa, otettava huomioon lapsen etu sekä lapsen omat toivomukset ja mielipide. Lapsen etu ei kuitenkaan ole yhtä kuin lapsen tahto, vaan lapsen toiveet ja mielipide ovat vain yksi lapsen edun arviointiin vaikuttava seikka.

Kuitenkin lasten huoltoa, asumista, tapaamisoikeutta ja elatusta koskevien asioiden ratkaisu on vanhempien ja aikuisten vastuulla. Lapset eivät tee päätöksiä näistä asioista. Sopimusasioissa lapsen vanhempien tehtävänä on ratkaista alaikäisten lastensa asiat lasten edun mukaisesti ja ottaen huomioon myös lasten omat mielipiteet.

Lastenvalvojalla vanhemmat neuvottelevat sopimuksen sisällön eikä lapsi osallistu sopimusneuvotteluun. Vanhempien tehtävä on keskustella asioista lapsen kanssa ja selvittää lapsen mielipide ennen sopimuksen laatimista, mikäli se on lapsen ikään ja kehitystasoon nähden mahdollista. Lähtökohtana on siis ajatus, että vanhemmat selvittävät lapsen mielipiteen sekä ottavat sen ja lapsen edun huomioon sopimusta laatiessaan. Lastenvalvoja voi vahvistaa vain vanhempien yksimielisiä sopimuksia.

Erityistilanteissa lastenvalvoja voi keskustella lapsen kanssa, jos lapsi tähän suostuu ja jos keskustelu on tarpeen lapsen toivomusten ja mielipiteen selvittämiseksi.

Riitaisessa asiassa, kun asiaan on haettu käräjäoikeuden ratkaisua, lasta kuulevat tehtävään nimetyt sosiaalityöntekijät olosuhdeselvitystyöskentelyn myötä käräjäoikeuden pyynnön perusteella.

9. Emme pysty sopimaan yhteisten lastemme asioista, miten asiat saadaan ratkaistua?

Lapsia koskevissa asioissa sovinnon löytäminen on keskeisen tärkeää. Usein sovinto vähentää vanhempien välisiä ristiriitoja ja on siten lapsen edun mukaista. Vanhemmilla on mahdollista hakeutua sovintoratkaisuun pääsemiseksi perheasioiden sovitteluun. Mikäli sovintoratkaisua ei saavuteta, vanhemmat voivat viedä asian joko yksin tai yhdessä käräjäoikeuden ratkaistavaksi. Lapsen huoltoa, asumista, tapaamisoikeutta ja elatusta koskeva asia pannaan vireille siinä käräjäoikeudessa, jonka tuomiopiirissä lapsella on kotipaikka tai vakituinen asuinpaikka.

Vielä tässäkin vaiheessa vanhemmat voivat pyytää käräjäoikeudesta sovittelua. Kaikissa Suomen käräjäoikeuksissa on käynnistynyt 1.5.2014 alkaen asiantuntija-avusteinen tuomioistuinsovittelu. Sovittelua voi hakea käräjäoikeudelle toimitetulla vapaamuotoisella hakemuksella tai tätä tarkoitusta varten laaditulla kaavakkeella, joita saa käräjäoikeuden kansliasta. Osapuolet voivat tehdä hakemuksen yhdessä tai erikseen. Sovittelu tapahtuu perheasioihin perehtyneen tuomarin johdolla ja häntä avustaa lapsiasioihin perehtynyt asiantuntija-avustaja.

E. Lapsen huoltajuus, yhteishuolto ja yksinhuolto

1. Mitä huoltajuus tarkoittaa?

Lapsen huoltajia ovat hänen vanhempansa tai henkilöt, joille lapsen huolto on uskottu. Huoltajien tehtävänä on turvata lapsen kehitys ja hyvinvointi lapsen yksilöllisten tarpeiden ja toivomusten mukaisesti. Huoltajalla on oikeus päättää lapsen hoidosta, kasvatuksesta, koulutuksesta, asuinpaikasta, harrastuksista sekä muista henkilökohtaisista asioista. Huoltajalla on oikeus saada tietoa lasta koskevista asioista eri viranomaisilta ja huoltaja myös edustaa lasta lapsen henkilöä koskevassa asiassa. Lisäksi lapsen huoltaja toimii holhoustoimilain nojalla lapsen edunvalvojana hoitaen lapsen taloudellisia asioita.

Ennen kuin huoltaja tekee päätöksen lapsen henkilökohtaisessa asiassa, hänen tulee keskustella asiasta lapsen kanssa, jos se lapsen ikään ja kehitystasoon sekä asian laatuun nähden on mahdollista. Päätöstä tehdessään huoltajan on otettava huomioon lapsen mielipide ja toivomukset. Huoltajan on myös kerrottava lapselle lasta koskevista päätöksistä ja muista lapsen elämään vaikuttavista asioista lapsen ikään ja kehitystasoon nähden sopivalla tavalla.

2. Mitä eroa on yhteishuollolla ja yksinhuollolla?

Yhteishuolto tarkoittaa vanhempien välistä yhteistoimintaa ja yhteistä päätöksentekoa edellä mainituissa lapsen asioissa. Lapsen yhteishuolto edellyttää vanhemmilta kykyä keskustella ja myös tehdä lasta koskevia päätöksiä yhdessä. Lapsen kanssa asuva vanhempi voi kuitenkin yhteisen huollon sitä estämättä huolehtia ja päättää lapsen arkisista asioista, päivittäisestä hoidosta ja huolenpidosta.

Kun vain toinen vanhemmista on lapsen huoltaja, tekee hän yksin kaikki lasta koskevat päätökset. Viranomaiset (esim. päiväkoti, koulu, terveydenhuolto, sosiaalitoimi) antavat lasta koskevat tiedot vain huoltajalle ja vain huoltajan erikseen antamalla luvalla toiselle vanhemmalle. Ei-huoltaja -vanhempi päättää kuitenkin lapsen päivittäiseen hoitoon ja kasvatukseen liittyvistä asioista silloin, kun lapsi on hänen luonaan.

Jos lapsi on vanhempiensa yhteishuollossa ja hänen toinen huoltajansa kuolee, jää huolto elossa olevalle vanhemmalle. Jos lapsen ainoa huoltaja kuolee, toisesta vanhemmasta ei tule automaattisesti lapsen huoltajaa, vaan lapselle pitää erikseen hakea huoltajaa käräjäoikeuden kautta.

Lapsen huolto päättyy, kun lapsi täyttää kahdeksantoista vuotta tai lapsi sitä ennen avioituu.

3. Mihin asioihin huoltajuusmuoto ei vaikuta?

Huoltajuusmuoto ei vaikuta siihen, kuinka paljon lapsi tapaa toista vanhempaansa. Yhteishuolto ei esimerkiksi tarkoita sitä, että lapsi asuisi vuorotellen kummankin vanhemman luona.
Yksinhuoltajuudella ei puolestaan ole merkitystä lapsen ja ei-huoltajan tapaamisoikeuteen eikä elatusvelvollisuuteen.

Huoltomuodolla ei ole vaikutusta kummankaan vanhemman verotukseen eikä sosiaaliturvaan (esim. lapsilisän yksinhuoltajakorotukseen). Huoltomuoto ei myöskään vaikuta lapsen oikeuteen tavata muualla asuvaa vanhempaansa eikä vanhemman velvollisuuteen huolehtia lapsen elatuksesta.

4. Vanhempi on muuttamassa ja meillä on yhteishuolto. Saako vanhempi muuttaa lapsen kanssa?

Lain lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta mukaan lapsen vanhemman on ilmoitettava toiselle vanhemmalle aikomuksestaan muuttaa asuinpaikkaansa, jos muutolla olisi vaikutusta huollon tai tapaamisoikeuden toteutumiseen. Ilmoitus on tehtävä hyvissä ajoin ja, jos mahdollista, vähintään kolme kuukautta ennen aiottua muuttoa. Ilmoituksen saa jättää tekemättä vain erityisistä turvallisuuteen liittyvistä syistä. Tämä ilmoitusvelvollisuus koskee lapsen molempia vanhempia.

Lapsen asuinpaikasta päättäminen kuuluu huoltajien yhdessä päätettäviin asioihin. Toisella yhteishuoltajalla ei kuitenkaan ole käytettävissään pakkokeinoa, jolla voisi estää muuton Suomessa, jos yksimielisyyttä ei synny. Viimekädessä maistraatti päättää lapsen osoitteen kirjaamisesta väestötietojärjestelmään.

Muutto saattaa kuitenkin olla niin olennainen muutos, että lapsen tapaamissopimus (ja tarvittaessa elatussopimus) tulee neuvotella uudelleen vastaamaan muuttunutta tilannetta. Mahdollista on myös sopia lapsen muuttamisesta toisen vanhemman luokse, jos se on lapsen edun mukaista. Tarvittaessa sopimuksiin voi hakea muutosta myös käräjäoikeuden kautta.

Jos lapsella on vain yksi huoltaja, tämä päättää yksin lapsen asuinpaikan. Tällöin on kuitenkin otettava huomioon huoltajan velvollisuus turvata lapselle läheiset ihmissuhteet. Velvollisuus ilmoittaa muutosta koskee myös yksinhuoltajaa, mikäli muutolla olisi vaikutus tapaamisoikeuden toteutumiseen.

Vanhempien olisi hyvä muuttotilanteissa keskustella muuttoaikeista mahdollisimman aikaisessa vaiheessa toisen vanhemman kanssa ja ottaa asumisratkaisuissa huomioon lapsen oikeus tavata ja pitää yhteyttä siihen vanhempaan, jonka luona lapsi ei asu. Lapsen edun mukaista on pääsääntöisesti se, että muuttotilanteen aiheuttamista muutoksista ja uusista käytänteistä esimerkiksi lapsen ja vanhemman tapaamisiin liittyen sovitaan jo ennen muuton toteutumista.

Lapsen muuttaminen ulkomaille edellyttää molempien huoltajien suostumusta.

5. Lapseni tarvitsee passin, enkä tavoita toista vanhempaa. Miten saan passin hankittua?

Alaikäisen hakemukseen tarvitaan kaikkien huoltajien suostumus. Passi voidaan myöntää ilman huoltajan suostumusta vain erityisestä syystä, jos joltakin huoltajalta ei matkan, sairauden tai muun vastaavan syyn vuoksi voida saada suostumusta.

Passi voidaan myöntää alaikäiselle, vaikka huoltaja epäisi suostumuksensa, mikäli passin antamatta jättäminen olisi selvästi vastoin lapsen etua ja voidaan pitää ilmeisenä, ettei lasta vastoin huoltajan suostumusta muutoin kuin tilapäisesti viedä toiseen valtioon. Passin myöntävä viranomainen selvittää kussakin tapauksessa, mikä on lapsen edun mukaista.

6. Mitä tarkoittaa oheishuolto ja mistä sitä haetaan?

Oheishuoltajuus tarkoittaa, että lapsen huolto uskotaan vanhemman tai vanhempien ohella yhdelle tai useammalle henkilölle. Oheishuolto ei vapauta vanhempia heidän elatusvastuustaan eikä tuota oheishuoltajalle elatusvelvollisuutta lasta kohtaan. Oheishuoltaja toimii vanhempien/vanhemman ohella lapsen huoltajana. Oheishuoltoa koskevan järjestelyn on oltava lapsen edun mukainen ja siihen on oltava lapsen edusta lähtevä tarve. Vanhemmat voivat sopia lastenvalvojalla muun henkilön kanssa lapsen huollon uskomisesta muulle henkilölle. Päätöstä oheishuoltajuudesta voi hakea myös tuomioistuimelta.

7. Olen yksinhuoltaja ja haluaisin turvata lapseni tulevaisuuden siltä varalta, että minulle tapahtuu jotain. Voinko testamentata lapseni huollon sisarelleni?

Jos lapsi jää ilman huoltajaa, tulisi lapsen läheisten olla mahdollisimman pian yhteydessä lapsen asuinpaikkakunnan perheoikeudellisten asioiden yksikköön (Vantaalla Perheoikeudellisten asioiden yksikköön, yhteystiedot).

Jos lapsen huoltajina olleet vanhemmat ovat kuolleet, käräjäoikeus voi uskoa lapsen huollon yhdelle tai useammalle henkilölle, joka on antanut tähän suostumuksensa. Kun sosiaalilautakunta on saanut tiedon lapsen jäämisestä vaille huoltajaa, se neuvottelee lapselle läheisten henkilöiden kanssa ja tekee tarvittaessa käräjäoikeudelle hakemuksen huoltajan määräämiseksi lapselle. Hakemuksen voi tehdä myös lapsen sukulainen tai muu lapselle läheinen henkilö.

Uuden huoltajan määrää lapsen asuinpaikan käräjäoikeus. Käräjäoikeuden määräämä huoltaja huolehtii lapsen hoidosta ja kasvatuksesta sekä lasta koskevien päätösten tekemisestä siten kuin huoltajana oleva vanhempikin.
Lapsen huoltoa koskeva asia on ratkaistava ennen kaikkea lapsen edun mukaisesti. Lisäksi on otettava huomioon lapsen omat toivomukset ja mielipide sikäli kuin se on lapsen ikään ja kehitystasoon nähden mahdollista.

Lapsen "testamenttaaminen" ei siis ole mahdollista. Vanhemmat voivat kuitenkin kirjata toiveensa lapsen huollon uskomisesta jollekin tietylle henkilölle ns.toivetestamentilla, mutta tämä toive ei sido viranomaisia, vaan tuomioistuimen tulee ratkaista asia kuitenkin aina lopulta lapsen edun mukaisesti.

F. Asuminen

1. Kumman vanhemman luona lapsi asuu?

Silloin kun vanhemmat ovat yhdessä lapsen huoltajia, mutta eivät asu yhdessä, on vanhempien ratkaistava lapsen asuinpaikka. Vanhemmat voivat sopia, että lapsi asuu toisen vanhempansa luona tai että lapsi asuu vuorotellen kummankin vanhempansa luona (ns. vuoroasuminen). Vanhemmat voivat sopia myös oheishuoltajan kanssa, että lapsi asuu kyseisen oheishuoltajan luona.

Lapsen asumisesta päätettäessä lähtökohtana tulee olla lapsen etu. Vanhempien tulee neuvotella ja tarkastella eri vaihtoehtoja erityisesti lapsen kannalta ja harkittaessa lapsen asuinpaikkaa on tärkeää ottaa huomioon kuinka asuminen ja lapsen arkeen kuuluvat asiat järjestyvät käytännössä parhaiten.
Tutustu STM:n vanhemmuussuunnitelmaan.

2. Emme ole pystyneet sopimaan lastenvalvojan luona siitä, kumman luona lapsi asuu – mitä teemme?

Voitte hakea apua perheasioiden sovittelusta tai perheneuvolasta sovintoratkaisuun pääsemiseksi.

Jos vanhemmat eivät pääse yhteisymmärrykseen lapsen asuinpaikasta, tulee asia viedä käräjäoikeuden ratkaistavaksi. Vielä tässäkin vaiheessa vanhemmat voivat pyytää käräjäoikeudesta sovittelua. Kaikissa Suomen käräjäoikeuksissa toimii asiantuntija-avusteinen tuomioistuinsovittelu. Sovittelua voi hakea käräjäoikeudelle toimitetulla vapaamuotoisella hakemuksella tai tätä tarkoitusta varten laaditulla kaavakkeella, joita saa käräjäoikeuden kansliasta. Osapuolet voivat tehdä hakemuksen yhdessä tai erikseen. Sovittelu tapahtuu perheasioihin perehtyneen tuomarin johdolla ja häntä avustaa asiantuntijana lapsiasioihin perehtynyt asiantuntija-avustaja.

3. Mitä tarkoitetaan vuoroasumisella?

Vuoroasuminen tarkoittaa sitä, että lapsi asuu käytännössä yhtä paljon tai lähes yhtä paljon kummankin vanhemman luona lomakaudet ja juhlapyhät mukaan lukien. Vanhemmat voivat sopia, että lapsi asuu vuorotellen kummankin vanhemman luona. Vuoroasumista koskevaan sopimukseen tulee kirjata tarkemmat vuoroasumisen ehdot, esim. kuinka usein lapsen asuminen vaihtuu ja miten asuminen järjestetään lomien ja juhlapyhien aikana.

Lapsella voi vuoroasumisessakin olla kuitenkin vain yksi virallinen asuinpaikka (kotikuntalain mukainen asuinpaikka). Vuoroasumista koskevaan sopimukseen onkin kirjattava, kumpi koti ilmoitetaan maistraattiin lapsen viralliseksi asuinpaikaksi. Virallinen asuinpaikka vaikuttaa tiettyjen julkisten palveluiden ja etuuksien määrittymiseen.

Esimerkiksi lapsen lähikoulu ja koulukuljetukset määräytyvät lapsen asuinpaikan mukaan. Asumistukea ja monia muita etuuksia myönnettäessä lapsi voidaan ottaa huomioon vain toisen vanhemman ruokakunnan jäsenenä. Lapsilisää maksetaan vain toiselle vanhemmalle, lähtökohtaisesti sille, jonka luona lapsi virallisesti asuu.

4. Milloin vuoroasuminen on toimiva ratkaisu?

Lapsen asumisesta (ml. vuoroasuminen) päätettäessä lähtökohtana tulee olla lapsen etu. Päätöstä tehdessä tulee lisäksi ottaa huomioon erityisesti lapsen ikä ja kehitystaso, lapsen luonne ja taipumukset, lapsen mahdolliset erityistarpeet, vanhempien asuinpaikkojen välinen etäisyys sekä vanhempien kyky ottaa yhdessä vastuu lasta koskevista asioista. Vuoroasumiseen ei siten tulisi päätyä esimerkiksi taloudellisista syistä tai sen perusteella, että vuoroasumisratkaisu on vanhempien näkökulmasta tasapuolinen, vaan vuoroasumisen, niin kuin kaikkien lasta koskevien järjestelyiden, tulee perustua erityiseen harkintaan, jossa huomioidaan ennen kaikkea lapsen etu ja tarpeet asumis- ja tapaamisratkaisussa

Esimerkiksi pienten lapsen osalta vuoroasumiseen on suhtauduttu varovaisesti. Herkän kehitystason vuoksi esimerkiksi viikoittain vaihtuvaa vuoroasumista ei suositella aivan pienille lapsille. Iän ja kehitystason lisäksi on tärkeää huomioida myös lapsen yksilölliset tarpeet ja taipumukset. Jollekin lapselle asumisen muuttaminen esimerkiksi vuoroviikoin sopii hyvin, kun taas jokin toinen lapsi puolestaan voi olla herkempi, vierastaa muutoksia ja kokea vuoroasumisen stressaavana. Vanhempien onkin hyvä pohtia asumis- ja tapaamisratkaisuja myös kunkin lapsen kohdalla yksilöllisesti, vaikka sisaruksia olisikin useampi.

Vuoroasumista harkittaessa vanhempien asuinpaikkojen välinen etäisyys on merkityksellinen ja lyhyt välimatka edesauttaa lapsen kannalta vuoroasumisen toteutumista paremmin kuin pitkä välimatka. Vuoroasumisessa lapsen elinpiirin tulisi lähtökohtaisesti pysyä muuttumattomana niin, että hän voi käydä asuinpaikastaan riippumatta esim. samassa päiväkodissa tai koulussa. Asuinpaikkojen välinen etäisyys vaikuttaa myös esimerkiksi lapsen mahdollisuuksiin pitää yllä sosiaalisia suhteita vapaa-aikana (esim. kaverisuhteet) ja esim. harrastusmatkoihin.

Vanhempien kannalta saattaa tuntua selkeältä jakaa vastuu vuoroasumistilanteessa hyvin voimakkaasti siten, että kumpikin vanhempi vastaa asioista ns. omalla viikollaan. Kuitenkin lapsen kannalta vuoroasuminen edellyttää vanhemmilta hyvää kykyä kantaa yhdessä vastuuta lasta koskevista asioista. Jos vanhempien välinen yhteistyö ei toimi, on vaarana, että vanhemmille kuuluvaa vastuuta siirretään perusteettomasti lapselle.

Parhaimmillaan vuoroasuminen on lapselle hyvin antoisaa, koska lapsi voi vanhempien eron jälkeen elää arkipäivää kummankin vanhemman kanssa ja säilyttää heihin kiinteän suhteen. Parhaimmillaan vanhemmat ovat päätyneet asumisjärjestelyyn perusteena lapsen tarpeet ja vanhemmat jakavat vanhemmuuden ja huolehtivat lapsen arjen sujumisesta yhdessä. Tärkeää on, että vanhempien yhteistyö toimii ja että vanhemmat ottavat toiminnassaan huomioon lapsen tarpeet. Lapsen kannalta on tärkeää, että vanhemmat suhtautuvat myönteisesti ja joustavasti lapsen oleskeluun toisen vanhemman luona ja että lapsella on mahdollisuus olla yhteydessä toiseen vanhempaansa myös sinä aikana, kun vuoroasumisrytmin mukaan lapsi asuu toisen vanhemman luona. Lapsen kannalta on tärkeää, että vanhemmat välittävät toisilleen tietoja lapsen arjesta toisessa kodissa, jotta lapsi ei joudu viestinviejän asemaan.

5. Jos lapsi asuu vuoroviikoin molemmilla vanhemmilla, tarvitseeko maksaa elatusapua?

Elatuslain mukaan molemmat vanhemmat ovat vastuussa lapsen elatuksesta ja vanhemmat vastaavat lapsen elatuksesta kykynsä mukaan. Vanhempi voidaan velvoittaa suorittamaan lapselle elatusapua, jos hän ei muulla tavoin huolehdi lapsen elatuksesta.

Vaikka lapsi vuoroasuisi vanhemmilla, se ei automaattisesti tarkoita sitä, että elatusapua ei tarvitse maksaa. Vuoroasumistilanteessa elatusapu voidaan vahvistaa kummalle tahansa vanhemmista riippumatta lapsen kotikuntalain mukaisesta asuinpaikasta. On kuitenkin huomioitava, että Kela voi elatustukilainsäädännön perusteella maksaa elatustukea vain sille vanhemmalle, jonka luona lapsen virallinen osoite on.

Vuoroasumistilanteissa lapselle voidaan vahvistaa suoritettavaksi elatusapua esimerkiksi silloin, kun toisella vanhemmalla on parempi elatuskyky kuin toisella. Se vanhempi, jolla on suurempi elatuskyky, voidaan siten velvoittaa suorittamaan lapselle elatusapua, vaikka kumpikin vanhempi huolehtisi lapsen jokapäiväisestä elatuksesta yhtä laajasti ja he muutenkin suorittaisivat yhtä suuren osuuden lapsen elatuksesta aiheutuvista kustannuksista.

Vuoroasumistilanteessa voi olla tarpeen sopia elatusavusta myös silloin, kun vanhempien elatuskyky olisi yhtä suuri. Tällainen tilanne voi syntyä esimerkiksi silloin, kun toinen vanhemmista suorittaa suuremman osuuden lapsen elatuksesta aiheutuvista kustannuksista esimerkiksi maksamalla lapsen päivähoito- tai harrastusmaksut tai esim. tekemällä lapsen vaate- tms. hankinnat. Tällöin voidaan lapsen elatuksesta aiheutuvien kustannusten tasaamiseksi toinen vanhemmista velvoittaa suorittamaan elatusapua.

Oikeusministeriö julkaisi vuonna 2007 ohjeen lapsen elatusavun suuruuden arvioimiseksi (Oikeusministeriön julkaisu 2007:2). Ohje on luonteeltaan suositus ja pääsääntöisesti elatusavun suuruutta arvioidaan lastenvalvojalla em. ohjeen mukaisesti. On kuitenkin hyvä huomioida, että ohje soveltuu vuoroasumistilanteisiin vain soveltuvin osin. Ohjetta soveltaen voidaan esimerkiksi arvioida lapsen elatuksen tarpeen määrää sekä vanhempien elatuskykyä ja verrata elatuskykyjä toisiinsa.

Vantaalla on linjattu OM:n ohjeen soveltamisessa, että vuoroasumistilanteissa lapsen elatuksen tarvetta laskettaessa lapsen asumiskustannuksia ei lasketa osaksi lapsen elatuksen tarvetta vaan kohtuulliset asumiskulut huomioidaan vanhemman menona vanhempien elatuskykyä laskettaessa.

Vuoroasumistilanteissa lapsen kulujen hoitamisesta ja mahdollisesta elatusavusta neuvoteltaessaan vanhempien tulee käydä keskustelua siitä, miten lapsen muut kulut kuin päivittäiskulut (esim. ruoka, asuminen), hoidetaan ja miten ne jakautuvat vanhempien kesken.

Virallinen elatussopimuksen kaava on säännelty. Elatussopimuksesta tulee ilmetä esimerkiksi elatusavun suorittaja, sopimuksen voimassaoloaika sekä euromääräinen elatusavun kuukausimäärä. Mikäli vanhemmat päätyvät ratkaisuun, että vuoroasumistilanteessa vanhempien elatusvastuu lapsesta toteutuu ilman varsinaista elatusapua, asiasta ei voida laatia lastenvalvojalla virallista sopimusta. Vanhemmat voivat halutessaan tehdä keskinäisen sopimuksen kulujen jaosta.

G. Tapaamisoikeus

1. Mistä asioista sovitaan tapaamisoikeuden yhteydessä?

Tapaamisoikeuden tarkoituksena on turvata lapselle oikeus pitää yhteyttä ja tavata sitä vanhempaansa, jonka luona lapsi ei asu. Tapaamissopimuksessa onkin syytä ottaa huomioon mm. lapsen ikä, koulu, päivähoito, harrastukset ja vanhempien kotien välinen etäisyys. Vaikka sopimuksen tekohetkellä ei tuntuisi olevan tarvetta tapaamisoikeuden määrittämiselle ja kirjaamiselle, se on suositeltavaa. Mahdollisten erimielisyystilanteiden välttämiseksi on hyvä, että tapaamisoikeus olisi määritelty mahdollisimman tarkasti. Lisäksi Kela vaatii tapaamissopimuksen, mikäli tapaajavanhempi saa toimeentulotukea.

Tapaamisoikeudesta sovittaessa on hyvä sopia normaalin viikkorytmin lisäksi myös harrastuksiin kuljettamisista sekä lomien ja juhlapyhien vietosta, kuten kesälomat, joulu, pääsiäinen ja muut koulujen lomat. Lisäksi tapaamissopimuksessa voidaan sopia tapaamisten lisäksi muusta yhteydenpidosta sekä lapsen kuljettamisesta toisen vanhemman luokse ja tarvittaessa myös tapaamismatkakulujen jakamisesta. Näistä asioista vanhempien olisi hyvä käydä keskustelua ennen lastenvalvojan tapaamista.

Lapsen asioista sovittaessa lähtökohtana tulee olla lapsen etu. Vanhempien tulee neuvotella ja punnita eri vaihtoehtoja ennen muuta lapsen kannalta ja tapaamissopimusta tehdessään vanhempien on tärkeää ottaa huomioon kuinka asiat järjestyvät lapsen arjessa käytännössä parhaiten. Apuna voi käyttää vanhemmuussuunnitelmaa.

2. Miten lapsen tapaamismatkakulut jaetaan, kun lapsi muutti vanhempansa kanssa satojen kilometrien päähän?

Lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain mukaan tapaamisoikeuden tarkoituksena on turvata lapselle oikeus pitää yhteyttä ja tavata sitä vanhempaansa, jonka luona lapsi ei asu.

Vanhempien tulee keskinäisessä yhteisymmärryksessä ja pitäen silmällä ennen kaikkea lapsen etua pyrkiä siihen, että tapaamisoikeuden tarkoitus toteutuu. Tästä johtuen myös se vanhempi, jonka luona lapsi asuu, on osaltaan velvollinen edistämään tapaamisoikeuden tarkoituksen toteutumista, paitsi muutoin, myös osallistumalla tarvittaessa niihin kustannuksiin, jotka tapaamisoikeuden toteuttamisesta aiheutuvat. Jos jompikumpi vanhempi muuttaa kauemmaksi, voi olla aiheellista neuvotella tapaamisoikeudesta uudelleen. Samalla vanhemmat voivat sopia tapaamismatkakustannusten jakamisesta vanhempien välillä.

3. Lastenvalvojan vahvistama sopimus tai käräjäoikeudessa annettu päätös lapsen tapaamisoikeudesta ei toimi. Kenen puoleen voin kääntyä?

Lapsella on oikeus pitää yhteyttä siihen vanhempaansa, jonka luona hän ei asu huolimatta siitä, millaiset keskinäiset välit hänen vanhemmillaan on. Vanhemmat voivat hakeutua tapaamisoikeuden toteuttamiseen liittyvissä erimielisyystilanteissa perheasioiden sovitteluun. Jos vahvistettu sopimus ei vastaa vallitsevaa tilannetta, voidaan aiempaa sopimusta tai päätöstä muuttaa joko uudella sopimuksella tai tuomioistuimen päätöksellä.

Voimassa olevan vahvistetun tapaamissopimuksen tai oikeuden päätöksen täytäntöönpanoa voidaan vaatia tuomioistuimessa, kun päätöstä tai sopimusta ei ole noudatettu. Käytettävissä olevia pakkokeinoja ovat uhkasakko ja nouto. Täytäntöönpanomenettelyssä huomioidaan lapsen tahto. Lapsen vastustaessa tapaamisia on arvioitava lapsen vastustuksen merkitys ja kiinnitettävä huomiota erityisesti lapsen esittämiin perusteisiin vastustukselleen sekä siihen, voidaanko lapsen vastustuksen asiassa esille tulleet seikat huomioon ottaen katsoa perustuvan hänen itsenäiseen tahtoonsa.

Täytäntöönpanomenettelyssä huomioidaan lapsen tahto. Lapsen vastustaessa tapaamisia on arvioitava lapsen vastustuksen merkitys ja kiinnitettävä huomiota erityisesti lapsen esittämiin perusteisiin vastustukselleen sekä siihen, voidaanko lapsen vastustuksen asiassa esille tulleet seikat huomioon ottaen katsoa perustuvan hänen itsenäiseen tahtoonsa.

Täytäntöönpanon hakijana voi olla joko lapsen kanssa asuva vanhempi, joka vaatii lapsen palauttamista luokseen tai tapaava vanhempi, joka vaatii vahvistetun tapaamisoikeuden toteuttamista. Sen sijaan lapsen kanssa asuva vanhempi ei voi vahvistetusta tapaamisoikeudesta huolimatta vaatia toisen vanhemman velvoittamista tapaamaan lastaan.

Tuomioistuin lähettää pääsääntöisesti vireillä olevan asian ensin täytäntöönpanosovitteluun. Sovittelun avulla pyritään saamaan asianosaiset noudattamaan vapaaehtoisesti päätöstä tai sopimusta. Jos asia ei ratkea täytäntöönpanosovittelussa, täytäntöönpano toteutetaan antamalla täytäntöönpanomääräys, jolla hakijan vastapuoli velvoitetaan luovuttamaan lapsi hakijalle (huollon täytäntöönpano) tai sallimaan lapsen ja tapaavan vanhemman väliset tapaamiset (tapaamisoikeuden täytäntöönpano). Lisäksi täytäntöönpano-oikeudenkäynnissä vahvistetun tapaamisoikeuden ehtoja voidaan muuttaa tai täsmentää joko väliaikaisesti tai vähäisissä määrin myös pysyvästi.
Täytäntöönpanoa haetaan lapsen tai hakijan vastapuolen asuinpaikan käräjäoikeudelta. Täytäntöönpanoa on haettava kirjallisesti ja hakemukseen on liitettävä sopimus tai päätös tapaamisoikeudesta alkuperäisenä tai päätöksen antaneen viranomaisen oikeaksi todistamana jäljennöksenä.

Lapsia koskevissa riidoissa sovinnon löytäminen on kuitenkin keskeisen tärkeää. Usein sovinto vähentää vanhempien välisiä ristiriitoja ja on siten lapsen edun mukaista.

4. En saa tavata lastani, mitä teen?

Jos vanhempien välillä on voimassa oleva lastenvalvojan vahvistama sopimus tai oikeuden päätös tapaamisoikeudesta, on molempien vanhempien lähtökohtaisesti noudatettava sitä.

Jos lapsen kanssa asuva vanhempi estää tapaamiset, on tapaajavanhemman haettava tapaamisoikeuden täytäntöönpanoa käräjäoikeudesta toimittamalla tätä koskeva kirjallinen hakemus käräjäoikeuden kansliaan (edellisessä kysymyksessä selvitetty täytäntöönpanomenettely).

Jos tapaamisoikeudesta ei ole vahvistettua sopimusta tai oikeuden päätöstä, ei täytäntöönpanoa voi hakea. Tällaisessa tilanteessa vanhempien tulisi ensin sopia tapaamisoikeudesta tai, jos sopua ei synny, viedä asia käräjäoikeuteen tapaamisoikeuden vahvistamiseksi.

Tapaamisoikeuden toteutumiseen liittyvissä ongelmissa vanhemmat voivat hakeutua myös perheasioiden sovitteluun.

5. Isä/äiti ei tapaa lasta sovitusti, voinko velvoittaa hänet tapaamisiin jollain keinoin?

Lapsen tapaamisoikeuden tarkoituksena on turvata lapselle oikeus pitää yhteyttä ja tavata vanhempaansa, jonka luona lapsi ei asu. Tapaamisoikeus on ensisijaisesti lapsen oikeus ja vanhempien tehtävänä on turvata myönteinen ja läheinen suhde kumpaankin vanhempaan. Jos lapsi ei halua tavata toista vanhempaansa, tulisi vanhempien pyrkiä selvittämään syytä tähän. Tarvittaessa vanhemmat voivat kääntyä esim. perheneuvolan puoleen.

6. Minua huolestuttaa sopia tapaamisia toisen vanhemman kotiin, mitä voin tehdä?

Jos lapsen tapaamisoikeudesta sovittaessa tai päätettäessä ilmenee riskitekijöitä, joiden vuoksi lasta ei voida turvallisesti antaa tapaavan vanhemman yksinomaiseen huolenpitoon, voidaan tapaamiset toteuttaa joko tuettuina tai valvottuina. Tuettujen ja valvottujen tapaamisten toteuttamisen edellytyksenä on, että niistä on sovittu lastenvalvojan vahvistamalla sopimuksella tai tuomioistuimen päätöksellä.

Valvottu tapaaminen voidaan järjestää, kun halutaan turvata tapaamisen sujuminen riskitilanteissa (esimerkiksi kun perheessä on ollut väkivaltaa tai kaappausuhka). Valvotussa tapaamisessa tapaamista seurataan jatkuvasti. Valvova henkilö on koko tapaamisen ajan samassa tilassa tai jatkuvassa näkö- ja kuuloyhteydessä tapaajaan.

Tuettu tapaaminen voidaan järjestää, kun vanhemmuudessa tarvitaan tukea tai kun vanhempien välillä on luottamuspula. Tuetussa tapaamisessa ulkopuolinen henkilö on tarvittaessa saatavilla. Hän huolehtii tapaamisen alkamisesta ja päättymisestä ja seuraa tilannetta. Tuen avulla voidaan varmistaa tapaamisen sujuminen lapsen edun mukaisesti.

Lisäksi voidaan järjestää valvottu vaihto esimerkiksi silloin, kun vanhempien välille on määrätty lähestymiskielto tai lapsen vaihtotilanteissa syntyy toistuvasti riitaa vanhempien välille. Valvotun vaihdon tavoitteena on varmistaa, että lapsi voi turvallisesti siirtyä toisen vanhemman luokse.
Siirry tapaamispaikat -osioon

7. Lapsi ei halua tavata toista vanhempaansa, mitä minun tulisi tehdä?

Lapsen tapaamisoikeuden tarkoituksena on turvata lapselle oikeus pitää yhteyttä ja tavata vanhempaansa, jonka luona lapsi ei asu. Tapaamisoikeus on ensisijaisesti lapsen oikeus ja vanhempien tehtävänä on turvata myönteinen ja läheinen suhde kumpaankin vanhempaan. Jos lapsi ei halua tavata toista vanhempaansa, tulisi vanhempien pyrkiä selvittämään syytä tähän. Tapaamisoikeuden toteutumiseen liittyvissä ongelmissa vanhemmat voivat tarvittaessa kääntyä esim. perheneuvolan puoleen.

8. Meillä on lastenvalvojan vahvistama sopimus tapaamisoikeudesta, mutta isä/äiti tapaa lasta vain satunnaisesti/tapaamissa on ollut vuoden tauko. Pitääkö minun silti varautua tapaamisiin tapaamissopimuksen mukaisesti joka kerta ja mikäli tapaajavanhempi ilmoittaa, että tulee hakemaan lapsen viikonlopuksi hänen luokseen? Onko minun annettava lapsi tapaamiseen?

Tapaamisoikeuden keskeisenä tavoitteena on, että lapsi voi säilyttää läheisen suhteen muualla asuvaan vanhempaansa. Jos tapaava vanhempi laiminlyö toistuvasti tapaamisia, ei tapaamisia voida välttämättä enää pitää lapsen edun mukaisena. Lapsen toistuva turha odottaminen ja toistuvat pettymykset saattavat tehdä tapaamisoikeuden toteuttamisesta lapsen edun vastaista. Vaikka lapsen oikeus pitää yhteyttä muualla asuvaan vanhempaansa onkin vahva oikeus, se ei saa kuitenkaan kääntyä vanhemman oikeudeksi, jota toteutetaan pakolla niin, että peruslähtökohtana oleva lapsen etu unohtuu.

Myös tapaajavanhemman tulisi siten ymmärtää, että kyse ei ole vanhemman oikeudesta, jota hän voi mielensä mukaan käyttää, vaan velvollisuudesta, jonka jatkuva ja toistuva laiminlyönti voi johtaa tapaamisoikeuden supistamiseen. Viimekädessä käräjäoikeus voi hakemuksesta evätä tapaamisoikeuden kokonaan, koska se ei ole enää lapsen edun mukainen.

Tällaisessa tilanteessa tapaamiset tulisi pyrkiä sopimaan uudestaan muuttuneita olosuhteita vastaavaksi lastenvalvojan luona tai hakeutua tarvittaessa perheasioiden sovitteluun. Tapaamiset voidaan toteuttaa myös Vantaan kaupungin tapaamispaikassa.

9. Olen huolissani lapsen turvallisuudesta, onko minun annettava lapsi tapaamisiin?

Tapaamisoikeuden tarkoituksena on turvata lapselle oikeus pitää yhteyttä ja tavata sitä vanhempaansa, jonka luona lapsi ei asu. Huoltolain nojalla kumpikin vanhempi on velvollinen myötävaikuttamaan tapaamisten toteutumiseen. Jos vanhempien välillä on vahvistettu sopimus tai tuomioistuimen päätös tapaamisista, sitoo se lähtökohtaisesti kumpaakin vanhempaa.

Tapaamiset eivät kuitenkaan saa muodostua uhkaksi lapsen terveydelle, hyvinvoinnille tai turvallisuudelle. Vanhemman ei siten tarvitse luovuttaa lasta esimerkiksi päihtyneelle tai uhkaavasti käyttäytyvälle vanhemmalle. Vanhemman on kuitenkin tehtävä itse arvio tilanteesta ja päätettävä, antaako hän lapsen tapaamiseen. Jos ilmenee tekijöitä, joiden vuoksi lasta ei voida antaa tapaamisiin turvallisesti, tapaamisoikeuden ehdoista tulisi pyrkiä sopimaan uudestaan ja tarvittaessa tapaamiset voidaan sopia järjestettäväksi tapaamispaikassa.

Tapaajavanhemmalla on oikeus hakea tapaamisoikeuden täytäntöönpanoa käräjäoikeudesta. Jos vanhempi jonka luona lapsi asuu estää tapaamisen ilman hyväksyttävää syytä, käräjäoikeus voi määrätä tapaamisoikeutta koskevan vanhempien välisen sopimuksen tai oikeuden päätöksen täytäntöönpantavaksi.

10. Isä/äiti ei palauta lasta tapaamisen jälkeen, kenen puoleen minun pitää kääntyä?

Tapaava vanhempi voi pitää lasta luonaan vain tapaamisoikeuden määrittämissä rajoissa, elleivät vanhemmat toisin sovi. Lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun päätöksen tai sosiaalitoimen vahvistaman sopimuksen täytäntöönpanoa voidaan vaatia tuomioistuimessa, jos päätöstä tai sopimusta ei ole noudatettu.

Lapsen kanssa asuva vanhempi voi vaatia lapsen palauttamista luokseen toimittamalla tätä koskevan kirjallisen hakemuksen käräjäoikeuden kansliaan.

Lapsen huoltoa koskevan päätöksen täytäntöönpanoa voidaan hakea tuomioistuimen asemesta lapsen kotipaikan, vakituisen asuinpaikan tai oleskelupaikan ulosottomieheltä, jos huoltoa koskevan päätöksen antamisesta on kulunut vähemmän kuin kolme kuukautta.

H. Lapsen elatus ja Kelan maksama elatustuki

1. Mikä on elatusapu ja mikä on elatustuki?

Elatusapu on se kuukausittain maksettava rahasumma, jonka muualla asuva vanhempi vanhempien välisen sopimuksen tai käräjäoikeuden tuomion perusteella maksaa lapselle huolehtiakseen omalta osaltaan lapsen elatuksesta.
Elatustuki on Kelan kuukausittain lapselle maksama rahasumma, johon syntyy oikeus silloin, kun lapsesta erossa asuva vanhempi on laiminlyönyt elatusavun maksamisen tai elatusapu on vahvistettu elatustuen määrää pienemmäksi. Kelan elatustukeen on oikeus myös silloin, kun lapsella ei ole toista elatusvelvollista vanhempaa siksi, että lapsi on yhden henkilön adoptoima tai lapsen isyyttä ei ole vahvistettu.

2. Milloin täytyy maksaa elatusapua?

Lapsen elatuksesta annetun lain mukaan lapsella on oikeus riittävään elatukseen. Lapselle voidaan lapsen elatuksesta annetun lain mukaan vahvistaa suoritettavaksi elatusapua, jos lapsi ei asu pysyvästi vanhempansa luona eikä vanhempi muulla tavoin huolehdi lapsen elatuksesta. Elatusavun määrä ja sen suorittamistapa vahvistetaan sopimuksella tai tuomiolla.

3. Kenen pitää maksaa eron jälkeen elatusapua ja kenelle?

Se vanhempi, joka eron jälkeen ei enää asu samassa osoitteessa kuin lapsi, maksaa elatusapua sille vanhemmalle, jonka kanssa lapsi asuu.

4. Elatusapu vuoroasumistilanteessa

Elatusapua voidaan maksaa myös silloin, kun lapsi asuu vuorotellen vanhempiensa luona. Vuoroasumistilanteessa elatusapu voidaan vahvistaa maksettavaksi kummalle tahansa vanhemmista, jos toisen vanhemman elatuskyky on selvästi toisen vanhemman elatuskykyä suurempi. Oikeusministeriön ohjetta elatusavun suuruuden arvioimiseksi voidaan noudattaa vain soveltuvin osin vuoroasumistilanteissa.

5. Mitä elatusapu pitää sisällään?

Oikeusministeriön ohjeen mukaan lapsen elatuksen tarvetta laskettaessa pohjana ovat yleiset kustannukset, jotka määräytyvät lapsen iän mukaan. Yleisten kustannusten lisäksi lapsen elatuksen tarpeeseen lisätään lapsen erityisharrastemenot kuukaudessa, erityiset terveydenhoitokustannukset, päivähoitokulut, aamupäivä- ja iltapäivätoiminnan kulut, lapsen koulutuskulut ja kohtuullinen vakuutusmaksun määrä.
Lapsen yleiset kustannukset koostuvat jokapäiväiseen elämiseen kuuluvista ja suhteellisen samanlaisina eri tilanteissa pysyvistä menoista, joita on käytännössä kaikilla lapsilla.
Lapsen elatuksesta aiheutuvina yleisinä kustannuksina pidetään kustannuksia, jotka johtuvat:
a. ravinnosta
b. vaatteista ja jalkineista
c. henkilökohtaisesta hygieniasta
d. puhelimesta ja tietokoneesta sekä puhelimen käytöstä ja muista tietoliikennekuluista
e. taskurahasta
f. tavanomaisesta virkistys- ja harrastustoiminnasta sekä sitä varten tarvittavista välineistä
g. satunnaisista tai vähäisistä terveydenhoito- ja lääkekuluista
h. satunnaisista tai vähäisistä koulutusmenoista
i. lapsen osuudesta kodin kalusteista, koneista ja tarvikkeista
j. matkoista (arjen liikkuminen)
k. muista näihin verrattavista seikoista
Yleisten kustannusten määränä pidetään (2020):
a. lapsen ollessa 0–6 –vuotias 305 euroa kuukaudessa
b. lapsen ollessa 7–12 -vuotias euroa 356 kuukaudessa
c. lapsen ollessa 13–17 -vuotias 480 euroa kuukaudessa

6. Mitä tarvitsen mukaan lastenvalvojan luokse elatusapuasiassa?

Vanhempien on hyvä ottaa neuvotteluun mukaan alla olevan listauksen mukaiset tositteet, jotta voi tarvittaessa osoittaa toiselle vanhemmalle antamiensa tietojen paikkansapitävyyden. Ota mielellään varatulle ajalle mukaan myös täytetty maksuvaraselvityslomake.

Alla olevan listauksen mukaiset tositteet tarvitaan myös tilanteessa, kun elatusvelvollinen arvioi maksukykynsä heikoksi ja esittää elatusavuksi vähemmän kuin 167,01 € per lapsi.
• voimassa oleva elatussopimus tai käräjäoikeuden elatusapupäätös, mikäli ko. asiakirjat eivät ole jo lastenvalvojalla tiedossa
• viimeisin verotuspäätös
• ajantasainen selvitys kuluvan vuoden palkkatuloista ja edellisen vuoden koko vuoden palkkakertymästä (selvityksistä tulee käydä ilmi myös lomarahat ja lakisääteiset pidätykset)
• selvitys elinkeinotoiminnan tuloista (tuloslaskelma ja tase sekä kirjanpidon tosite yksityisotoista)
• päätös ja maksuilmoitus eläketulosta
• päätös ja maksuilmoitus sosiaalisista etuuksista (esim. työttömyyspäiväraha, Kelan etuudet)
• tositteet muista tuloista
• todistus opiskelun kestosta ja päätös opintotuesta
• tosite maksettavasta opintolainan lyhennyksestä ja korosta
• tositteet vakituisen asunnon asumiskustannuksista (vuokra, vesi, sähkö, vastike, asuntolainan lyhennys ja korko, kotivakuutus, lämmitys, kiinteistövero, jätemaksu, tontin vuokra yms.)
• selvitys työmatkakuluista
• mahdollinen toimeentulotukipäätös
• tositteet lapsen harrastuskustannuksista sekä päivähoitomaksuista (lapsen kanssa asuva vanhempi)

7. Miten elatusavun suuruutta voidaan arvioida?

Elatusavun määräytymisestä säädetään lapsen elatuksesta annetussa laissa. Elatuslain mukaan vanhemmat vastaavat lapsen elatuksesta kykynsä mukaan. Vanhempien elatuskykyä arvioitaessa otetaan huomioon heidän ikänsä, työkykynsä ja mahdollisuutensa osallistua ansiotyöhön, käytettävissä olevien varojen määrä sekä heidän lakiin perustuva muu elatusvastuunsa. Vanhempien elatusvastuun laajuutta arvioitaessa otetaan huomioon myös lapsen kyky ja mahdollisuudet itse vastata elatuksestaan.

Lisäksi elatusavun laskemisesta oikeusministeriö on julkaissut ohjeen: Lapsen elatusavun suuruuden arvioimisinen (pdf-julkaisu 2007:2). Oikeusministeriön ohjeen mukaan elatusavun ohjeellinen määrä lasketaan selvittämällä ensin, kuinka paljon lapsi tarvitsee kuukaudessa elämiseensä rahaa. Sen jälkeen selvitetään vanhempien elatuskyvyt ja verrataan niitä toisiinsa. Jos kummallekin esimerkiksi jää huomioon otettavien pakollisten menojen jälkeen käyttöön saman verran rahaa, elatuskyvyt ovat yhtä suuret eli elatusvastuu jakautuu tasan (50 %/50 %).

Elatusavun määrä on lapsesta erossa asuvan vanhemman laskennallinen prosenttiosuus lapsen elatuksen tarpeesta. Esimerkiksi, jos lapsen elatuksen tarve on 500 €/kk ja erossa asuvan vanhemman elatuskyky 30 %, elatusavun määräksi tulee 150 €/kk. Laskennallisesta elatusavusta tehdään tarvittaessa lopuksi ns. luonapitovähennys. Luonapitovähennys voidaan tehdä, jos lapsi on erossa asuvan vanhemman luona keskimäärin vähintään 7 yötä kuukaudessa. Luonapitovähennys tarkoittaa sitä, että elatusapua pienennetään taulukon mukainen euromäärä sillä perusteella, että tapaamisten aikana lapsen ruokakustannuksista vastaa erossa asuva vanhempi eikä lapsen kanssa asuva vanhempi.

8. Mikä on minimielatusapu?

Ns. minimielatusapua ei ole. Elatusavun määrä lasketaan lapsesta erossa asuvan vanhemman elatuskyvyn mukaan. Jos lapsesta erossa asuvalla vanhemmalla ei ole lainkaan tuloja, voidaan elatussopimukseen elatusavun määräksi merkitä määräaikaisesti myös 0 euroa. Tällöin Kela maksaa lapsen kanssa asuvalle vanhemmalle elatustuen erossa asuvan vanhemman puutteellisen elatuskyvyn korvaukseksi eikä häneltä peritä takaisin Kelan maksamaa elatustukea. Lastenvalvoja tarkistaa tositteista elatusvelvollisen tulot ja hyväksyttävät menot.

"Minimielatusavusta" puhuttaessa usein viitataan Kelan maksamaan elatustukeen. Elatustuen määrä on tällä hetkellä (2020) 167,01€/kk. Kela maksaa elatustuen vahvistetun elatussopimuksen tai käräjäoikeuden tuomion perusteella, jos elatusvelvollinen laiminlyö hänelle vahvistetun elatusavun määrän tai jos elatusapu on vahvistettu elatustukea alhaisemmaksi elatusvelvollisen puutteellisen elatuskyvyn vuoksi.

9. Mitä teen kun vanhempi ei maksa vahvistettua elatusapua?

Lapsen vanhempi ei voi yksipuolisesti jättää vahvistettua elatusapua suorittamatta. Lapsen kanssa asuva vanhempi voi toimittaa vahvistetun alkuperäisen elatussopimuksen Kelalle ja hakea elatustukea elatusavun laiminlyönnin perusteella.

10. Milloin elatusapua voi muuttaa?

Elatusapua voi muuttaa, jos jommankumman vanhemman elatuskyvyssä tai lasten elatuksen tarpeessa on tapahtunut olennaisia muutoksia. Asiaa tarkastellaan ensisijaisesti elatusapulaskelman lopputuloksesta käsin. Elatusapusopimuksen muuttaminen on perusteltua, jos laskelman lopputuloksena saatava elatusavun määrä poikkeaa aikaisemmin vahvistetusta elatusavun määrästä vähintään 15 %. Lisäksi edellytetään, ettei muutos ole lyhytaikainen ja että elatusavun muuttamista on sekä lapsen että elatusapua suorittavan vanhemman olot huomioon ottaen pidettävä kohtuullisena.

On huomattava, että elatussopimuksen muuttaminen lastenvalvojalla edellyttää aina vanhempien yksimielisyyttä uuden sopimuksen sisällöstä.

11. Miten elatusapua muutetaan?

Elatusapua voi muuttaa uudella lastenvalvojan vahvistamalla sopimuksella. Muutosta voi hakea käräjäoikeudelta, jos vanhemmat eivät pysty saamaan aikaan sopimusta.

12. Kuka päättää mihin elatusapua käytetään ja mitä sillä maksetaan?

lapsen kanssa asuva vanhempi eli elatusavun saaja

13. Saako elatusavun maksaa lapselle?

Lähtökohtaisesti elatusapu maksetaan huoltajalle. Mikäli alle 18-vuotias nuori asuu itsenäisesti, vanhemmat voivat sopia elatusavun maksamisesta nuorelle. Koulutusavustus 18 -vuotta täyttäneelle lapselle maksetaan 18-vuotiaalle lapselle itselleen.

14. Onko elatusavulla ylärajaa?

Lapsen elatuksen tarve on yläraja

15. Mitä tuloja ja menoja huomioidaan elatusapua määriteltäessä?

Elatuslaissa ei määritellä, mitä tuloja tai menoja elatusapua määriteltäessä otetaan huomioon, vaan laissa todetaan, että vanhemmat vastaavat lapsen elatuksesta kykynsä mukaan. Vanhemman elatuskyvyn määrittelyssä huomioidaan elatuslain mukaan vanhemman ikä, työkyky, mahdollisuus osallistua ansiotyöhön, käytettävissä olevien varojen määrä ja lakiin perustuva muu elatusvastuu. Em. lainkohdan selventämiseksi oikeusministeriö on laatinut ohjeen elatusavun suuruuden arvioimiseksi (OM:n julkaisu 2007:2) Ohjeen euromääräisiin summiin on tehty indeksikorotukset. Indeksikorotetuista summista löytyy tieto internetistä tai lastenvalvojalta kysymällä.

Ohjeen mukaan elatusavun suuruutta laskettaessa huomioidaan lähtökohtaisesti kummankin vanhemman kaikki nettotulot kuukaudessa. Nettotuloista vähennetään kulutustilastoihin perustuva summa välttämättömiin yleisiin elinkustannuksiin (ruoka, vaatteet, puhtaus, pienet terveydenhoitokulut, puhelin- ja tietokonekulut jne.). Lisäksi nettotuloista vähennetään vanhemman asumiskulut, erityiset säännölliset terveydenhoitokustannukset, työmatkakustannukset, opintolainan hoitokulut ja muu elatusvastuu. Muu elatusvastuu tarkoittaa vanhemman muita lapsia tai vanhemman elatuksen varassa olevaa aviopuolisoa/yhteistä lasta kotona hoitavaa avopuolisoa.

16. Kumpi vanhemmista vastaa tapaamiskuluista?

Vanhemmat voivat tarvittaessa sopia lastenvalvojan luona tai tuomioistuin voi määrätä, miten vastuu tapaamisoikeuden toteuttamisesta aiheutuvista kuljetuksista ja matkakuluista jakautuu osapuolten kesken. Lähtökohtana on vastuiden ja kustannusten jakaminen vanhempien kesken, sillä kummankin vanhemman on myötävaikutettava tapaamisoikeuden toteutumiseen. Kustannusvastuun jakautumisessa voidaan noudattaa soveltuvin osin elatusavun määräytymisen periaatteita. Suurentuneista matkakustannuksista vastaa ensisijaisesti se vanhempi, jonka päätöksen seurauksena tapaamisten kustannukset ovat kasvaneet. Jos tapaamismatkakulut ovat pitkän välimatkan vuoksi hyvin suuret, voidaan kustannukset huomioida elatusapulaskelmassa menona sille vanhemmalle, joka matkakustannuksista vastaa. Vähennyksenä huomioidaan oikeusministeriön ohjeen mukaan tapaamismatkojen kustannuksista kuukaudessa vain 124 € ylittävä osa ja enintään 124 €/kk/lapsi (2020).

17. Mitä teen, jos emme pääse sopimukseen lapsen elatusavusta lastenvalvojan luona?

Jos lisäneuvottelutkaan eivät auta, ota yhteyttä oikeusaputoimistoon tai asianajotoimistoon. Tässä tilanteessa elatusavun määrä ja suorittamistapa on vahvistettava käräjäoikeudessa. Pääsääntöisesti käräjäoikeus vahvistaa elatusavun kanteen vireillepanosta lukien. Taannehtivasti elatusapu voidaan määrätä enintään yhden vuoden ajalta ennen kanteen vireille panoa, mutta taannehtivuuteen tulee olla erityisen painavia syitä. Jos sopimukseen elatusavusta ei päästä, lapsen huoltajan tai muun laillisen edustajan ei kannata viivytellä asian viemisessä käräjäoikeuden ratkaistavaksi. Elatusavussa on kysymys nimenomaan lapsen oikeudesta. Myös elatusapua maksava vanhempi voi viedä elatusapuasian käräjäoikeuden ratkaistavaksi. Olennaisten olosuhdemuutosten perusteella voimassa olevaa elatusapua voi olla perusteltua myös pienentää. Elatusapukanteen laatimiseen voi pyytää apua oikeusaputoimistosta tai yksityiseltä asianajajalta.

18. Mitä voin tehdä, jos en pysty maksamaan vahvistettua elatusapua lapselleni?

Jos kykenemättömyys elatusavun maksamiseen johtuu siitä, että elatusavun määrä on liian suuri nykyisiin tuloihisi verrattuna, voit varata toisen vanhemman kanssa yhdessä ajan lastenvalvojalle elatussopimuksen muuttamiseksi vastaamaan elatuskykyäsi.

Elatussopimuksen muuttaminen edellyttää aina kummankin vanhemman suostumusta. Tämän lisäksi elatusavun muuttamiselle on kaksi edellytystä eli se, että olosuhteet ovat elatusavun vahvistamisen jälkeen muuttuneet olennaisesti ja se, että elatusavun muuttamista on pidettävä kohtuullisena. Ohjeen mukaan olosuhteet ovat muuttuneet olennaisesti, jos muuttuneilla arvoilla laskettavan elatusavun määrä ylittää/alittaa vahvistetun elatusavun vähintään 15 %. Muutoksen olennaisuuteen kuuluu myös se, ettei se ole lyhytaikainen. Muutoksen olennaisuuden toteamisen jälkeen tehdään vielä lain edellyttämä kokonaisharkinta siitä, onko elatusavun muuttaminen kohtuullista.

Jos et pysty maksamaan vahvistettua elatusapua ja jätät sen maksamatta, lapsen kanssa asuva vanhempi voi hakea laiminlyönnin perusteella Kelalta elatustuen. Tämän jälkeen et enää voi maksaa elatusapua lapsen kanssa asuvalle vanhemmalle, vaan elatusapu maksetaan Kelalle. Kelan kanssa voi tehdä maksusuunnitelman. Jos tulosi ovat hyvin alhaiset, voit olla oikeutettu saamaan Kelalta jälkikäteen vapautuksen kertyneestä elatusapuvelasta.

19. Mikä on luonapitovähennys?

Luonapito tarkoittaa sitä, että lapsesta erossa asuva vanhempi pitää lasta luonaan. Lasta luonaan pitävä vanhempi tosiasiallisesti vastaa lapsen välttämättömistä elinkustannuksista luonapitoaikana.
Luonapitovähennys huomioidaan elatusavun määrää laskettaessa, jos tapaava vanhempi pitää lasta luonaan vähintään 7 vuorokautta kuukaudessa. Luonapidon laajuutta arvioitaessa ratkaisevaa on keskimääräinen yöpyminen kuukautta kohden. Yöpymisten määrään lasketaan mukaan sekä säännölliset viikonloppu- ja arkitapaamiset että loma-aikoina toteutuvat pidemmät luonapitojaksot kalenterivuoden aikana. Näin saatu yhteismäärä jaetaan kahdellatoista. Oikeusministeriön ohjeessa on määritelty luonapitovähennyksen määrä, joka on sitä suurempi, mitä enemmän lapsi on tapaavan vanhemman luona.

20. Mitä elatusapua suorittavaa vanhempi saa vähentää maksettavasta elatusavusta?

Elatusapua maksava vanhempi ei saa yksipuolisesti alentaa maksettavaa elatusapua, vaan vähennyksen tulee olla joko vanhempien yksimielisesti keskenään sopima tai uudella lastenvalvojan luona vahvistetulla sopimuksella sovittu.

21. Milloin voin saada elatustuen?

Elatustuen saamisedellytykset määritellään elatustukilaissa. Elatustuen myöntää Kela, josta saa myös yksityiskohtaista tietoa myöntämisen edellytyksistä ja hakumenettelystä. Elatuslain mukaan lapsella on oikeus elatustukeen silloin, kun
1. elatusvelvollinen on laiminlyönyt elatusavun maksamisen,
2. elatusapua ei ole lainkaan vahvistettu maksettavaksi elatusvelvollisen puutteellisen elatuskyvyn vuoksi,
3. elatusapu on vahvistettu elatustukea pienempänä elatusvelvollisen puutteellisen elatuskyvyn vuoksi,
4. avioliiton ulkopuolella syntyneen lapsen isyyttä ei ole lainvoimaisesti vahvistettu,
5. elatusapua ei ole voitu vahvistaa samanaikaisesti isyyden vahvistamisen kanssa tai
6. ottovanhempi on ottanut yksin lapsen ottolapseksi eikä kyseessä ole ottovanhemman puolison lapsi.

22. Mikä on täydentävä elatustuki?

Täydentävä elatustuki on Kelan maksamaa etuutta lapsen kanssa asuvalle vanhemmalle lapsen elatusta varten, jos elatusapulaskelman perusteella määritelty elatusapu on elatusvelvollisen puutteellisen elatuskyvyn vuoksi alhaisempi kuin Kelan maksama täysi elatustuki 167,01 €/kk (2020).

23. Mikä on indeksikorotus?

Elatusapuja ja elatustukea tarkistetaan vuosittain elinkustannusten muutoksen seurauksena. Muutoksesta säädetään laissa eräiden elatusapujen sitomisesta elinkustannuksiin. Muutoksen määrä lasketaan kuluvan vuoden lokakuun ja edellisen vuoden lokakuun elinkustannusindeksin pistelukujen mukaan, ja muutos astuu voimaan vuoden alusta. Indeksimuutos koskee kaikkia voimassa olevia elatussopimuksia niiden vahvistamispäivästä riippumatta. Tapaamisoikeuden toteutumiseen liittyvissä ongelmissa vanhemmat voivat tarkistaa uuden elatusavun määrän perheoikeudellisten asioiden yksiköstä yhteystiedot tai Kelasta. Halutessaan vanhemmat voivat kirjauttaa uuden elatusavun määrän elatussopimuksen indeksikorotusliitteeseen. Ilman kirjaustakin kaikki elatusavut muuttuvat indeksin mukaisesti. Elatusapua maksavan vanhemman tulee itse huolehtia siitä, että maksaa elatusavun oikean suuruisena. Huomioimatta jääneet indeksikorotukset ovat perimiskelpoisia samalla tavoin kuin muutkin laiminlyödyt elatusmaksut.

24. Pitääkö elatusavun maksamista jatkaa vielä 18 vuoden täyttämisen jälkeenkin?

Ei, elatusavun maksamisvelvollisuus päättyy lapsen 18-vuotispäivään.

Eri asia on se, että elatuslain 3.2 §:n mukaan "vanhemmat vastaavat lapsen koulutuksesta aiheutuvista kustannuksista myös sen jälkeen, kun lapsi on täyttänyt 18 vuotta". Kummallakin vanhemmalla on tämä velvollisuus, "mikäli se harkitaan kohtuulliseksi". Tätä lainkohtaa on oikeuskäytännössä tulkittu niin, että ainakin lukiota käyvän nuoren osalta kumpikin vanhempi on vielä vastuussa sekä nuoren varsinaisista opintomenoista että myös koulutuksen aikaisista elinkustannuksista. Edellä mainittu kohtuullisuusedellytys tarkoittaa sitä, että vanhempaa ei voi velvoittaa osallistumaan nuoren menoihin, jos vanhemmalla ei taloudellisten olojensa perusteella ole siihen kykyä.

Koulutusavustuksen laskemistavasta ei ole annettu ministeriötason ohjetta kuten elatusavun määrän laskemisesta. Koulutusavustukseksi voidaan sopia myös sama summa kuin aiemmin maksettu elatusapu, jos elatusavussa on menoiksi huomioitu koulutuskustannuksia. Koulutusmenot (kirjat yms.) huomioidaan nettomenoina eli menoista vähennetään nuoren saama opintotuki. Sopimuksen tekevät 18 vuotta täyttänyt nuori ja hänen vanhempansa. Sopimuksen vahvistaa lastenvalvoja. Sopimus voidaan tehdä valmiiksi jo ennen 18-vuotispäivää, jolloin nuoren puolesta sopimuksen allekirjoittaa silloin hänen kanssaan asuva vanhempansa. Koulutusavustus maksetaan nuoren omalle tilille. Jos täysi-ikäinen nuori on avustuksen tarpeessa ja vanhempi tai toinen heistä ei elatuskyvystään huolimatta halua avustaa nuorta, nuori voi oikeusavustajan avulla viedä asian käräjäoikeuden ratkaistavaksi.

25. Mitä teen, jos elatusapua maksava vanhempi kuolee?

Ota yhteyttä Kelaan perhe-eläkehakemuksen tekemiseksi, sillä elatusavun ja/tai elatustuen maksaminen loppuu elatusapua maksaneen vanhemman kuollessa.

I. Olosuhdeselvitys

1. Milloin tehdään olosuhdeselvitys ja miten se tehdään?

Kun vanhemmat eivät pääse yksimielisyyteen lapsen huoltoa, asumista ja tapaamisoikeutta koskevassa asiassa, he voivat hakea asiaan päätöstä käräjäoikeudesta. Käräjäoikeus pyytää tarvittaessa päätöksen teon tueksi ns. olosuhdeselvityksen sosiaalilautakunnalta. Olosuhdeselvityksen tekevät perheoikeudellisen yksikön sosiaalityöntekijät lähtökohtaisesti aina parityönä tai mikäli toinen vanhemmista asuu lähikunnissa, selvitys tehdään parityönä toisen kunnan sosiaaliviranomaisen kanssa.

Selvitystyön aikana sosiaalityöntekijät työskentelevät kaikkien perheenjäsenten kanssa, tekevät kotikäyntejä sekä pyytävät lausuntoja harkintansa mukaan muilta perheen asioissa mukana olevilta viranomaistahoilta ( mm. päivähoito, koulu, perheneuvola, lastensuojelu) . Neuvottelujen ja tapaamisten perusteella sosiaalityöntekijät laativat kirjallisen selvityksen tuomioistuimelle. Jos vanhemmat pääsevät yksimieliseen sopimukseen lapsen asioista selvitystyön aikana, selvitystyöskentely päättyy ja sopimusehdotus lähetetään oikeuteen vahvistettavaksi.

J. Tapaamispaikka

1. Mikä on tapaamispaikka?

Tapaamispaikka mahdollistaa lapselle ja vanhemmalle turvallisen ympäristön tavata toisiaan. Tapaamispaikassa voidaan järjestää valvottuja vaihtoja sekä tuettuja ja valvottuja tapaamisia vantaalaisille lapsille.

  • Valvottuja vaihtoja voidaan toteuttaa tilanteissa, jossa halutaan turvata lapsen siirtyminen vanhemmalta toiselle ristiriidattomasti ja turvallisesti. Valvottu vaihto toteutetaan, kun vanhempien välillä on esimerkiksi lähestymiskielto tai ristiriitoja, jotka estävät vanhempien välisen sujuvan ja rauhallisen vuorovaikutuksen.
  • Tuettu tapaaminen mahdollistaa turvallisen ympäristön sekä työntekijän tuen tapaamisen onnistumiselle.
  • Valvotussa tapaamisessa työntekijä on välittömässä näkö- ja kuuloyhteydessä vanhempaan ja lapseen.

Ennen tapaamisten aloittamista molemmat vanhemmat ovat yhteydessä tapaamispaikkaan tapaamispaikan puhelinaikana ja sopivat ajan erillisiin tutustumiskäynteihin sekä lapsen tutustumiskäynnille tapaamispaikkaan. Tutustumiskäyntien jälkeen voidaan varata tapaamisaikoja.

2. Kuka ja miten tapaamispaikkaan voi tulla?

Tapaamispaikkaan voi tulla, jos lapsen ja vanhemman välisistä tapaamisista on käräjäoikeuden päätös, lastenvalvojan vahvistama sopimus tai palvelutarpeen arviota tekevän sosiaalityöntekijän tai lastensuojelun sosiaalityöntekijän pyyntö. Vanhempien tulee toimittaa kopio päätöksestä tai sopimuksesta tapaamispaikkaan tutustumiskäynnin yhteydessä. Sosiaalityöntekijä toimittaa pyynnön tapaamisista erikseen.

3. Voiko tapaamispaikkaan tulla vanhempien keskinäisellä sopimuksella?

Ei voi. Lastenvalvojan täytyy vahvistaa vanhempien tekemä sopimus.

4. Onko tapaamispaikan palvelut maksullisia?

Ei ole, tapaamispaikan palvelut ovat maksuttomia vantaalaisille lapsille.

5. Isä ja lapset asuvat Kuopiossa ja äiti asuu Vantaalla. Voidaanko tapaamisia järjestää Vantaan kaupungin tapaamispaikassa?

Ei voida. Tapaamispaikka, jossa tapaamisia järjestetään maksutta, määräytyy lasten kotikunnan mukaan. Tällaisissa tilanteissa tulee olla yhteydessä lapsen kotikunnan tapaamispaikkaan.

6. Voidaanko tapaamisia järjestää ilman, että kohtaan lapsen isää/äitiä?

Vanhemmat eivät kohtaa toisiaan tapaamispaikassa, mikäli näin sovitaan. Ohjaaja on mukana kaikissa vaihtotilanteissa. Tapaamispaikassa voidaan tarvittaessa sopia ns. varoajasta vanhempien kanssa tulo- ja lähtökäytänteisiin liittyen. Vanhempia tuetaan mahdollisuuksien mukaan kohtaamaan toisensa lapsen vaihtotilanteessa. Vanhempien asiallisella kohtaamisella on havaittu käytännössä olevan myönteinen vaikutus lapseen siirtymätilanteissa vanhemmalta toiselle.

7. Kuinka pian tapaamiset voidaan aloittaa tapaamispaikassa?

Kun molemmat vanhemmat ja lapsi ovat käyneet tutustumassa tapaamispaikkaan, aikoja varataan päätöksen/sopimuksen, aukioloaikojen ja muun varaustilanteen mukaan. Mikäli tapaamispaikassa ei ole ruuhkaa, tämä kestää usein noin 2-3 viikkoa. Tapaamisia pyritään järjestämään mahdollisimman pian kuitenkin kolmen kuukauden kuluessa yhteydenotosta. (Sosiaalihuoltolaki 45§)

K. Adoptio

Adoptioon liittyvissä kysymyksissä voit olla yhteydessä perheoikeudellisten asioiden yksikön esimieheen p. 050 3035507.

Ajankohtaista

RSS

Twitter