Kestävyyskierroksen kehällä: Se on siinä!

Osa vuoden 2018 kestävyyskierroksen kokonaan kiertäneistä ehti maratonin jälkeen yhteiskuvaan.

Kierroksen päätöslajista tuli tällä kertaa tuskien taival, mutta jalat kantoivat onneksi vaikeimman kautta voittoon.

Maratonjuoksun piti etukäteen olla minulle kestävyyskierroksen vahvin laji, mutta toisin kävi. Usein kuulee sanottavan, että todellinen maraton alkaa vasta 30 kilometrin kohdalla. Minun maratonini alkoi Vantaalla 24 kilometrin jälkeen.

Se on melko aikaisin, kun matkaa on jäljellä vielä 18 kilometriä.

Lähdin juoksuun hyvällä itseluottamuksella. Kunto tuntui olevan kohdallaan, tankkaus oli mielestäni onnistunut, ja sää oli ihanteellinen.

Tiesin neljän tunnin alituksen kovaksi tavoitteeksi, mutta lähdin silti juoksemaan siihen tähtäävää vauhtia. Puolimatkaan asti kaikki sujui hyvin. Askel tuntui suht kevyeltä ja syke pysyi sopivissa lukemissa. Saavutin 21,1 kilometrin väliaikapisteen ajassa 2.03,34 ja uskoin vielä mahdollisuuksiini kiristää tahtia toisella puolikkaalla.

Muutamaa kilometriä myöhemmin alkoivat ongelmat. Etureidet tahtoivat sanoa sopimuksensa irti ja tuntuivat kangistuvan lisää joka askeleella.

Onnea oli kanssajuoksija, jonka kanssa tsemppasimme toisiamme parin kilometrin verran. Sitten kramppasivat sisäreidet, ja silloin ei voinut mitään – kävelyksi meni.

Olin juossut aiemmin kolme maratonia maaliin, eikä keskeytys ollut tälläkään kertaa vaihtoehto. Ei, vaikka viimeisen kympin aikana jokaisella metrillä olisi tehnyt mieli lopettaa. Geeliä naamaan ja eteenpäin.

Neljänkympin hujakoilla hitaasti etenevään seuraani liittyi toinen kanssajuoksija. Sovimme yhteisesti, että maaliin asti mennään, ja maaliviiva ylitetään juosten.

Tässä vaiheessa on kiitettävä näitä upeita kanssajuoksijoita sekä koko tapahtuman tunnelmaa kadunvarsien kannustusjoukkoineen, joita ilman maali olisi kenties jäänyt tällä kertaa saavuttamatta.

Sieltä se kuitenkin lähestyi metri metriltä ja lopulta ylittyi sovitusti, etäisesti juoksua muistuttavalla huhkimisella. Loppuaikani oli 4.28,41, joka on hitain maratonaikani tähän asti.

Siitä huolimatta se on maaliin asti juostu maraton. Ja ennen kaikkea, olin suorittanut Vantaan kestävyyskierroksen 2018!

Vuoden aikana takana on nyt Vantaa Hiihdon sakkokierroksena hiihdetty 30 kilometrin omatoiminen lenkki, 16 kilometrin Extremerun Vantaa, Vantaa Triathlonin perusmatka, 109 kilometrin Vuelta Vantaa -pyöräily sekä Vantaan Maraton.

Lupasin vastata kysymykseen ”miltä nyt tuntuu?” No, hienolta ja itsensä voittaneelta. Jos pystyin tähän, pystyn moneen muuhunkin asiaan. Ja kyllähän tästä voi vähän ylpeäkin olla.

Entä lähtisinkö uudestaan kestävyyskierrokselle? Lähtisin toki, mutta en ehkä heti ensi vuonna.

Nyt on sinun vuorosi!

PEKKO-JOONAS RANTAMÄKI

Lisätietoja kierroksesta ja lopputulokset löydät täältä.

Lue myös muut Kestävyyskierroksen kehällä -blogin kirjoitukset:
Alkuräpiköinnistä innostukseen
Järjen ääni vei sakkokierrokselle
"Et varmasti paina 92 kiloa" ja muita Extreme Run -sutkautuksia
Yhteisön voima kantaa läpi vaikka kolmen kovan lajin
Kun maali on kaukana, on aikaa nauttia matkasta
Pitkä lenkki on minun viikonlopun flow-festarini

Tarinoita Vantaalta - kiinnostavia urapolkuja, rohkeita oman tiensä kulkijoita sekä monenlaisia kutkuttavia kertomuksia Suomen neljänneksi suurimmasta kaupungista.

Julkaistu: 5.11.2018 
(muokattu: )

Ajankohtaista

Instagram

Twitter