Vantaan vesistöt

Vantaakoski 20.5.2015

Joet

Vantaan maisemaa ovat merkittävästi muovanneet Vantaanjoki ja sen suurin sivuhaara, Keravanjoki. Molempien jokien ympärillä levittäytyvät laajat savitasangot. Vantaanjoen valuma-alue on vähäjärvinen, joten lumensulamisvedet ja rankkasateet kasvattavat nopeasti jokien virtaamaa ja aiheuttavat tulvia. Vantaanjoella ja sen sivujoilla on merkittävä virkistyskäyttöarvo.

Vantaanjoen pääuoma saa alkunsa Erkylänjärvestä Kanta-Hämeessä. Matkaa joen suulle Vanhankaupunginlahdelle Helsingissä kertyy noin 100 kilometriä. Vantaanjoki virtaa enimmäkseen rauhallisesti mutkittelevissa uomissaan, mutta paikoin maasto laskeutuu nopeasti ja virtaus voimistuu koskeksi. Vantaan puolella Vantaanjoessa on kuusi koskea:

  • Königstedtinkoski
  • Seutulankoski
  • Vantaankoski
  • Mustakoski
  • Pitkäkoski
  • Ruutinkoski

Keravanjoki virtaa Vantaan itäosassa. Keravanjoki saa alkunsa Hyvinkään Ridasjärvestä ja yhtyy matkattuaan 65 kilometriä Vantaanjoen pääuomaan Tammiston kohdalla Vantaan ja Helsingin rajalla. Vantaan alueella joessa on 5 koskea:

  • Matarinkoski
  • Pikkukoski
  • Hanabölenkoski
  • Tikkurilankoski
  • Kirkonkylänkoski

Vantaanjoen pieniä sivujokia ovat Luhtajoki eli Kuhajoki (46 km), Lepsämänjoki (37 km) ja Tuusulanjoki (15 km). Länsi-Vantaalla virtaavat Lepsämänjoki ja Luhtajoki (Vantaan puolella Kuhajoki) yhtyvät Luhtaanmäenjoeksi, joka puolestaan laskee Vantaanjoen pääuomaan noin 2,5 km kilometriä myöhemmin.

Jokiveden laatu parantunut

Jokiveden laatu Vantaanjoen vesistössä on parantunut huomattavasti viime vuosikymmeninä. Jätevesien tehostuneen puhdistuksen myötä vesistöä eniten rehevöittävän ravinteen, fosforin, yhdyskunnista tulevat päästöt ovat laskeneet neljäsosaan 1970-luvun alun tasosta. Nykyään Vantaanjoen ja Keravanjoen veden yleinen käyttökelpoisuus on Vantaan alueella välttävä.

Peltoviljely ja sen aiheuttama hajakuormitus on merkittävä vesistöjen ravinnekuormituksen lisääjä. Jo 10 metrin suojavyöhyke on vähentänyt tutkimusten mukaan ravinteiden ja maa-aineksen huuhtoutumista puoleen. Vantaa on ollut edelläkävijä omassa viljelyssään ja kaupungin sopimuksissa vuokraviljelijöiden kanssa on ehto suojavyöhykkeen jättämisestä jokien ja valtaojien varsiin.

Keravanjokeen on vuodesta 1989 alkaen kesäisin johdettu lisävettä Päijänne-tunnelista virkistyskäytön parantamiseksi, ja Keravan joen veden laatu näyttäisikin parantuneen viime vuosina. Sinilevää ei ole viime vuosina havaittu Vantaan- ja Keravanjoen näytteenottopisteissä.

Vantaanjoen vesistön vedenlaatua on tarkkailtu yhteistarkkailumuotoisena 1970-luvun loppupuolelta lähtien. Tarkkailun suorittaa Vantaanjoen ja Helsingin seudun vesiensuojeluyhdistys ry (www.vhvsy.fi) ja tarkkailussa on mukana vesistöön jätevesiä johtavia kuntia ja teollisuuslaitoksia.

Purot

Jokien ohella puroilla on suuri merkitys Vantaan kaupunkikuvassa. Vantaalla on peräti 55 nimettyä puroa. Moni puro virtaa ainakin osittain alkuperäisessä uomassaan. Vantaan jokien tavoin purot virtaavat tasaisessa maastossa rauhaisaan tahtiin mutkittelevissa uomissaan. Vantaan purot ovat tyypillisiä savimaiden puroja. Siellä missä puroa ei ole perattu viivasuoraksi pelto-ojaksi, puro elää ja hakee kaiken aikaa uutta uomanpaikkaa. Vantaan monet purot ovat arvokkaita luontokohteita ja virkistyksen lähteitä.

Vantaan merkittävimpiä puroja ja niiden uomaverkoston pituus:

  • Roxinoja–Krapuoja (12,6 km)
  • Kormuniitynoja–Itä-Hakkilanoja (11,3 km)
  • Rekolanoja (11,4 km)
  • Kylmäoja (22,6 km)
  • Krakanoja (7,3 km)
  • Tiistronoja–Herukkapuro (9,6 km)

Vantaan koko puroverkosto ja purojen nimet löytyvät osoitteesta: kartta.vantaa.fi > Ympäristö > Pienvedet.

Järvet ja lammet

Vantaalla on jokien ja purojen lisäksi 14 nimettyä vesialuetta. Vantaanjoen koko valuma-alue on vähäjärvinen. Vantaan suurin vesiallas on Silvolan tekojärvi. Kuusijärvi, Bisajärvi ja Lammaslampi ovat suurimmat kokonaan Vantaan alueella sijaitsevat luonnon vesialtaat. Pikkujärvi Länsi-Vantaalla on kuivatettu ja muuttunut käytännössä luhdaksi, jossa avovettä löytyy vain alueen halki virtaavassa purossa. Pitkäjärvi on yli 170 hehtaarin laajuinen järvi, mutta siitä vain pieni osa sijaitsee Vantaan puolella.

Yläsöstä löytyy pieni metsälampi, Tuupakan lampi, jonka harva vantaalainen on nähnyt. Pikku lampi on luonnontilaisen kaltainen nevalaiteineen ja reunapuustoineen. Tuupakan lampi ja sen lähiympäristö ovat yleiskaavan luo-aluetta (luonnon monimuotoisuuden kannalta erityisen arvokas alue). Vantaalla on myös joukko muita pieniä vesialtaita. Ne ovat syntyneet hiekkakuoppiin tai muihin kaivantoihin.

Vantaan järvet, lammet ja lammikot:

  • Pitkäjärvi (174 ha), suurin osa Espoon puolella
  • Silvolan tekojärvi (47 ha)
  • Kuusijärvi (7,5 ha)
  • Lammaslampi (7 ha)
  • Bisajärvi (4,2 ha)
  • Gumböle träsk (3,0 HA), osittain Helsingin puolella
  • Odilampi (2,4 ha), osittain Espoon puolella
  • Tuupakan lampi (1,5 ha)
  • Hiirilammet (0,46 ja 0,36 ha)
  • Vaaralan lammet (0,9 ja 0,4 ha)
  • Vetokannaksen lampi (0,8 ha)
  • Ruskeasannan lampi (2,1 ha)
  • Sandi (0,17 ha)

Ajankohtaista

Twitter