Suojellut luontotyypit

Eri puolilta Vantaata löytyy luonnonsuojelulain suojelemia niin sanottuja suojeltuja luontotyyppejä. Niistä suurin osa on pähkinäpensaslehtoja.

Pähkinäpensaslehdot

Pähkinäpensaat, jotka käytännössä kasvavat monirunkoisiksi pikku puiksi, levittävät lehvästöjään sateenvarjomaisesti kuin jättimäiset saratuppaat. Siitä juontuu pähkinäpensaiden vanha nimityskin – sarapuu. Pähkinäpensaiden lehtikarike tuottaa ravitsevaa multaa, jossa monet vaateliaat lehtokasvit viihtyvät. Vantaan pähkinäpensaslehdoissa on kuusia jouduttu vähentämään, jotta kuuset eivät pääse liikaa varjostamaan muuta lehtokasvillisuutta ja happamoittamaan lehtomaata neulaskarikkeellaan.

Vantaan merkittävimmät pähkinäpensaslehdot ovat Pitkäkosken ja Pyymosan lehdon luonnonsuojelualueilla sekä luontotyyppinä suojelluilla alueilla Tammistossa, Pähkinäpuistossa ja Österbackenissa. Näiden lisäksi pähkinäpensaslehdon määritelmän täyttäviä alueita löytyy muiltakin rauhoitusalueilta. Pähkinäpensas on lehtojen laji, mutta voi kasvaa myös kangasmailla.

Jalopuumetsiköt

Luonnonsuojelualain mukaiset jalopuumetsiköt Vantaalla ovat yleensä pienialaisia, vain hehtaarin luokkaa. Poikkeuksen tekee Tammiston luonnonsuojelualueen tammia, vaahteroita ja metsälehmuksia kasvavat metsät. Suomen ns. jaloista lehtipuista tammi voi olla metsän valtapuuna. Sen sijaan vaahterat ja metsälehmukset ovat tavallisesti yksittäin tai muutaman puun ryhminä kasvavia sekapuita metsässä. Tammiston ohella suuria tammia kasvaa Tammelan tammimetsässä Hämeenkylässä ja Vantaanjoen rantamilla Königstedtin metsässä Seutulassa.

Iso metsälehmus on näyttävä puu, jonka oksien muoto ja hennonvihreä lehtien väri erottuvat helposti muusta metsäympäristöstä. Metsälehmuksen tyypillinen kasvupaikka on ravinteikkaassa maassa jyrkänteen juurella. Juuri tällainen on Koivumäen lehmuslehdon alue Vaaralassa. Sipoonkorvessa metsälehmuksia löytyy niin ikään jyrkänteiden edustalta. Viinikanmetsän komeat ja kauas erottuvat metsälehmukset kasvavat kuitenkin loivassa rinteessä, jota peittää rehevä lehtokasvillisuus.

Vaahteran näkee varmimmin rehevien metsien alempien latvuskerrosten yksittäisenä sekapuuna. Suuret vaahterat ovat melkein aina olleet alun alkaen pihapuita. Monesti läheltä löytyy ainakin jäännöksiä asuinrakennuksen kivijalasta. Soltorpin luonnonsuojelualueella monen kokoisia vaahteroita kasvaa pienehköllä alueella sen verran paljon, että voidaan puhua jopa vaahteralehdosta.

Tervaleppäkorvet

Tervaleppäkorpi on muiden korpien tavoin harvinainen luontotyyppi Vantaalla. Korpia on ojitettu, ja Vantaallakin monella kuivahtaneella korpisuolla erottuvat vanhat metsäojat. Vantaan kenties hienoin tervaleppäkorpi on Kylmäojankorven luonnonsuojelualueella Ilolassa. Siellä järeät tervalepät ja tiheät saniaiskasvustot verhoavat märkää ja upottavaa korpimaastoa. Tervaleppäkorven reunassa mutkittelee Kylmäoja, joka on yksi Vantaan merkittävimmistä kaupunkipuroista.

Mätäojanlaaksossa on suojeltu luontotyyppinä tervaleppäkorpi. Sen komea tervalepikko on aivan Louhelantien vieressä kohdassa, jossa tie ylittää luhtasoiden reunustaman Mätäojan. Länsi-Vantaalla Timmermalmin luonnonsuojelualueen pohjoisreunassa on laajahko tervaleppäkorpi. Pienialaisia tervaleppiä kasvavia kosteikkoja on Vantaalla paikka paikoin, ja on mahdollista että lain määritelmän mukaisia tervaleppäkorpia löytyy vielä Vantaalta lisää.

Metsälakikohteet

Metsälaki suojelee seitsemän erityisen tärkeätä elinympäristöä, kuten esimerkiksi lähteiden ja purojen lähiympäristöt sekä rehevät lehtolaikut. Niiden lisäksi erityisen karut ympäristöt, kuten kalliot ja kivikot, ovat metsälain suojelemia tärkeitä elinympäristöjä,. Metsälain mukaisia monimuotoisuuden kannalta arvokkaita ja tärkeitä elinympäristöjä on Vantaan kaupungin omistamissa metsissä rajattu yhteensä noin 35 hehtaaria (20 kohdetta).

Vesilain suojelemat kohteet

Vesilain suojelemista tärkeistä vesiluontotyypeistä Vantaalta löytyy eniten luonnontilaisia noroja ja purouomia. Vantaan puroista monet virtaavat ainakin osan matkaa luonnontilaisessa uomassaan. Ne on yleensä helppo todeta maastossa: uoma mutkittelee eikä sen reunoilla erotu maavallia merkkinä ruoppauksesta. Vantaan lähteistä suurin osa on tuhoutunut, mutta muutamia luonnontilaisia lähteitä on säilynyt.

Ajankohtaista

Twitter