Kestävyyskierroksen kehällä: Järjen ääni vei sakkokierrokselle

Hakunilan laduilta löytyi maaliskuun lopulla sekä luistoa että vastatuulta.

Toipilaana ei urheilla, joten Vantaa Hiihto jäi väliin. Onneksi hätä keinot keksii!

Maaliskuun 3. päivä ja Vantaan kestävyyskierroksen startti Vantaa Hiihdossa läheni. Olin henkisesti ja fyysisesti valmistautunut 30 kilometrin koitokseen. Hiihtolenkit Helsingin Keskuspuistossa olivat kehittyneet alun pyllähtelyistä jo ihan sujuvaksi sivakoinniksi.

Sitten se iski. Influenssa. Kuume kaatoi petiin vajaat pari viikkoa ennen H-hetkeä. Viitisen päivää kului suksien ja sauvojen sijaan lähinnä nenäliinojen ja Netflixin parissa.

Kun palasin töihin Vantaa Hiihtoa edeltävänä maanantaina, elättelin itse vielä toiveita osallistumisesta. Toki tiesin, että tauti on vienyt kunnon alas, mutta ajattelin, että onhan tässä vielä muutama päivä aikaa toipua. Työkaverit koettivat puhua minulle järkeä, varoittelivat sydänlihastulehduksesta ja sen sellaisesta. Viimeinen ja ratkaiseva järjen ääni tuli kuitenkin vasta työterveydestä perjantaina: 30 kilometrin hiihtolenkki ei taida olla fiksuin tapa palata liikunnan pariin influenssan jälkeen.

Pettymys oli siinä tilanteessa vain hyväksyttävä ja nieltävä. Neljä osakilpailua viidestä olisi kuitenkin yhä jäljellä, ja niiden suorittaminen riittäisi kestävyyskierroksen hyväksyttyyn läpivientiin. Hiihdon missaaminen jäyti kuitenkin mielessä. Asiaa pohdittuani ymmärsin olennaisen asian: koska kilpailen kierroksella vain itseäni vastaan, mitäs väliä sillä on, milloin ja missä sen kolmekymppiä sivakoin.

Päätin lähteä sakkokierrokselle. Kolme viikkoa varsinaisen Vantaa Hiihdon jälkeen pakkasimme ystäväni kanssa sukset autoon ja suuntasimme kohti kevätauringossa paistattelevaa Hakunilan urheilupuistoa. Myönnettäköön, että Vantaa Hiihdossa repussa ei ehkä olisi ollut taukoeväitä ja termospullollista kaakaota, mutta annettakoon se anteeksi. Tasoitukseksi jouduin kuitenkin kantamaan sitä reppua koko hiihtoretken ajan.

Ilo kevätauringosta muuttui jo ennen ensimmäistä sauvanlykkäystä lieväksi epäilyksi, kun aurinkolasini napsahtivat keskeltä rikki niitä päähän asetellessani. Liekö pää kasvanut, vai lasien sangat hapertuneet edelliskesän hikoiluista, mene ja tiedä. Matkaan oli nyt lähdettävä ilman aurinkolaseja, lumisokeuden uhallakin.

Häikäisevä paiste vaihtui – tässä tapauksessa onneksi – nopeasti pilvipoudaksi, ja kilometrit taittuivat. Olimme päättäneet pitää juomatauon jokaisen viiden kilometrin jälkeen, mikä toimi hyvin puolimatkaan asti. 15 kilometrin jälkeen Hakunilan peltoladut alkoivat näyttää karua luonnettaan. Avara maisema sai etäisyydet näyttämään loputtomilta, ja joka suunnasta puhaltanut vastatuuli nipisteli kasvoja.

Vaikein hetki oli 20 kilometrin tienoilla. Silloin pienikin ylämäki tuntui ylitsepääsemättömältä esteeltä. Noin 22 kilometrin väliaikapisteellä pidetty energiapatukkatauko kuitenkin auttoi eteenpäin. Enää kahdeksan jäljellä. Viimeinen vitonen meni jo lähes rallatellen ja luistoakin – ainakin henkistä sellaista – tuntui taas löytyvän.

Sakkokierros päättyi kunniakierrokseen Hakunilan stadionilla, ja sykemittarin GPS pysähtyi lukemiin 30,24 kilometriä sekä 2 tuntia, 49 minuuttia ja 55 sekuntia. Fiilis oli voittajan. Mainittakoon, että tuolla ajalla en olisi ollut viimeinen Vantaa Hiihdossa, mikä on toki kivaa, mutta kivointa on se, että olen nyt hiihtänyt oman kestävyyskierroksen avaukseni.

Valkoista mustalla, eli todiste henkilökohtaisen Vantaa Hiihdon suorittamisesta.

Mitä tästä opimme? Ainakin sen, että koskaan ei pidä urheilla terveytensä uhalla. Uusia mahdollisuuksia tulee kyllä. Nyt voin olla jälkiviisas: tämä hiihtolenkki oli tosi kova treeni 169 keskisykkeellä, joten moinen suoritus ei todellakaan olisi ollut järkevää influenssatoipilaana.

Itse opin tämän ansiosta talven aikana myös hiihtämään, ainakin kohtalaisesti. Lajiin syttyi innostus, joka kantaa laduille varmasti myös ensi talvena.

Kuukauden päästä vuorossa on kestävyyskierroksen seuraava osakilpailu, Extremerun Vantaa. Silloin Hakunilassa ei toivon mukaan ole enää lunta. Kestävyyskierroksen kehällä -blogi palaa seuraavassa osassa extreme-tunnelmiin ja -kokemuksiin!

PEKKO-JOONAS RANTAMÄKI

Lisätietoja kierroksesta ja ajankohtaisen pistetilanteen löydät täältä http://www.vantaa.fi/kestävyyskierros.

Lue myös muut Kestävyyskierroksen kehällä -blogin kirjoitukset:
Alkuräpiköinnistä innostukseen
"Et varmasti paina 92 kiloa" ja muita Extreme Run -sutkautuksia
Yhteisön voima kantaa läpi vaikka kolmen kovan lajin
Kun maali on kaukana, on aikaa nauttia matkasta
Pitkä lenkki on minun viikonlopun flow-festarini
Se on siinä!

Tarinoita Vantaalta - kiinnostavia urapolkuja, rohkeita oman tiensä kulkijoita sekä monenlaisia kutkuttavia kertomuksia Suomen neljänneksi suurimmasta kaupungista.

Julkaistu: 4.4.2018 
(muokattu: )

Kaupungin kasvot

Ihmiset ja tarinat

Ajankohtaista

Twitter