Kestävyyskierroksen kehällä: ”Et varmasti paina 92 kiloa” ja muita Extreme Run -sutkautuksia

Lähtöviivalla on tunnelmaa. Kuva: Extreme Run

Urheilun ei tarvitse olla vakava asia. Joskus tärkeintä on vääntää lippa vinoon ja syöksyä mutaan.

Mikä ei kuulu joukkoon: hiihto, viihteellinen estejuoksutapahtuma, triathlon, maantiepyöräily, maraton?

Moni vastaisi luultavasti, että viihteellinen estejuoksutapahtuma ei kuulu tuohon kovien ja perinteisten kestävyyslajien perheeseen. Väärä vastaus.

Kaikki edellä mainitut kuuluvat joukkoon, joka muodostaa Vantaan kestävyyskierroksen. Toinen osakilpailu Extreme Run edustaa monipuolisella kierroksella viihdettä, hauskanpitoa ja liikunnan iloa, mutta myös varmasti riittävää haastetta kovakuntoisimmallekin karpaasille.

Tuon kaiken sain itse kokea Hakunilan urheilupuistossa toukokuun alussa. Avauskisa Vantaa Hiihto oli jäänyt harmittavasti väliin sairastumisen vuoksi, joten nyt olin lähtöviivalla intoa täynnä ja revanssimielellä. Edessä oli 16 kilometriä maastojuoksua höystettynä mitä mielikuvituksellisimmilla esteillä ja hidasteilla.

Luonteeni on sen verran kilpailuhenkinen, että kun saan numerolapun rintaan, niin sitten mennään niin kovaa kuin päästään. Jo Extreme Runin ohjatussa alkuverryttelyssä selvisi, että täälläkin saa mennä täysillä, mutta ei suinkaan hampaita kiristellen.

Fiilis ja porukan yhteishenki olivat vähintään yhtä korkealla kuin taivaalla lämmittävä kevätaurinko, kun lähtömerkki kajahti. Ihan niin hyvin aurinko ei ollut ehtinyt lämmittää, että olisi sulattanut ensimmäisenä esteenä vastaan tulleen korkean lumikasan. Selvitin jäävuoren pienen alkushokin jälkeen, ja matka alkoi taittua varsin rattoisasti.

Mieleenpainuvin este oli tietysti pulahdus raikkaaseen puroveteen, jota ennen juoksua mainostettiin kuusiasteiseksi. Enpä ole tainnut ennen heittää talviturkkia vaatteet päällä.

Kevyttä huijausta painoluokassa.

Mieleenpainuvinta koko tapahtumassa oli rento ja välitön tunnelma. Jutustelin matkalla niitä näitä useankin juoksijan kanssa, ja palan matkaa sain taittaa muistaakseni luurangoksi ja liituraitapukumieheksi sonnustautuneiden herrasmiesten kanssa. He kuitenkin jättivät minut armotta taakseen esteellä, jossa oli ryömittävä putken läpi.

Itse olin pukeutunut vanhaan rantafutisjoukkueemme pelipaitaan, jonka selkäpuolella lukee ”pelinumero” 92 kg. Eräs juoksija huomautti tosiasian, etten ”varmasti paina 92 kiloa”. Vastasin, että oikeassa olet, mutta tulevaisuudessa saatan painaa. Siinä vaiheessa kyseinen paita ei tosin enää mahdu päälle.

Moinen huulenheitto leimasi koko tapahtumaa, ja sen siivittämänä kaksi kahdeksan kilometrin kierrosta taittui lähes kuin siivillä. Kello pysähtyi maaliviivalla pari sekuntia yli 1 tunnin ja 40 minuutin, mihin olen varsin tyytyväinen. Nyt olen virallisestikin mukana Vantaan kestävyyskierroksella.

Ennen kaikkea Extreme Run oli osoitus siitä, ettei liikuntaa ja urheilua tarvitse ottaa vakavasti. Kyllä se hiki tulee hymy huulillakin. Kestävyyskierroksella on seuraavaksi vuorossa Vantaa Triathlon. Sinnekin lähden haastamaan itseäni tosissaan, mutta en vakavalla mielellä.

PEKKO-JOONAS RANTAMÄKI

Lisätietoja kierroksesta ja ajankohtaisen pistetilanteen löydät täältä:
http://www.vantaa.fi/kestävyyskierros

Lue myös muut Kestävyyskierroksen kehällä -blogin kirjoitukset:
Alkuräpiköinnistä innostukseen
J
ärjen ääni vei sakkokierrokselle
Yhteisön voima kantaa läpi vaikka kolmen kovan lajin
Kun maali on kaukana, on aikaa nauttia matkasta
Pitkä lenkki on minun viikonlopun flow-festarini
Se on siinä!

Tarinoita Vantaalta - kiinnostavia urapolkuja, rohkeita oman tiensä kulkijoita sekä monenlaisia kutkuttavia kertomuksia Suomen neljänneksi suurimmasta kaupungista.

Julkaistu: 11.5.2018 
(muokattu: )

Kaupungin kasvot

Ihmiset ja tarinat

Ajankohtaista

Twitter