Kestävyyskierroksen kehällä: Kun maali on kaukana, on aikaa nauttia matkasta

109 kilometrin sunnuntaipyöräretki edessä ja hymy herkässä.

Vuelta Vantaan 109 kilometrin pyöräilyreitillä oli syytä laittaa jäitä kypärään.

Pitkä kestävyysurheilusuoritus on yhtä lailla henkinen kuin fyysinen koitos, etenkin jos lämpötila huitelee hellelukemissa. Siksi Vuelta Vantaan 109 kilometrin maantiepyöräilyyn oli heinäkuisena sunnuntaina asennoiduttava oikein. Kun tietää viettävänsä matkalla nelisen tuntia, olisi älytöntä polkea itsensä piippuun ensimmäisen tunnin aikana. Päätin jo etukäteen laittaa kuvainnollisesti jäitä kypärään heti startista alkaen.

Kun lähtö koitti kello 11, kävi äkkiä selväksi, että myös konkreettiset jäät olisivat olleet tarpeen. Aurinko paahtoi kirkkaalta taivaalta, ja kuuma asfaltti hohkasi vastavuoroisesti alapuolella. Onneksi olin saanut velipojalta lainaksi toisen pyörään kiinnitettävän juomapullotelineen. Yhdellä putelilla ei olisi tällä retkellä pitkälle pötkitty.

Matka taitettiin kolmena 37 kilometrin kierroksena, joista jokainen tuntui tässä tapauksessa hieman edellistä pidemmältä. Reitti Vantaankosken koululta Vanhaa Hämeenlinnantietä pitkin Palojoelle ja Riipilään oli kuitenkin kaunis, mikä auttoi hieman uljaan cyclocross-sotaratsuni selässä selviämistä. Parhaimmillaan – lähinnä alamäissä ja myötätuulessa – fiilis oli hetkellisesti kuin lapsuuden kesälomien pyöräretkillä. Äidin punaherukkamehun vain korvasi urheilujuoma, ja eväsleipien sijasta oli imeskeltävä energiageelejä.

Karu todellisuus tuli vastaan toisen kierroksen loppupätkän ylämäissä. Pyrin pitämään mielessä lukkopolkimien hyödyntämisen perusidean: niitä voi painamisen lisäksi myös nostaa. Reisissä ja pohkeissa tuntui riittävän yhä vääntöä, mutta ongelmaksi alkoi muodostua hyvän ajoasennon ylläpitäminen. Vueltan ”isä” Eero Väisänen on leikillisesti sanonut, että pyöräily on helppoa, kun matkan voi taittaa istualtaan. Kuitenkin juuri kolmatta tuntia satulassa istuminen puudutti varsinkin alaselkää, ja välillä oli nostettava takapuoli penkistä.

Jälkiviisaana voi pohtia, oliko menopelini säädöissä korjaamisen varaa. Kisassa alla oleva pyörä on kuitenkin yksi olosuhteista, joita ei voi muuttaa. Viimeiselle kierrokselle oli siis polkaistava entisestään lämpenevässä alkuiltapäivässä sekä puutuneella selällä ja pyllyllä. Moinen kysyi sen verran henkistä kanttia, että kurvasin järjestäjän huoltopisteen kautta hörppäämässä mukillisen sitä lapsuuden retkien marjamehua.

Vauhtini tuntui hiipuvan päätöskierroksella, mutta uskalsin jo asettaa tavoitteeksi neljän tunnin alituksen. Ennen kisaa olin laskeskellut sen olevan mahdollista, jos kaikki menisi hyvin. Nyt jäät olivat sulaneet kypärästä, ja poljin sen minkä kintuista irtosi.
Maaliviiva ylittyi ajassa 3.58,03. Olin tyytyväinen suoritukseeni ja tunsin salaa iloa siitä, että nyt koittaisi itselleni lupaamani rentoutumisviikko, jonka aikana en tekisi yhtäkään treeniä. Urheilemisesta täytyy välillä pitää lomaa, siinä missä muistakin elämän osa-alueista. Tauolla ladataan sekä henkiset että fyysiset akut.

Ei se matka tapa, vaan vauhti.

Vuelta Vantaa osoitti jälleen, että tavoitteita kannattaa asettaa, kunhan ne eivät ole liian kovia. Jos tavoitteeseen on pitkä matka, kannattaa katsella ympärilleen ja nauttia taipaleesta sitä kohti. Kun määränpää lähenee, voi tavoitetta olosuhteiden mukaan vielä kiristää tai höllentää. Pääasia, että tavoitteen saavuttaminen oikeuttaa aina tyytyväisyyteen – ja joskus myös itselle suotuun palkintoon.

Kestävyyskierros etenee nyt kohti viimeistä etappiaan, eli Vantaan Maratonia. Blogissa luvassa on vielä treenitunnelmia lenkkipolkujen varrelta sekä tietysti yhteenveto, kun 42,195 kilometriä on juostu ja kierros on paketissa. Lopuksi lupaan vastata siihen olennaisimpaan kysymykseen: Miltä nyt tuntuu?

PEKKO-JOONAS RANTAMÄKI

Lisätietoja kestävyyskierroksesta ja ajankohtaisen pistetilanteen löydät täältä.

Lue myös muut Kestävyyskierroksen kehällä -blogin kirjoitukset:
Alkuräpiköinnistä innostukseen
Järjen ääni vei sakkokierrokselle
”Et varmasti paina 92 kiloa” ja muita Extreme Run -sutkautuksia
Yhteisön voima kantaa läpi vaikka kolmen kovan lajin
Pitkä lenkki on minun viikonlopun flow-festarini
Se on siinä!

Tarinoita Vantaalta - kiinnostavia urapolkuja, rohkeita oman tiensä kulkijoita sekä monenlaisia kutkuttavia kertomuksia Suomen neljänneksi suurimmasta kaupungista.

Julkaistu: 8.8.2018 
(muokattu: )

Kaupungin kasvot

Ihmiset ja tarinat

Ajankohtaista

Twitter