Kestävyyskierroksen kehällä: Pitkä lenkki on minun viikonlopun flow-festarini

Lenkkeilijä ja lenkkimaisemat.

Juostessa voi parhaimmillaan unohtaa maailman murheet ja ihailla maisemia. Juuri siksi se on minun lempilajini.

Vapaus. Keveys. Myönteiset ajatukset elämästä ja tulevaisuudesta.

Minulle nopein tie noiden tunteiden saavuttamiseen löytyy lenkkipolulta. Parhaiten kehon ja mielen yhteys toimii pitkällä juoksulenkillä.

Siksi olen odottanut kestävyyskierroksen viimeistä etappia, Vantaan Maratonia, ja nauttinut siihen valmistautumisesta. Viime sunnuntain 25 kilometrin ”pitkis”, eli pitkä lenkki, näytti vajaassa kolmessa tunnissa lähes kaikki juoksuharrastuksen parhaat puolet.

Jo kotona aamupalapöydässä onnittelin itseäni päivän valinnasta: sunnuntaille sattui selvästi viikon aurinkoisin sää, ja vieläpä sadepäivien väliin. Tykkään juosta pitkikset viikonloppuisin ja lähteä liikkeelle viimeistään aamupäivällä, jolloin vapaapäivää on vielä lenkin jälkeenkin jäljellä. Niinpä vedin tälläkin kertaa lenkkitossuja jalkaan puoli kymmenen aikaan.

Ensimmäiset kilometrit kertoivat, että kunto on noussut kestävyyskierroksen aikana. Syke pysyi matalalla juoksuvauhtiin nähden, huolimatta edellispäivän kovatehoisesta crossfit-treenistä. Yleensä pidän lepopäivän tai treenaan vain kevyesti ennen pitkää lenkkiä, mutta nyt kalenteri oli vienyt miestä. Eipä tuntunut haittaavan.

Pikku-Huopalahdessa oli väkeä nauttimassa aurinkoisesta sunnuntaista, ja joutsenperhe lipui rauhallisesti parinkymmenen metrin päässä rannasta. Pysähdyin ottamaan muutaman valokuvan. Kyllä, lenkillä voi myös pysähtyä, se ei pilaa treeniä.

Joutsenet houkuttelivat pysähtymään Pikku-Huopalahdessa.

Minulle parasta pitkissä lenkeissä on juuri se, ettei tarvitse juosta kovaa, vaan voi vaikkapa ihailla maisemia. Pitkiksen tarkoitus on olla pitkä, ei kova. Ja pitkäkestoinen suoritus kehittää maratonilla tarvittavaa kestävyyttä, vaikkei koko ajan juoksisikaan. Esimerkiksi ylämäet voi aivan hyvin kävellä.

Kaunista helsinkiläis-espoolaista merimaisemaa riitti reitilläni Töölönrannan, Ruoholahden ja Lauttasaaren kautta Keilaniemeen. Tässä vaiheessa annettakoon anteeksi se, etten treenaa Vantaan Maratonille Vantaalla, vaan asuinpaikastani johtuen lähinnä Helsingissä.

Kuulaassa syyssäässä juostessa saavutin sen kuuluisan flow-tilan, ja askel vei kepeästi edelleen Lehtisaaren ja Kuusisaaren kautta kohti kotia. Mietteet kulkivat mukavia reittejä, ja itselleni tyypilliseen tapaan haaveilin niitä näitä. Jotteivät todellisuus ja tavoite päässeet täysin unohtumaan, näin lahden toisella puolen Espoon Rantamaratonille lähtijät kokoontuneena lähtöviivalle.

Kotipihalla totesin, että olisin voinut jatkaa samaa vauhtia vielä hyvän matkaa. Toivotaan, että 13. lokakuuta sattuu samanlainen flow-päivä. Silloin uskaltaisin tavoitella haaveilemaani neljän tunnin alitusta.

Kaunista merimaisemaa riitti lenkkireitin varrella.

Tätä kirjoittaessa on edessä vielä yksi pitkis. Kolmekymppiä kolme viikkoa ennen maratonia on osoittautunut kohdallani toimivaksi konseptiksi. Odotan innolla viikonlopun juoksuretkeäni.

Lähdetkö messiin?

PEKKO-JOONAS RANTAMÄKI

Lisätietoja kierroksesta ja ajankohtaisen pistetilanteen löydät täältä.

Lue myös muut Kestävyyskierroksen kehällä -blogin kirjoitukset:
Alkuräpiköinnistä innostukseen
Järjen ääni vei sakkokierrokselle
"Et varmasti paina 92 kiloa" ja muita Extreme Run -sutkautuksia
Yhteisön voima kantaa läpi vaikka kolmen kovan lajin
Kun maali on kaukana, on aikaa nauttia matkasta
Se on siinä!

Tarinoita Vantaalta - kiinnostavia urapolkuja, rohkeita oman tiensä kulkijoita sekä monenlaisia kutkuttavia kertomuksia Suomen neljänneksi suurimmasta kaupungista.

Julkaistu: 20.9.2018 
(muokattu: )

Kaupungin kasvot

Ihmiset ja tarinat

Ajankohtaista

Twitter