Kestävyyskierroksen kehällä: Yhteisön voima kantaa läpi vaikka kolmen kovan lajin

Juoksuosuudella oltiin jo voiton puolella.

Triathlon on yksilölaji, mutta kisatapahtumassa ollaan kuin yhtä perhettä.

Teräsmieskisa. Se on mielleyhtymä, joka triathlonista usein ensimmäisenä tulee.

Jokainen triathlonkisan läpikäynyt voi varmasti hyvällä omallatunnolla pitää itseään teräsmiehenä tai -naisena. Silti – toisin kuin elokuvissa – triathlonin supersankarit eivät taistele yksin.

Suomessa on jo muutamia vuosia ollut käynnissä triathlonbuumi, joka näkyi myös Vantaa Triathlonilla 2018. Innokkaita osallistujia riitti jokaiseen sarjaan. Osa oli matkassa jo pitkällä lajikokemuksella, osalle matka Kuusijärven maisemissa oli ensimmäinen.

Juuri se on triathlonin yksi hienoimmista piirteistä. Kolmen kestävyyslajin yhdistelmä kerää yhteen tosissaan kisaavat ja kuntoilumielessä itsensä haastavat. Ja kaikki kannustavat toisiaan, lähtötasosta riippumatta.

Itselläni oli ennen kestävyyskierrokseen kuuluvaa Vantaa Triathlonin perusmatkaa takana yksi kokemus vastaavasta koitoksesta Tahkolla 2016. Tällä kertaa olin kuitenkin mielestäni harjoitellut paremmin, ja jo treeneissä saanut kokea yhteisön voiman. Lähtöviivalle asettui lisäkseni seitsemän Vantaan liikuntapalveluiden tiimitoveria, joiden kanssa olimme hioneet etenkin uintikuntoa kohdalleen pitkin kevättä. Loppumetreillä arvokkaita tekniikkavinkkejä antoi myös hallimestari ja avovesiuinnin taituri Jaakko Haapala, jolle iso kiitos siitä.

Näillä eväillä lähdin 1500 metrin uintiin, 38 kilometrin pyöräilyyn ja 10 kilometrin juoksuun luottavaisena. Tavoitteena oli ehjä suoritus ja maaliin pääsy, mutta etukäteen uskalsin laskelmoida, että kolmen tunnin alitus vaatisi melko täydellistä onnistumista.

”Tsemppiä äijät! Hyvin se menee.” Kisakaverin kannustuksen saattelemana otin suunnan kohti ensimmäistä poijua. Sinne asti kaikki sujuikin hyvin ja mutkattomasti, mutta kääntöpaikan jälkeen alkoi uinnin perisyntini, eli mutkittelu. Tuntui, että joka kerta, kun nostin pään vedestä, olin kroolaamassa vikasuuntaan.

Muuten uinnissa ei ollut ongelmaa, mutta ensimmäisellä kierroksella matkaa kertyi varmasti parisataa metriä ylimääräistä. Toisella 750 metrin kierroksella pyrin rauhoittamaan tekniikkaani ja pidentämään liukua, mikä helpottikin etenemistä ja suunnistamista tuntuvasti.

Kahlasin järvestä ylös ja kohti vaihtoaluetta 42 minuutin uinnin jälkeen. Päästä hieman huippasi pitkän vaakatasossa etenemisen jälkeen, joten ihan täysillä en uskaltanut spurtata. Märkäpuku pois, kypärä päähän, kengät jalkaan ja ei muuta kuin seuraavalle osuudelle pyörän selkään!

Tuuli toi oman mausteensa pyöräilyosuudelle.

Ensimmäinen pätkä kohti kääntöpaikkaa tuntui oudon helpolta. Vauhti nousi kevyesti 40 kilometriin tunnissa ja tuuli humisi korvissa. Syy selvisi vastakkaiseen suuntaan ajaessa: se korvissa humissut tuuli oli ensin myötäinen ja nyt tietysti vastainen.

Onneksi jaloissa tuntui riittävän potkua ja pyörittely vastatuuleenkin sujui yllättävän vauhdikkaasti. Neljä kierrosta tuulileikkiä taittui aikaan 1.17, eli kymmenisen minuuttia ennakoimaani nopeammin. Se kompensoi mukavasti uintiosuuden pientä epäonnistumista.

Juoksu onkin sitten minulle se tutuin ja omin laji noista kolmesta. Siksi olin varsin huojentunut, kun sain solmia lenkkareita jalkaan. Väsymys toki jo painoi kahden lajin jälkeen, mutta tiesin pystyväni juoksemaan kohtalaista vauhtia vanhalla rutiinilla.

Kivasti hölkötellen homma etenikin, kunnes sisäreidet kramppasivat seitsemän kilometrin kohdalla. Tunne oli melko kivulias, ja pelkäsin jo viimeisten kolmen kilometrin menevän kävelyksi. Muutama kävelyaskel ja yksi energiageeli kuitenkin auttoivat, ja kiihdytin taas juoksuun.

Maaliviiva ylittyi Kuusijärven rannalla ajassa 3.04,07, mihin olen kokonaisuutena varsin tyytyväinen. Maalissa heitettiin myös heti ylävitoset kisatovereiden kanssa, ja vaikka fyysisesti olo oli heikohko, tunnelma oli katossa: Me tehtiin se!

Maalissa on helppo hymyillä.

Seuraavaksi kestävyyskierroksella fillaroidaan oikein kunnolla, kun Vuelta Vantaa lähettää osallistujat 109 kilometrin pyörälenkille 22. heinäkuuta. Palataan tunnelmiin jälleen silloin!

PEKKO-JOONAS RANTAMÄKI

Lisätietoja kierroksesta löydät täältä: http://www.vantaa.fi/kestävyyskierros. Ajankohtainen pistetilanne päivitetään sivuille pian.

Lue myös muut Kestävyyskierroksen kehällä -blogin kirjoitukset:
Alkuräpiköinnistä innostukseen
Järjen ääni vei sakkokierrokselle
”Et varmasti paina 92 kiloa” ja muita Extreme Run -sutkautuksia
Kun maali on kaukana, on aikaa nauttia matkasta
Pitkä lenkki on minun viikonlopun flow-festarini
Se on siinä!

Tarinoita Vantaalta - kiinnostavia urapolkuja, rohkeita oman tiensä kulkijoita sekä monenlaisia kutkuttavia kertomuksia Suomen neljänneksi suurimmasta kaupungista.

Julkaistu: 21.6.2018 
(muokattu: )

Ajankohtaista

Instagram @vantaankaupunki

Twitter