Sukeltaja siirtää vuollejokisimpukat turvaan ratikkasillan työmaan tieltä
Vantaan ratikan reitti ylittää Keravanjoen Jokiniemenkadulla. Aloitamme pian uuden sillan rakentamisen, mutta sitä ennen toteutamme rauhoitettujen vuollejokisimpukoiden siirto-operaation. Sukeltajat keräävät ne joesta ja siirtävät ylävirralle kohtaan, jossa niitä asustaa jo entuudestaan.
Sukeltaminen on yhteistyötä vedenpinnan molemmin puolin. Kuva: Sakari Manninen / Vantaan kaupunki
Sukellustyö vaatii erityisosaamista
Sukeltaja seuraa pullojen painetta säännöllisesti. Kuva: Sakari Manninen / Vantaan kaupunki
Sukeltaminen on tarkka työvaihe. Sen toteuttaa Alleco oy, joka on erikoistunut vesistöjen ympäristökysymyksiin ja sukellustyöskentelyyn. Sukeltajat ovat biologeja, jotka ovat käyneet myös tutkimussukeltajan koulutuksen. Allecon Juha Syväranta kertoo vedenalaisesta työskentelystä:
– Käymme lävitse joenpohjan jokaisen neliösenttimetrin löytääksemme kaikki vuollejokisimpukat. Työ vaatii tarkkaa suunnittelua ja rutiinia, koska jo metrin syvyydessä on säkkipimeää. Olemme jakaneet joen noin metrin levyisiin linjoihin uppoavilla köysillä, joita seuraten sukeltajan on mahdollista käydä koko alue järjestelmällisesti lävitse. Tyypillisesti sukeltaja seuraa toisella kädellä köyttä ja tunnustelee pohjaa toisella kädellä.
Siirtäminen turvalliseen kohtaan on tehokas suojelutoimenpide
Siirtotyön tarkoituksena on suojella vuollejokisimpukoita erilaisilta riskeiltä rakentamisen aikana. Merkittävimpiä uhkia niiden kannalta on esimerkiksi vaurioituminen työsillan rakentamisen tai sillan perustusten paalutustöiden yhteydessä. Simpukat ovat koko ekosysteemin kannalta tärkeitä, niillä on oma roolinsa esimerkiksi veden puhdistamisessa. Ne voivat tyypillisesti elää noin 50 vuotta.
Keravanjoki on itse asiassa yllättävän monimuotoinen ympäristö. Savinen maaperä tekee vedestä tummaa, mutta samalla se on myös varsin ravinteikasta. Suojeltu vuollejokisimpukka on yksi sen monista asukkaista. Sen lisäksi joessa elää esimerkiksi saukkoja ja vaelluskaloja. Vuollejokisimpukoissa on paljon samaa kuin niitä harvinaisemmissa raakuissa, mutta raakkuihin verrattuna ne ovat sopeutuneet elämään myös tummemmissa vesissä.
Vuollejokisimpukat ovat tavallisesti pituudeltaan noin 5–10 senttimetriä. Kuva: Juha Syväranta / Alleco oy
Vuollejokisimpukoiden siirtäminen ja työskentely niiden suojellussa elinympäristössä edellyttää erityistä lupaa. Sitowisen vanhempi asiantuntija Outi Hyttinen kertoo hankkeen taustoista:
– Ensimmäisiä Vantaan ratikkaan liittyviä ympäristöselvityksiä tehtiin jo vuosia sitten. Silloin korvamerkittiin erityisen herkät kohteet, ja se on mahdollistanut niiden huomioimisen suunnittelussa sekä tarkan seuraamisen nyt rakentamisen aikana. Hankkeella aloitettiin hyvissä ajoin keskustelu ympäristöasioista myös sidosryhmien kanssa. Rakentaessa voi aina tulla eteen yllätyksiä, mutta vahva tietopohja ja ennakoiva ote näissä asioissa antaa eväitä onnistua.
Elinkaarivaikutukset on otettu huomioon ratikan suunnittelussa
Ratikan suunnittelussa on otettu huomioon koko sen elinkaari. Koska joen tiedettiin olevan erityisen herkkä ympäristö, myös sen ylittävä silta on suunniteltu mahdollisimman huoltovapaaksi ja rakenteiltaan sekä materiaaleiltaan sellaiseksi, että jokeen ei päätyisi mitään ylimääräistä esimerkiksi huoltotöiden yhteydessä.
– Rakennamme ratikalle uuden oman sillan nykyisen ajoneuvosillan viereen. Silta tulee olemaan noin 50 metriä pitkä ja sen rakennustyöt pääsevät kunnolla käyntiin vuoden 2027 aikana. Rakentajan näkökulmasta on mukava aloittaa työt, kun ympäristö on tutkittu huolellisesti. Voimme hyvillä mielin aloittaa sillan rakentamistyöt, kun tiedämme, että vuollejokisimpukat ovat turvassa uudessa paikassa, mutta kuitenkin samassa tutussa joessa, kertoo rakentamisesta vastaava osaprojektipäällikkö Atte Heiskanen Destialta.
