Katujen kunnossapito

Vantaalla on noin 1600 kilometriä hoidettavaa katualuetta.

Kadut on jaettu kolmeen kunnossapitoluokkaan:

• 1. kunnossapitoluokkaan kuuluvat vilkkaat joukkoliikennekadut ja pääkadut, kuten Asolanväylä ja Raappavuorentie, ja tärkeimmät kävely- ja pyörätiet.
• 2. luokkaan kuuluvat muut joukkoliikennekadut ja tärkeimmät kokoojakadut.
• 3. luokan muodostavat asunto- ja tonttikadut.

Kunnossapitoluokkaa määriteltäessä perusteena ovat liikennemäärä, liikenteen laatu ja tarpeet. Erityistarpeita aiheutuu esimerkiksi rekka- ja linja-autoterminaaleista, jyrkistä mäistä ja vilkkaasta kävely- ja pyöräliikenteestä asemille johtavilla käytävillä.

Katuluokituksissa ja käytännön toimissa on pyritty huomioimaan myös päiväkodit, koulut, terveyskeskukset ja muut palvelukeskukset.

Aurausreittien suunnittelussa on otettu huomioon myös kaluston sujuva liikkuminen. Aurauskauden ajaksi joudutaan käytäville sijoitetut betoniporsaat ja ajoestetolpat siirtämään sivuun sekä kaluston että kulkijoiden liikkumisen mahdollistamiseksi.

Ajoratojen ja käytävien aurauksen ajoittaminen ja yhteensovittaminen aiheuttaa ajoittain ongelmia, koska ajorata tulisi aurata ensin, ettei vieressä oleva kevyenliikenteenväylä tukkeutuisi. Monen koneyksikön yhteensovittaminen ei kuitenkaan aina onnistu.

Kun tietä höylätään, tiehöylän perässä kulkee yleensä kuormaaja, joka avaa tonttiliittymät. Jalkakäytävän reunalle kertyvän lumivallin kaupunki ajaa tarvittaessa pois, mikäli se haittaa liikennettä. Runsaiden lumisateiden jälkeen lumen poiskuljetus voi kuitenkin kestää useita viikkoja.

Vantaalla aurauksista 65 prosenttia tehdään kaupungin väellä ja loput urakoina. Kaupungilla on kolme yksityistä urakka-aluetta, Korso, Koivukylä ja Hakunila, joita hoitaa kokonaan yksityinen urakoitsija. Tämän lisäksi kaupungin muilla alueilla käytetään yksityisiä koneurakoitsijoita sekä autoja ja autonkuljettajia muun muassa lumenajoon ja aurauksiin kaupungin oman kaluston apuna.

Lumimyräkässä auraustöissä ahertaa kaupungin omaa väkeä noin 50 henkeä ja sopimusurakoitsijoita saman verran. Kalustoon kuuluvat katuhöylät, aura-autot, suola- ja hiekoitusautot sekä kuorma-autot lumenkuljetusta varten. Jalkamiehet hoitavat portaat, linja-autopysäkit ja vastaavat.

Talvikunnossapidon kulut riippuvat lumen määrästä ja vaihtelevat 4–7 miljoonan euron välillä. Katujen auraaminen runsaslumisena talvena tuplaa kustannukset. Yksi kunnon lumimyräkkä maksaa kaupungille noin 100 000 euroa. Viime vuosina kunnossapidon kustannukset ovat katualueilla olleet alle 2 euroa neliölle vuodessa.

Suurimmat menoerät ovat auraus, liukkauden torjunta, lumen poisajo ja hiekoitushiekan poisto. Vantaalla kadunpidon vuosibudjetti kaikkine korjauksineen, puhtaanapitoineen ja talvikunnossapitoineen on noin 12 miljoonaa euroa.

Tontinomistajan tehtäviin kuuluu tontin kulkutien auraus ja muut kunnossapitotehtävät. Myös aurauksessa tonttiliittymään syntyvän lumivallin poisto on tontinomistajan tehtävä. Tonteilta auratuille lumille tulee löytyä paikka omalta tontilta. Lumia ei saa siirtää kadun tai naapurin puolelle. Taloyhtiöissä pihojen ja pihakatujen aurauksesta vastaavat usein kiinteistönhuoltoyhtiöt.

Tontinomistajan tulee huolehtia myös siitä, että tonttiliittymän alla oleva avo-ojarumpu pysyy läpi vuoden toimivana poistamalla siitä jää, lumi, lehdet ja roskat, jotka estävät sadevesien kulkua.

Kiinteistön omistaja tai haltija vastaa liittymästään ajoradan puoleisesta reunasta tai reunakivestä tontilleen saakka, mikä sisältää myös käytävän ja ajoradan välin.

Vantaan kaupungin kadunpito käyttää kävely- ja pyöräteiden liukkaudentorjunnassa niin sanottua turvahiekkaa, jonka raekoko on sama kuin ”tappajasepeliksi” kutsutun hiekoitusmateriaalin.

Turvahiekka eroaa normaalisti käytetystä hiekoitusmateriaalista siten, että sitä ei ole valmistettu murskaamalla. Tämän takia kyseisen kiviaineksen särmät eivät ole niin teräviä. Turvasepeliä käytetään yleisesti muun muassa lasten leikkipaikoilla esimerkiksi keinujen alla.

Hiekoitukseen käytettävä materiaali on pestyä ja raekooltaan 1–6 millimetriä. Kiviaineksen pesulla saadaan hienoaines (alle 1 millimetriä) poistettua sepelin seasta. Tällä menetelmällä pyritään minimoimaan keväisiä pölyhaittoja.

Murskaamattomalla sepelillä ei ole yhtä hyvä kitka-arvo kuin murskatulla kiviaineksella, mutta murskattu kiviaines voi puhkoa esimerkiksi pyöränkumeja. Murskaamattoman sepelin käyttö palvelee paremmin talvipyöräilijöitä jalankulkijoiden turvallisuutta unohtamatta.

Vaikka kävely- ja pyörätiet hiekoitetaankin pyöräily-ystävällisesti, kaupunki suosittelee talvipyöräilijöitä käyttämään polkupyörissään hyväkuntoisia, karkeakuvioisia ja pistosuojattuja päällyskumeja.

Hiekoitushiekat poistetaan keväisin heti säiden salliessa. Hiekanpoistossa käytetään aina jonkin verran vettä, minkä takia yöpakkasten jälkeen tai tiepinnan ollessa vielä muuten hyvin kylmä, ei hiekannostoa voida suorittaa, jotta väylille ei aiheutettaisi ylimääräistä liukkautta.

Katupölykausi on yleensä pahimmillaan juuri silloin, kun talven selkä on jo taittunut ja kadut ovat kuivuneet, mutta ilma on öisin vielä pakkasen puolella. Kaupunki pyrkii toimillaan minimoimaan keväisen katupölyn määrän.

Hiekannostoon päästään usein maalis-huhtikuun vaihteessa. Hiekanpoisto kohdistetaan ensin joukkoliikennekaduille sekä muille vilkkaasti liikennöidyille kaduille, koska katupölyn syntyvyyskin on näillä väylillä suurinta.

Asuntokatujen hiekat nostetaan usein pääkatujen jälkeen, sillä niillä hiekan, liikenteen ja katupölyn määrä on kaikkein alhaisin.

Hiekka poistetaan ensin koneellisesti kaduilta. Kohdat, joihin koneilla on hankala päästä, kuten siltojen alikulut, puhdistetaan sen jälkeen erikseen pienemmällä kalustolla tai tarvittaessa käsin.

Kaikki kadut pyritään pesemään ja puhdistamaan kertaalleen aina vappuun mennessä. Pesukierroksia tehdään kevään ja kesän aikana jatkuvasti.