Riipilän metsä
Esittely
Luonnonsuojelualueella on monipuolista luontoa. Länsireunan korkeata kalliota peittää jäkälä- ja sammalkasvustot. Kallion itä- ja eteläpuolella on lehtomaista kangasta ja lehtoa.
Alueella on edustava haapavaltainen kuiva keskiravinteinen lehto. Laaksopainanteeseen on kehittynyt pienialainen korpi, joka on osin tervaleppäkorpea.
Suojelualueen keskellä mutkittelee pieni metsäpuro, joka on uurtanut uomansa syvälle.
Hakkuiden jäljiltä puusto on enimmäkseen nuorta haavikkoa ja koivikkoa, mutta eteläosasta löytyy myös järeitä haapoja. Luonnonsuojelullista arvoa nostaa alueen vanha ylipuusto ja kolopuut.
Kasvillisuus
Alueen arvokkaaseen lajistoon kuuluu raidankeuhkojäkälä. Lehtoalueella kasvaa taikinamarjaa, lehtokuusamia ja metsälehmuksia. Lehtojen ruohoja ovat muun muassa sini- ja valkovuokko, vuohenputki ja kevätlehtoleinikki. Alueella kasvaa suurikokoista ja näyttävää heinälajia, tesmaa.
Eläimiä alueella
Riipilänmetsän lintuja ovat muun muassa harmaapäätikka, palokärki, laulu- ja mustarastas sekä hömötianen.
Alue on liito-oravalle soveltuvaa metsää, jossa on kolohaapoja ja järeitä kuusia.
Alueella on havaintoja kirjojokikorennosta, joka on elinvoimainen, mutta rauhoitettu luontodirektiivin laji. Alueella on tavattu uhanalaista perhosta: kalliosinisiipeä. Kalliokedon isomaksaruoho on kalliosinisiiven toukkien ravintokasvi. Muita alueen eläimiä ovat hirvet, jotka saavat ravintoa nuorista lehtipuista. Lisäksi alueella elää kyitä.
Luonnonsuojelun perusteet
Suojelun perusteena on lehdot, korvet, kallioalue, monipuolinen metsäalue ja metsäpuro.
Sijainti ja saapuminen
Riipilänmetsä sijaitsee Luhtaanmäen alueella Hämeenlinnanväylän itäpuolella. Osoitteeksi voidaan mainita Lamminsuontie 8.
Tiesitkö?
Alueella on tavattu uhanalaista perhosta: kalliosinisiipeä. Kalliokedon isomaksaruoho on kalliosinisiiven toukkien ravintokasvi. Kalliokedot ovat äärimmäisen uhanalainen luontotyyppi. Kalliokedot ovat kalliopinnoilla esiintyviä, laidunnuksen tai niiton muovaamia pienialaisia puuttomia tai lähes puuttomia niittyjä. Kalliokedoilla kasvillisuus on matalaa, tyypillisesti yksi- ja kaksivuotisia lajeja. Kallioketojen kasvi- ja hyönteislajisto on monipuolista, sisältäen uhanalaisia lajeja.