Varhaiskasvatuspäällikkö Sanna Korpisalo: ”Lasten tukitoimista päättäminen on minulle sydämen asia.”

Sannan työn parhaita puolia ovat vaihtelevat työtehtävät. Hänen työhönsä sisältyy sekä ihmisten että asioiden johtamista. Sanna nauttii suuresti käydessään päiväkodissa johtajan juttusilla miettimässä ajankohtaisia pedagogisia asioita.

– Hyvä esimerkki arjen vaikuttavuudesta voisi olla se, kun autan päiväkodin johtajaa ratkaisemaan jonkun tilanteen. Se on työn suola, ettei ihan huku tänne hallintoon, vaan on arjessa läsnä. Entisenä erityisopettajana lasten tukitoimista päättäminen on minulle sydäntä lähellä oleva asia.

Päiväkodin johtajien haasteiden ratkaiseminen on tuttua puuhaa Sannalle, sillä ennen siirtymistään nykyiseen virkaan syyskuussa 2021 hän ehti työskennellä 19 vuotta varhaiskasvatuksessa opettajana, erityisopettaja ja päiväkodin johtajana sekä asiantuntijatehtävissä hallinnon puolella.

– Työni on hurjan monipuolista. Nykyisessä tehtävässäni näen varhaiskasvatuskentän vähän uudesta näkökulmasta kuin aiemmin, ja saan käyttää kaikkea osaamista, mitä minulle on kertynyt työvuosien ja koulutusten myötä.

Sannan tyypillinen työpäivä koostuu erilaisista kokouksista. Hän tekee paljon yhteistyötä varhaiskasvatuksen johtoryhmän ja päälliköiden kanssa. Työporukka, hyvä esimies ja yhteisöllinen meininki tekevät Sannan työstä antoisaa.

– Asiantuntijamme ovat kyllä todella oman alansa ammattilaisia. Onhan näin isossa organisaatiossa se hyvä juttu myöskin, että meillä on kaikki tukipalvelut käytössämme. Jos esimerkiksi tarvitsen lakineuvoja, saan apua saman tien.  Yksin ei tarvitse pakertaa ja kaikkea ei tarvitse osata, vaan aina löytyy joku asiantuntija, joka osaa minua neuvoa.

Kuormittavinta työssä on ajoittainen avuttomuuden tunne

Varhaiskasvatuksen työvoimapula koskettaa lähes päivittäin myös Sannaa. Varhaiskasvatuksen opettajapula on ollut vuosia tiedossa ja tilanne tuskin tulee lähiaikoina radikaalisti muuttumaan.

– Saatavuushaasteet todella kuormittavat varhaiskasvatusta. Alallamme on ristiriitaisuutta vaatimusten ja resurssien välillä. Lainsäädäntö muuttuu ja koko ajan tulee enemmän tavoitteita ja säädöksiä. Olen tyytyväinen, että varhaiskasvatuksen merkitys ymmärretään paremmin, mutta arjessa resurssit ovat todella tiukilla.  

Sanna korostaa, että koulutetut, osaavat työntekijät ovat varhaiskasvatuksen työn perusta. Hän kokee välillä riittämättömyyden tunteita yrittäessään auttaa päiväkodin johtajia saamaan lisää henkilöstöä töihin. Monesti hän toimii vain kuuntelevana korvana ja tukena, jos hänellä ei ole tarjota muuta apua sillä hetkellä.

– Toisaalta näen, että mediamylläkkä on osaltaan luonut hallaa varhaiskasvatukseen ja ajaa ihmisiä pois alalta. Nuoret eivät enää uskalla hakeutua opiskelemaan varhaiskasvatusta, mikä on todella harmillista, sillä tässä työssä on niin paljon hyvää.

Omalla vapaa-ajallaan Sanna ei mieti työasioita – siitä pitävät huolen hänen kaksi lastansa. Myös positiivinen elämänasenne vaikuttaa työssäjaksamiseen. Sanna ajattelee, että asioista, joihin itse ei voi vaikuttaa, ei kannata myöskään ottaa stressiä.

Sanna haluaa kannustaa tulevia ja nykyisiä varhaiskasvatuksen alalla työskenteleviä, että tästä ammatista voi luoda itselleen hyvän uran.

– Ehkä meidän alallamme usein ajatellaan, että valmistuessasi varhaiskasvatuksen opettajaksi tulet työskentelemään päiväkodissa elämäsi loppuun asti. Sehän ei kuitenkaan pidä paikkaansa, sillä tällä alalla on paljon mahdollisuuksia, jos vain kiinnostusta riittää opiskella lisää ja koittaa erilaisia työtehtäviä.