Rikos- ja riita-asioiden sovittelu

Sovittelutapaamisessa osapuolet kohtaavat toisensa ja etsivät kaikkia tyydyttävää ratkaisua asiaan. Keskustelua ohjaavat puolueettomat sovittelijat.

Soviteltavat asiat ovat tavallisimmin väkivaltarikoksia, omaisuusrikoksia tai erilaisia riita-asioita. Sovittelun seurauksena viranomaiset voivat keskeyttää oikeuskäsittelyn tai sovittelu voidaan ottaa huomioon mahdollista rangaistusta harkittaessa.

Sovittelussa voi olla mukana huoltaja, edunvalvoja ja tulkki. Sovittelussa saa käyttää avustajaa ja tukihenkilöä.

• Kun sovittelutoimisto saa aloitteen rikos- tai riita-asian aloitteesta, sovitteluohjaaja ottaa aloitteen työn alle. Ohjaaja on tässä vaiheessa yhteydessä asiakkaisiin joko kirjeitse tai puhelimitse. Edellytykset sovitteluun selvitetään kaikkien osapuolten kanssa puhelimitse. Mikäli osapuolia ei tavoiteta tai osapuoli ei halua sovitella, aloite palautuu aloitteen tehneelle taholle.

   

• Mikäli molemmat osapuolet haluavat sovitella ja muut sovittelun edellytykset täyttyvät, aloitetaan sovittelu. Tällöin vapaaehtoissovittelija sopii ajan osapuolten kanssa tapaamiselle yleensä noin viikon varoajalla.

• Sovittelu on asianosaisten välisen asian selvittämiseksi järjestettävä tapaaminen, jossa osapuolet pyrkivät löytämään asiaansa ratkaisun kahden puolueettoman sovittelijan läsnä ollessa. Jokainen osapuoli osallistuu tapaamiseen vapaaehtoisesti ja suostumuksen sovitteluun voi perua missä vaiheessa tahansa.

   

• Jokaisella osapuolella on halutessaan oikeus yksilötapaamiseen ennen varsinaista sovittelutapaamista tai tarvittaessa myös myöhemmin sovittelun aikana. Yksilötapaamisessa ovat paikalla sovittelijat ja yksi asianosainen kerrallaan. Yksilötapaamista voidaan hyödyntää esimerkiksi omien kokemusten ja tarpeiden pohtimiseen. Erillistapaamisessa voidaan miettiä myös omia odotuksia yhteiselle sovittelutapaamiselle.

   

• Sovittelutapaamisessa käsitellään ensin tapahtunut riita- tai rikosasia, niin että jokainen asianosainen pääsee kertomaan tapahtuneen omasta näkökulmastaan. Tämän jälkeen mietitään, voidaanko asiaan löytää ratkaisu, johon osapuolet haluavat sitoutua. Tässä tapauksessa asiasta tehdään sovittelusopimus.

   

• Mikäli osapuolilla on korvausvaatimuksia, niitä käsitellään tositteiden pohjalta, joihin vaatimus perustuu. Mahdollisista korvauksista keskustelevat ja päättävät osapuolet itse. Sovittelijoilla ei ole valtuuksia päättää korvausten suuruudesta. Sovittelijoiden tehtävänä on huolehtia siitä, että korvausratkaisut eivät ole kohtuuttomia ja ne ovat oikeassa suhteessa vahingon suuruuteen, tekijän vastuuseen ja tekijän kykyyn korvata aiheuttamansa vahingot. Lähtökohta on, että korvausvaatimus on perusteltu, suoraan teosta aiheutunut ja kohtuullinen molemmille osapuolille eikä siitä saa hyötyä taloudellisesti.

   

• Syntyneestä sovinnosta kirjoitetaan sovittelusopimus, jota osapuolet sitoutuvat noudattamaan omalla allekirjoituksellaan.

   

• Jos asiaan ei löydetä sovittelussa yhteistä ratkaisua, asia palautetaan aloitteen tehneelle taholle.

• Jos aloite on tullut viranomaiselta eli poliisilta tai syyttäjältä, sovitteluohjaaja toimittaa kopion mahdollisesta sovittelusopimuksesta aloitteen tekijälle.

    

• Asianomistajarikosten kohdalla poliisi voi päättää asian käsittelyn, jos asianomistaja on sovittelusopimuksessa ilmoittanut luopuvansa vaatimuksistaan.

   

• Virallisen syytteenalaisissa rikoksissa poliisi sekä syyttäjä voivat jatkaa asian käsittelyä sovitteluun osallistumisesta huolimatta.   

Sovittelua voi ehdottaa:

• rikoksen tai riidan osapuoli,
• huoltaja tai edunvalvoja,
• poliisi tai syyttäjä
• muu viranomainen.

Sovittelualoite tehdään sovittelutoimistoon. Lähisuhdeväkivaltarikoksissa vain poliisi tai syyttäjä saa tehdä sovittelualoitteen. Sovittelutoimiston ammattihenkilöstö selvittää asian soveltuvuuden sovitteluun ja neuvoo kaikissa yksityiskohdissa.