"Lapset ovat varhaiskasvatuksessa vain pienen ajan, ja annamme täällä siemenen heidän elämänsä polulle"

Eliisa Lehtomäki työskentelee Rajakylän päiväkodissa varhaiskasvatuksen erityisopettajana. Hän on ollut alalla huikeat 35 vuotta ja viihtyy edelleen työssään erinomaisesti.

– Aloitin lastentarhanopettajana vuonna 1986, ja 2000-luvun vaiheilla lähdin opiskelemaan erityisopettajaksi. Vantaan kaupunki tuki opiskeluja siten, että sain opiskella puoli vuotta palkallisena, ja se oli silloin tosi iso taloudellinen tuki. Tätä koulutustukea olen arvostanut todella paljon.

Eliisa valmistui vuonna 2004 erityisopettajaksi ja toimi aluksi integroidussa ryhmässä 11 vuotta. Vuodesta 2015 hän on toiminut resurssierityisopettajana, mikä tarkoittaa sitä, että hän työskentelee aina yhdessä yksikössä kerrallaan kaksi tai kolme vuotta. Tällä hetkellä hän on Tikkurila-Hakunila-alueen erityisopettajaresurssi.

– Nautin nykyisestä toimenkuvastani, vaikka itse ympäristönvaihdosta en kaipaa. Työ ja toimintatavat kuitenkin muuttuvat joka vuosi, sillä työkaverit ja lapset vaihtuvat. Olen aiemmin toiminut lastentarhanopettajana jopa 18 vuotta samassa talossa.  

Lapsen kehitystä on ihanaa seurata

Eliisalle vaikuttavinta työssä on olla lähellä lapsen maailmaa ja seurata lapsen polkua. Usein on niin, että lapsi neuvoo aikuista, miten häntä pitää kohdella. Aikuisen tehtävä on kuulla ja nähdä sekä tehdä tarkkaavaisia havaintoja.

– Erityisopettajana pitää aina ensin löytää yhteys lapseen ja luoda suhde. Sitten vasta on mahdollista tehdä sitä omaa varsinaista työtä ja miettiä, millaiset näkökulmat auttaisivat juuri tätä lasta pääsemään eteenpäin ja pärjäämään tässä arjessa ja yhteiskunnassa.

Erityisopettajan työnkuvaan kuuluu lapsiryhmässä toimimisen, toiminnan suunnittelun ja pedagogisten palaverien lisäksi verkostotyö muiden toimijoiden, kuten terapeuttien ja tutkivien tahojen kanssa. Lisäksi erityisopettaja käy keskusteluja lasten vanhempien kanssa ja auttaa varhaiskasvatuksen opettajia lasten kuvausten laatimisessa ja vasujen kirjaamisessa.

– On ilahduttavaa nähdä, että yhteistyössä lapsen hyväksi tehdyt toimet auttavat lasta ja lapsi edistyy. Se on todella mieltä lämmittävä hetki.

Muun työn ohella Eliisa toimii mentorina vastavalmistuneille varhaiskasvatuksen opettajille.

Aina voi oppia uusia asioita

Eliisa kokee, että työn paras puoli on tiimityö – se, että erilaisten ihmisten kanssa pääsee vaihtamaan ajatuksia ja rakentamaan arkea pienille ihmisille. Päiväkodissa työtä tehdään yhdessä muiden kanssa ja luodaan ympäristö, missä kaikilla on hyvä olla. Jokaisella on ammattinsa puolesta oma näkökulma, joka on tärkeä tuoda esiin.

– On mahtava nähdä taitavia työntekijöitä. Ihmiset eivät välttämättä aina tiedä, miten hyvin he tekevät työtään. Minusta on ihana sanoittaa ja tehdä näkyväksi toisille heidän tekemäänsä hyvää työtä.

Eliisa näkee tärkeänä, että hän pääsee tarkastelemaan erilaisia tapoja tehdä työtä. Hän nauttii siitä, että hän oppii tiimityössä jatkuvasti nuoremmilta työntekijöiltä.

– Joskus ajatellaan, että kokenut ihminen tietää kaiken, mutta ei todellakaan tiedä. Minulla on nöyrä asenne koko ajan tähän työntekoon. Olen tavannut niin viisaita nuoria työntekijöitä ja ilolla seuraan heidän taitotasoaan. Olen onnekas, kun saan tehdä töitä kaikenikäisten kanssa.

Vaikka varhaiskasvatuksen erityisopettajana toimiminen on Eliisan ”elämän ammatti”, välillä ulkoiset puitteet pännivät.

– Toisaalta minua ei kiinnosta negatiivisten asioiden kaivelu, sillä aina on asioita, mitä voisi tehdä paremmin. Palkkaus ja työolosuhteet voisivat olla paremmat, mutta lopulta se merkitsee eniten, miten itse suhtautuu asioihin.

Varhaiskasvatustyössä pitää sietää keskeneräisyyttä ja epävarmuutta, ja sitä, että kaikkiin asioihin ei tule ratkaisua. Eliisa muistuttaa, että ammatillinen kasvu vaatii vuosia ja jatkuu koko työhistorian läpi.

– Tämä työ on pieniä askeleita kerrallaan, ei kenenkään ole tarkoitus ottaa haltuun koko kakkua. Pitää ottaa pala kerrallaan, olla itselleen armollinen, antaa aikaa ja mahdollisuuksia kehittyä.