”Parasta työssäni on, kun teen itseni tarpeettomaksi”
Marja-Leena Jämsen-Mässéli tuntee Vantaan kuin omat taskunsa: ensin hän työskenteli luokanopettajana 22 vuotta ja sitten työsuojeluvaltuutettuna 18 vuotta.
– Vantaalla on ollut hyvä olla. Tulin aikoinaan Martinlaaksoon Kivimäen kouluun opettajan sijaiseksi vielä opiskellessaan ja valmistuttuani sain vakinaisen viran Rajatorpan koulusta. Viihdyin opettajan työssä aivan äärimmäisen hyvin. Teimme paljon edistyksellisiä asioita, muun muassa yhteisopettajuutta.
Kun Marja-Leenaa aikoinaan houkuteltiin työsuojeluvaltuutetun tehtävään, hän ajatteli, että käy vain piipahtamassa kauden verran työsuojeluvaltuutetun pestissä, mutta sepä veikin mennessään, ja siitä työstä Marja-Leena lopulta jää eläkkeelle elokuun alussa.
– Jokin tässä hommassa on vetänyt puoleensa. Ehkä se, että työsuojeluvaltuutettuna pystyy tukemaan ihmisiä haastavissa tilanteissä töissä ja näkee edistystä työyhteisöissä. Hullunkurista, mutta parasta on, kun teen itseni tarpeettomaksi, Marja-Leena pohtii.
Kuuntelijan työssä
Marja-Leenalla on ollut vastuullaan useiden Vantaan koulujen ja oppilaitosten työsuojeluasiat. Mutta mitä se käytännössä tarkoittaa?
– Ajattelen, että minun työni on olla kuuntelija, ohjaaja ja neuvoa, miten asioita hoidetaan eteenpäin. Täytyy tuntea toimintamallit ja tietää kuinka hankalia tilanteita lähdetään kerimään auki, Marja-Leena tiivistää.
Vantaan työsuojeluvaltuutettujen tehtävä on aktiivisesti omalta osaltaan käydä toimialansa työpaikoissa ja perehtyä työpaikkojen työympäristöön ja työyhteisön tilaan sekä jakaa työsuojelutietoutta. Marja-Leenalle tärkein matkan varrelta mukaan tarttunut oppi on ollut, että olipa asia mikä tahansa, ihmisen kokemusta ei saa vähätellä vaan täytyy käydä asiaa yhdessä läpi ja pohtia, mistä ratkaisun avaimet voisivat löytyä.
– Olen nähnyt valtavasti eri toimijoita ja katsellut Vantaata laajasti. Miten paljon erilaisia työpaikkoja, ihmisiä ja toimintatapoja voikaan olla! Minua on aina kiinnostanut ihmisten keskinäiset suhteet, ja niihin tässä työssä on päässyt paneutumaan.
Kohti aikataulutonta elämäntyyliä
Seuraavaksi edessä on iso muutos, hyppy vauhdikkaasta työelämästä aikatauluttomaan elämään, sillä Marja-Leenalla on kesän jälkeen edessä eläkepäivät. Marja-Leena ei aio rakentaa itselleen mitään aikataulua tai vakkariharrastusta ainakaan heti alkuun.
– Katson vain ja ihmettelen, nautin hitaista rauhallisista aamuista. Vietän aikaa lastenlasten kanssa ja ehkä kun aikaa on vähän kulunut, niin jonkinlainen vapaaehtoistyö voisi tulla kyseeseen. Mutta en lupaa tehdä mitään, Marja-Leena naurahtaa.
