Työmarkkinat ja työvoima

Väestö jaetaan pääasiallisen toiminnan mukaan kahteen pääluokkaan: työvoimaan ja työvoiman ulkopuolella oleviin. Vuonna 2024 Vantaan väestöstä 54 prosenttia oli työvoimaan kuuluvia ja 46 prosenttia työvoiman ulkopuolella olevia. Työvoimaan kuuluvat työlliset (47 %) ja työttömät (7 %) ja työvoiman ulkopuolella oleviin 0−14-vuotiaat (16 %), opiskelijat ja koululaiset (8 %), eläkeläiset (17 %) sekä muut työvoiman ulkopuolella olevat (5 %). Viimeksi mainitussa ryhmässä on Tilastokeskuksen mukaan esimerkiksi kotona lapsiaan hoitavia vanhempia, syrjäytymisvaarassa olevia nuoria, osatyökykyisiä henkilöitä sekä muista syistä työmarkkinoiden ulkopuolelle jääneitä tai jättäytyneitä.

Sukupuolten väliset erot olivat suurimmat eläkeläisissä, joita oli naisista 19 prosenttia ja miehistä 15 prosenttia. Miehissä oli puolestaan enemmän työllisiä, mutta myös työttömiä: Miehistä 48 prosenttia oli työllisiä ja 8 prosenttia työttömiä, kun naisista oli 45 prosenttia työllisiä ja 6 prosenttia työttömiä.

Kielen mukaan tarkasteltuna eroja oli enemmän. Kotimaankielisistä 49 prosenttia oli työllisiä ja 5 prosenttia työttömiä, kun vieraskielisistä 42 prosenttia oli työllisiä ja 12 prosenttia työttömiä. Vieraskielisissä oli suhteellisesti enemmän sekä alle 15-vuotiaita että koululaisia/opiskelijoita, kun taas kotimaankielisissä oli selvästi enemmän eläkeläisiä. Lisäksi useampi kuin joka kymmenes vieraskielinen kuului muihin työvoiman ulkopuolella oleviin, kun kotimaankielisistä kuului vain muutama prosentti.

Vieraskielisessä väestössä sukupuolten väliset erot olivat suuremmat kuin kotimaankielisessä väestössä. Vantaalla asuvista vieraskielisistä työllisiä oli miehistä 45 prosenttia ja naisista 38 prosenttia, kun taas opiskelijoihin kuului 9 prosenttia miehistä ja 14 prosenttia naisista.

Vuosien 2023−2024 aikana vantaalaisten työllisten osuus väestöstä on laskenut kahdella prosenttiyksiköllä ja työttömien osuus noussut 1,4 prosenttiyksiköllä. Vieraskielisessä väestössä muutokset ovat suurempia kuin kotimaankielisessä väestössä. Vieraskielisillä työllisten osuus on laskenut neljä prosenttiyksikköä vuodesta 2022 vuoteen 2024 ja työttömien osuus on kasvanut kaksi prosenttiyksikköä.

Asiaa voidaan tarkastella myös määrällisten muutosten kautta. Vuosina 2010−2024 Vantaan koko väestö on kasvanut 53 600 hengellä, josta työllisiä oli 18 700 henkeä (35 %), työttömiä 7 800 henkeä (15 %) ja työvoiman ulkopuolella olevia 27 100 henkeä (51 %).

Kaikki väestönkasvu on tullut vieraskielisistä, sillä vuodesta 2010 vuoteen 2024 vieraskielisten määrä on lisääntynyt 54 200 hengellä, kun kotimaankielisten määrä on vähentynyt 550 hengellä. Myös työllisten määrä on kasvanut ainoastaan vieraskielisten ansiosta, sillä kotimaankielisten työllisten määrä on vähentynyt 3 900 hengellä. Työttömien ja työvoiman ulkopuolella olevien määrä on kasvanut sekä kotimaankielisillä että vieraskielisillä, mutta valtaosa kasvusta on tullut vieraskielisistä.

Vantaan 18–64-vuotiaan väestön työllisyysaste oli 71,2 prosenttia vuonna 2024. Se oli toiseksi alhaisin lukema vuodesta 2000 lähtien. Työllisyysaste oli alimmillaan 70,3 prosenttia ensimmäisenä koronavuotena 2020 ja korkeimmillaan 77,7 prosenttia vuonna 2008.

Vantaan työllisyysaste on laskenut viimeisten kahden vuoden aikana 3,4 prosenttiyksikköä. Miehillä laskua on ollut peräti 4,4 prosenttiyksikköä ja miesten työllisyysaste putosikin vuosituhannen alhaisimmalle tasolle, 71 prosenttiin. Naisilla pudotusta oli vähemmän ja vuoden 2024 työllisyysaste (71,4 %) jäi miehiä korkeammaksi. Edellisen kerran naisten työllisyysaste on ollut miehiä korkeammalla tasolla kymmenen vuotta sitten.

Vuonna 2024 kotimaankielisen väestön työllisyysaste (78 %) oli 21 prosenttiyksikköä korkeampi kuin vieraskielisten työllisyysaste (57 %). Vaikka ero on kahtena viime vuotena kasvanut, ollaan vielä kaukana 2000-luvun alkupuolen lukemista, jolloin kotimaankielisten työllisyysaste oli lähes 30 prosenttiyksikköä korkeampi kuin vieraskielisten.

Kotimaankielisessä väestössä naisten työllisyysaste on ollut miehiä korkeampi vuodesta 2002 lähtien. Ero oli suurimmillaan vuonna 2024, jolloin kotimaankielisten naisten työllisyysaste oli 79,6 prosenttia ja miesten 76,4 prosenttia. Vieraskielisessä väestössä tilanne on päinvastainen, sillä miesten työllisyysaste on koko ajan ollut korkeampi kuin naisten. Ero oli kuitenkin pienimmillään vuonna 2024, jolloin vieraskielisten miesten työllisyysaste oli 60,4 prosenttia ja naisten 52,8 prosenttia.

Vuonna 2024 Vantaan työttömyysaste oli 13,3 prosenttia, joka oli toiseksi korkein lukema vuodesta 2000 lähtien. Työttömyysaste on kasvanut vuosien 2023−2024 aikana lähes kolme prosenttiyksikköä. Työttömyyden huippu ajoittui koronavuoteen 2020, jolloin työttömyysaste oli 14,5 prosenttia. Ennen koronaa se oli ainoastaan 8,4 prosenttia.

Vuonna 2024 miesten työttömyysaste (14,3 %) oli selvästi korkeampi kuin naisten (12,2 %). Sukupuolten välinen ero työttömyydessä oli suurimmillaan 2010-luvun taitteessa ja pienimmillään 2020-luvun alkuvuosina.

Kotimaankielisen väestön työttömyysaste oli vuonna 2024 selvästi alhaisempi (9,7 %) kuin vieraskielisen väestön (22,2 %). Vieraskielisen väestön työttömyysaste oli alhaisimmillaan vuonna 2019 (15,3 %), jolloin myös ero kotimaankielisten ja vieraskielisten työttömyysasteissa oli alhaisimmillaan.

Vuodesta 2000 lähtien työttömyysaste on ollut alhaisin kotimaankielisillä naisilla ja korkein vieraskielisillä naisilla. Vuonna 2024 kotimaankielisten naisten työttömyysaste oli 8,1 prosenttia ja kotimaankielisten miesten 11,2 prosenttia. Vieraskielisten naisten työttömyysaste oli 23,8 prosenttia ja vieraskielisten miesten 21 prosenttia.

Vuoden 2024 lopussa Vantaalla asuvista työllisistä 15 prosenttia työskenteli terveys- ja sosiaalipalveluissa, 13 prosenttia tukku- ja vähittäiskaupassa ja 11 prosenttia hallinto- ja tukipalvelutoiminnassa. Kotimaankielisillä kahden kärki oli sama (15 % molemmat), mutta kolmanneksi yleisin toimiala oli kuljetus ja varastointi, jossa työskenteli 9 prosenttia työllisistä. Vieraskielisiä työskenteli eniten hallinto- ja tukipalvelutoiminnassa (19 %) sekä terveys- ja sosiaalipalveluissa ja rakentamisessa (14 % molemmat).

Sukupuolen mukaan tarkasteltuna vantaalaisia miehiä työskenteli eniten rakentamisen alalla (15 %) ja toiseksi eniten kuljetuksen ja varastoinnin sekä kaupan aloilla (13 % molemmat). Naisilla selvästi yleisin ala oli terveys- ja sosiaalipalvelut, jonka parissa työskenteli 27 prosenttia naisista. Seuraavaksi yleisimmät olivat kaupan ala (13 %) sekä hallinto- ja tukipalvelutoiminta (10 %).

Vantaan työllisestä työvoimasta 52 prosenttia oli miehiä ja 48 prosenttia naisia, mutta eri toimialoilla oli varsin suuret erot. Rakentamisalalla sekä vesi-, viemäri- ja jätehuollossa työskentelevistä vajaa 90 prosenttia oli miehiä. Seuraavaksi suurin miesenemmistö oli kuljetuksen ja varastoinnin toimialalla, 75 prosenttia. Suurin naisenemmistö oli terveys- ja sosiaalialalla, jonka parissa työskentelevistä vantaalaisista 87 prosenttia oli naisia. Seuraavaksi naisvaltaisin ala (77 %) oli kotitalouksien toiminta työnantajina toimiala.

Vuonna 2024 Vantaalla asuvista työllisistä alle 35-vuotiaita oli 33 prosenttia, 35–49-vuotiaita 38 prosenttia ja 50 vuotta täyttäneitä 29 prosenttia. Työllisten ikärakenteessa oli eroja toimialojen kesken. Nuorten aikuisten eli alle 35-vuotiaiden osuus oli suurin (46 %) majoitus- ja ravitsemistoiminnassa sekä kotitalouksien toiminta työnantajina toimialalla. 50 vuotta täyttäneiden vantaalaisten osuus oli suurin maa-, metsä- ja kalatalouden sekä kiinteistöalan toimialoilla, noin 43 prosenttia.

Sosioekonomisen aseman mukaan tarkasteltuna Vantaalla asuvista työllisistä 36 prosenttia oli alempia toimihenkilöitä, 29 prosenttia työntekijöitä, 23 prosenttia ylempiä toimihenkilöitä ja 8 prosenttia yrittäjiä vuonna 2023. Sukupuolten väliset erot olivat varsin suuret, sillä naisista peräti puolet oli alempia toimihenkilöitä, kun miehistä oli vajaa neljäsosa. Miehistä 40 prosenttia oli työntekijöitä, kun naisista oli ainoastaan 17 prosenttia. Yrittäjissäkin oli miehiä enemmän, mutta ylempien toimihenkilöiden osuudet olivat lähellä toisiaan. (Luvut päivitetään myöhemmin tänä vuonna vuoden 2024 tiedoilla.)
 

Vantaalla asuvien työllisten yleisin ammattinimike vuonna 2024 oli myyjät (5 342), joiden osuus kaikista työllisistä oli 4,6 prosenttia. Seuraavaksi yleisimmät ammattinimikkeet olivat rahdinkäsittelijät ja varastotyöntekijät (4 989), siivoojat (4 406), lähihoitajat (3 438) ja talonrakentajat (2 914). Vuonna 2010 viiden yleisimmän ammatin joukko oli muutoin sama, mutta siellä oli myyntiedustajat talonrakentajien sijaan.

Suomalaistaustaisilla kaksi yleisintä nimikettä vuonna 2024 olivat samat kuin koko väestöllä (myyjät ja rahdinkäsittelijät/varastotyöntekijät), mutta seuraavaksi yleisimmät ammatit olivat myyntiedustajat, sairaanhoitajat ja lähihoitajat. Pientä muutosta on tapahtunut verrattuna vuoteen 2010, jolloin suomalaistaustaisten yleisimpien ammattien joukossa ei ollut sairaanhoitajat, vaan siivoojat.

Ulkomaalaistaustaisilla selvästi yleisin nimike oli siivoojat (3 380), joiden osuus oli 11 prosenttia kaikista ulkomaalaistaustaisista työssäkäyvistä. Tämän jälkeen listalla tulivat talonrakentajat, ravintola- ja suurtaloustyöntekijät, lähihoitajat sekä rahdinkäsittelijät ja varastotyöntekijät. Vuonna 2010 ulkomaalaistaustaisilla viiden yleisimmän ammatin joukkoon ylsivät myyjät sekä linja-auton- ja raitiovaununkuljettajat, kun taas talonrakentajat ja lähihoitajat puuttuivat sieltä.

Ammattiryhmien mukaan tarkasteltuna yleisimmät alat vuonna 2024 nousivat esiin selvästi. Vantaalla asuvista suomalaistaustaisista työllisistä 26 prosenttia oli erityisasiantuntijoita, 21 prosenttia asiantuntijoita ja 19 prosenttia palvelu- ja myyntityöntekijöitä. Ulkomaalaistaustaisista työllisistä 25 prosenttia oli palvelu- ja myyntityöntekijöitä, 16 prosenttia rakennus-, korjaus- ja valmistustyöntekijöitä ja 11 prosenttia erityisasiantuntijoita. Ulkomaalaistaustaisilla ”muiden työntekijöiden” osuus oli huomattavasti korkeampi (19 %) kuin suomalaistaustaisilla (7 %).

Ammattiluokissa on tapahtunut jonkin verran muutosta vuodesta 2010 vuoteen 2024. Suomalaistaustaisilla selvästi eniten on kasvanut erityisasiantuntijoiden osuus, 18 prosentista 26 prosenttiin. Ulkomaalaistaustaisilla kasvu jakaantui tasaisemmin eri ammattiluokkiin, mutta eniten kasvoi rakennus-, korjaus- ja valmistustyöntekijöiden osuus, 13 prosentista 16 prosenttiin.

Vantaalla asuvien ammattirakenne poikkeaa selvästi verrattuna naapurikaupunkeihin. Helsingissä ja Espoossa selvästi yleisin ammattiryhmä oli erityisasiantuntijat, joiden osuus kaikista työllisistä oli 37−38 prosenttia. Vantaalla erityisasiantuntijoiden osuus oli 22 prosenttia. Ero oli erityisen suuri ulkomaalaistaustaisilla. Espoossa asuvista ulkomaalaistaustaisista 31 prosenttia oli erityisasiantuntijoita ja Helsingissä 24 prosenttia, kun Vantaalla osuus oli 11 prosenttia.

Vantaan työllisissä oli tuplasti enemmän rakennus-, korjaus- ja valmistustyöntekijöitä sekä prosessi- ja kuljetustyöntekijöitä kuin naapurikaupungeissa. Myös muiden työntekijöiden osuus oli selkeästi suurempi.

Vuonna 2024 Vantaalla asuvista työllisistä yksityisellä sektorilla työskenteli 65 prosenttia, paikallishallinnossa 17 prosenttia, valtiolla 5 prosenttia ja valtioenemmistöisissä yhtiöissä 4 prosenttia (paikallishallinto käsittää kunnat, kuntayhtymät ja hyvinvointialueet). Yrittäjinä toimi yhdeksän prosenttia työllisistä.

Sukupuolella oli merkitystä, sillä naisista 28 prosenttia työskenteli paikallishallinnossa, kun miehillä vastaava osuus oli seitsemän prosenttia. Suuri ero oli myös yksityisellä sektorilla, sillä 72 prosenttia työllisistä miehistä oli yksityisen palveluksessa, kun naisista oli 57 prosenttia. Myös yrittäjissä oli enemmän miehiä (12 %) kuin naisia (5 %).

Kielen mukaan tarkasteltuna suurimmat erot olivat valtiolla ja yrittäjinä työskentelyssä. Vieraskielisistä ainoastaan yksi prosentti työskenteli valtiolla, kun kotimaankielisistä työskenteli kuusi prosenttia. Yrittäjiä oli puolestaan vieraskielisissä (14 %) tuplasti enemmän kuin kotimaankielisissä (7 %).

Vantaalla asuvista työllisistä 46 prosenttia kävi myös töissä Vantaalla vuonna 2024. Seuraavaksi eniten töissä käytiin Helsingissä (37 %), mutta Espooseen pendelöiviä vantaalaisia oli jo huomattavasti vähemmän (8 %). Suomessa oli kaikkiaan 211 kuntaa, joissa vantaalaiset kävivät töissä kotikuntansa lisäksi.

Asuinkunnassaan työssäkäyvien osuus ei ole ajan saatossa juurikaan muuttunut. Vuonna 1990 Vantaan työllisistä 44 prosentilla oli myös työpaikka Vantaalla, kun vuonna 2024 osuus oli vain hieman suurempi, 46 prosenttia.

Työssäkäyvien koulutustasossa oli eroa sen mukaan, kävikö työntekijä töissä asuinkunnassaan Vantaalla vai jossain toisessa kunnassa. Vantaalla työssäkäyvien koulutustaso oli alhaisempi kuin muissa kunnissa työssäkäyvien koulutustaso. Vantaalaisista, jotka myös kävivät töissä Vantaalla, 22 prosenttia oli ilman perusasteen jälkeistä koulutusta ja vain 31 prosentilla oli korkea-asteen koulutus. Vantaan ulkopuolella työssäkäyvistä 15 prosenttia oli ilman koulutusta ja peräti 48 prosentilla oli korkea-asteen koulutus.

Vantaalla asuvien työllisten ja työttömien koulutusrakenteissa on suuret erot. Vuonna 2024 työllisestä väestöstä 18 prosentilla ei ollut perusasteen jälkeistä koulutusta, 42 prosentilla oli toisen asteen koulutus ja 40 prosentilla korkea-asteen koulutus. Työllisten koulutustaso on myös noussut, sillä vuonna 2010 korkea-asteen koulutus oli 37 prosentilla.

Työttömillä koulutusrakenne oli selvästi alhaisempi, sillä 43 prosentilla ei ollut laisinkaan perusasteen jälkeistä koulutusta, 39 prosentilla oli toisen asteen koulutus ja vain 18 prosentilla oli korkea-asteen koulutus. Verrattuna vuoteen 2010, työttömillä on kasvanut pelkän perusasteen suorittaneiden osuus. (Tähän voi vaikuttaa myös se, että koulutukseltaan tuntemattomat lasketaan samaan luokkaan kuin pelkän perusasteen käyneet. Tämä nostaa etenkin vieraskielisillä ”perusasteen/tuntematon” luokan osuutta, koska vieraskielisten koulutustiedot ovat puutteelliset.)

Työssäkäyvät naiset olivat selvästi korkeammin koulutettuja kuin miehet. Työllisistä naisista peräti 48 prosentilla oli korkea-asteen tutkinto, kun miehistä oli 33 prosentilla. Työttömilläkin naisilla oli enemmän korkeakoulututkintoja kuin työttömillä miehillä, mutta ero oli pienempi kuin työllisessä väestössä.