Työmarkkinat ja työvoima

Väestö jaetaan pääasiallisen toiminnan mukaan kahteen pääluokkaan, työvoimaan ja sen ulkopuolella oleviin. Vantaan väestöstä 54 prosenttia oli työvoimaan kuuluvia ja 46 prosenttia työvoiman ulkopuolella olevia vuonna 2023. Työvoimaan kuuluvat työlliset (48 %) ja työttömät (6 %) ja työvoiman ulkopuolella oleviin 0−14-vuotiaat (16 %), opiskelijat ja koululaiset (8 %), eläkeläiset (17 %) sekä muut työvoiman ulkopuolella olevat (5 %). Viimeksi mainitussa ryhmässä on Tilastokeskuksen mukaan esimerkiksi kotona lapsiaan hoitavia vanhempia, syrjäytymisvaarassa olevia nuoria, osatyökykyisiä henkilöitä sekä muista syistä työmarkkinoiden ulkopuolelle jääneitä tai jättäytyneitä.

Sukupuolten väliset erot olivat suurimmat eläkeläisissä, joita oli naisista 20 prosenttia ja miehistä 15 prosenttia. Miehissä oli puolestaan enemmän työllisiä, mutta myös työttömiä. Miehistä 49 prosenttia oli työllisiä ja 7 prosenttia työttömiä, kun naisista oli 46 prosenttia työllisiä ja 5 prosenttia työttömiä.

Kielen mukaan tarkasteltuna eroja oli enemmän. Kotimaankielisistä 49 prosenttia oli työllisiä ja vieraskielisistä 44 prosenttia, kun taas työttömiä oli kotimaankielisistä 5 prosenttia ja vieraskielisistä 11 prosenttia. Vieraskielisissä oli suhteellisesti enemmän alle 15-vuotiaita ja kotimaankielisissä selvästi enemmän eläkeläisiä. Lisäksi useampi kuin joka kymmenes vieraskielinen kuului muihin työvoiman ulkopuolella oleviin, kun kotimaankielisistä kuului vain muutama prosentti. 

Vieraskielisessä väestössä sukupuolten väliset erot olivat suurimmat työllisissä ja opiskelijoissa. Työlliseen työvoimaan kuului vieraskielisistä miehistä 47 prosenttia ja naisista 39 prosenttia, kun taas opiskelijoihin kuului 12 prosenttia naisista ja 8 prosenttia miehistä.

Vuodesta 2010 vuoteen 2023 työllisten osuus väestöstä on laskenut 50 prosentista 48 prosenttiin ja alle 15-vuotiaiden osuus 18 prosentista 16 prosenttiin. Muissa pääasiallisen toiminnan luokissa muutokset ovat olleet tätäkin pienempiä, sillä niiden osuudet ovat kasvaneet joko yhdellä prosenttiyksiköllä tai pysyneet ennallaan.

Asiaa voidaan tarkastella myös määrällisten muutosten kautta. Vuosina 2010−2023 Vantaan koko väestö on kasvanut 49 800 hengellä, josta työllisiä oli 19 240 henkeä (39 %), työttömiä 5 800 henkeä (12 %) ja työvoiman ulkopuolella olevia 24 800 henkeä (50 %).

Lähestulkoon kaikki kasvu on tullut vieraskielisistä, sillä vuodesta 2010 vuoteen 2023 vieraskielisten määrä on lisääntynyt 48 600 hengellä ja kotimaankielisten 1 200 hengellä. Työllisten määrä on kasvanut ainoastaan vieraskielisten ansiosta, sillä kotimaankielisten työllisten määrä on vähentynyt 2 200 hengellä. Työttömien ja työvoiman ulkopuolella olevien määrä on kasvanut niin kotimaankielisillä kuin vieraskielisillä, mutta valtaosa kasvusta (90 %) on tullut vieraskielisistä. 

Vantaan 18–64-vuotiaan väestön työllisyysaste oli 72,8 prosenttia vuonna 2023. Se oli kolmanneksi alhaisin lukema vuodesta 2000 lähtien. Työllisyysaste oli alhaisimmillaan 70,3 prosenttia vuonna 2020 ja korkeimmillaan 77,7 prosenttia vuonna 2008.

Sekä miesten että naisten työllisyysaste oli 72,8 prosenttia vuonna 2023. Vuosina 2016–2022 miesten työllisyysaste oli korkeampi, kun taas 2010-luvun molemmin puolin naisten työllisyysaste oli korkeampi. 

18–64-vuotiaan kotimaankielisen väestön työllisyysaste on koko ajan ollut korkeampi kuin vieraskielisen väestön, mutta ero on selvästi kaventunut. Vuonna 2023 kotimaankielisten työllisyysaste (78,6 %) oli 19 prosenttiyksikköä korkeampi kuin vieraskielisten työllisyysaste (59,5 %), kun 2000-luvun alkupuolella ero oli lähes 30 prosenttiyksikköä.

Kotimaankielisessä väestössä naisten työllisyysaste on ollut miehiä korkeampi vuodesta 2002 lähtien. Ero oli suurimmillaan vuonna 2023, jolloin naisten työllisyysaste oli tasan 80 ja miesten 77,2 prosenttia. Vieraskielisessä väestössä tilanne on päinvastainen, sillä miesten työllisyysaste on koko ajan ollut korkeampi kuin naisten. Ero oli kuitenkin pienimmillään vuonna 2023, jolloin vieraskielisten miesten työllisyysaste oli 63,5 prosenttia ja naisten 54,6 prosenttia.

Vantaan 18−64-vuotiaan väestön työttömyysaste oli 11,9 prosenttia vuonna 2023. Työttömyys on ollut korkealla tasolla koko 2020-luvun ajan, mutta huippu ajoittui koronavuoteen 2020, jolloin työttömyysaste oli 14,5 prosenttia. Ennen koronaa työttömyysaste oli ainoastaan 8,4 prosenttia.

Sukupuolten välinen ero työttömyydessä oli suurimmillaan 2010-luvun molemmin puolin ja pienimmillään 2020-luvun alkuvuosina. Vuonna 2023 ero taas kasvoi ja miesten työttömyysaste (12,9 %) oli selvästi korkeampi kuin naisten (10,8 %).

Kotimaankielisen väestön työttömyysaste oli vuonna 2023 selvästi alhaisempi (8,7 %) kuin vieraskielisen väestön (20,3 %). Vieraskielisten työttömyysaste oli alhaisimmillaan vuonna 2019 (15,3 %), jolloin myös ero kotimaankielisten ja vieraskielisten työttömyysasteessa oli alhaisimmillaan.

Vuodesta 2000 lähtien työttömyysaste on ollut alhaisin kotimaankielisillä naisilla ja korkein vieraskielisillä naisilla. Vuonna 2023 kotimaankielisten naisten työttömyysaste oli 7,1 prosenttia ja kotimaankielisten miesten 10,3 prosenttia. Vieraskielisten naisten työttömyysaste oli puolestaan 22,3 prosenttia ja vieraskielisten miesten 18,9 prosenttia. 

Vuoden 2023 lopussa Vantaan työllisistä 14 prosenttia työskenteli terveys- ja sosiaalipalveluissa, 13 prosenttia tukku- ja vähittäiskaupassa ja 11 prosenttia hallinto- ja tukipalvelutoiminnassa. Kotimaankielisillä kolmen kärki oli sama, mutta järjestys oli erilainen. Kärjessä olivat tukku- ja vähittäiskauppa (15 %) sekä terveys- ja sosiaalipalvelut (14 %), jotka olivat selvästi yleisempiä toimialoja kuin muut. Vieraskielisiä työskenteli eniten hallinto- ja tukipalvelutoiminnassa (19 %) sekä rakentamisessa (16 %). Näillä toimialoilla oli myös suurimmat erot kotimaankielisten ja vieraskielisten välillä, noin kymmenen prosenttiyksikköä.

Sukupuolen mukaan tarkasteltuna vantaalaisia miehiä työskenteli eniten rakentamisen alalla, 16 prosenttia työllisistä. Toiseksi eniten miehet kävivät töissä kaupan sekä kuljetuksen ja varastoinnin aloilla (13 % molemmat). Naisilla selvästi yleisin ala oli terveys- ja sosiaalipalvelut, jonka parissa työskenteli joka neljäs nainen. Seuraavaksi yleisin työllistäjä oli kaupan ala (14 %).

Vantaan työllisestä työvoimasta 52 prosenttia oli miehiä ja 48 prosenttia naisia, mutta eri toimialoilla oli varsin suuret erot. Rakentamisalalla työskentelevistä 90 prosenttia oli miehiä ja vesi-, viemäri- ja jätehuollossa työskentelevistä 86 prosenttia. Seuraavaksi suurin miesenemmistö oli kuljetuksen ja varastoinnin toimialalla, 76 prosenttia. Suurin naisenemmistö oli terveys- ja sosiaalialalla, jonka parissa työskentelevistä vantaalaisista 87 prosenttia oli naisia. Seuraavaksi naisvaltaisin (75 %) oli kotitalouksien toiminta työnantajina toimiala.

Vuonna 2023 Vantaalla asuvista työllisistä alle 35-vuotiaita oli 34 prosenttia, 35–49-vuotiaita 37 prosenttia ja 50 vuotta täyttäneitä 29 prosenttia. Työllisten ikärakenteessa oli eroja toimialojen kesken. Nuorten aikuisten eli alle 35-vuotiaiden osuus oli suurin majoitus- ja ravitsemistoiminnassa sekä hallinto- ja tukipalvelutoiminnassa, noin 45 prosenttia. Näillä toimialoilla myös 50 vuotta täyttäneiden osuus oli pienin, 20–23 prosenttia. 50 vuotta täyttäneiden vantaalaisten osuus oli suurin kaivostoiminnan ja louhinnan sekä maa-, metsä- ja kalatalouden toimialoilla, noin 43 prosenttia.

Sosioekonomisen aseman mukaan tarkasteltuna Vantaalla asuvista työllisistä 36 prosenttia oli alempia toimihenkilöitä, 29 prosenttia työntekijöitä, 23 prosenttia ylempiä toimihenkilöitä ja 8 prosenttia yrittäjiä. Sukupuolten väliset erot olivat varsin suuret, sillä naisista peräti puolet oli alempia toimihenkilöitä, kun miehistä oli vajaa neljäsosa. Miehistä 40 prosenttia oli työntekijöitä, kun naisista oli ainoastaan 17 prosenttia. Yrittäjissäkin oli miehiä enemmän, mutta ylempien toimihenkilöiden osuudet olivat lähellä toisiaan.

Vuonna 2023 Vantaalla asuvista työllisistä yksityisellä sektorilla työskenteli 66 prosenttia, paikallishallinnossa 17 prosenttia, valtiolla 5 prosenttia ja valtioenemmistöisissä yhtiöissä 4 prosenttia (paikallishallinto käsittää kunnat, kuntayhtymät ja hyvinvointialueet). Yrittäjinä toimi kahdeksan prosenttia työllisistä.

Sukupuolella oli merkitystä, sillä naisista 27 prosenttia työskenteli paikallishallinnossa, kun miehillä vastaava osuus oli seitsemän prosenttia. Suuri ero oli myös yksityisellä sektorilla, sillä 72 prosenttia työllisistä miehistä oli yksityisen palveluksessa, kun naisista oli 58 prosenttia. Myös yrittäjissä oli enemmän miehiä (11 %) kuin naisia (5 %).

Kielen mukaan tarkasteltuna suurimmat erot olivat valtiolla ja yrittäjinä työskentelyssä. Vieraskielisistä ainoastaan yksi prosentti työskenteli valtiolla, kun kotimaankielisistä työskenteli kuusi prosenttia. Yrittäjiä oli puolestaan vieraskielisissä (13 %) lähes tuplasti enemmän kuin kotimaankielisissä (7 %).

Vantaalla asuvista työllisistä 46 prosenttia kävi myös töissä Vantaalla vuonna 2023. Seuraavaksi eniten töissä käytiin Helsingissä (37 %), mutta Espooseen pendelöiviä oli jo huomattavasti vähemmän (8 %). Suomessa oli kaikkiaan 215 kuntaa, joissa vantaalaiset kävivät töissä kotikuntansa lisäksi.

Asuinkunnassaan työssäkäyvien osuus ei ole ajan saatossa juurikaan muuttunut. Vuonna 1990 Vantaan työllisistä 44 prosentilla oli myös työpaikka Vantaalla, kun vuonna 2023 osuus oli vain hieman suurempi, 46 prosenttia.

Vantaalla asuvien työllisten ja työttömien koulutusrakenteissa oli suuret erot vuonna 2023. Työllisestä väestöstä 19 prosentilla ei ollut perusasteen jälkeistä koulutusta, 42 prosentilla oli toisen asteen koulutus ja 40 prosentilla korkea-asteen koulutus. Työttömillä koulutusrakenne oli selvästi alhaisempi, sillä 42 prosentilla ei ollut laisinkaan perusasteen jälkeistä koulutusta, 39 prosentilla oli toisen asteen koulutus ja vain 19 prosentilla oli korkea-asteen koulutus. (Koulutukseltaan tuntemattomat lasketaan samaan luokkaan kuin pelkän perusasteen käyneet, mikä nostaa etenkin vieraskielisillä ”perusasteen/tuntematon” luokan osuutta.)

Työssäkäyvät naiset olivat selvästi korkeammin koulutettuja kuin miehet. Työllisistä naisista peräti 47 prosentilla oli korkea-asteen tutkinto, kun miehistä oli 33 prosentilla. Työttömilläkin naisilla oli enemmän korkeakoulututkintoja kuin työttömillä miehillä, mutta ero oli pienempi kuin työllisessä väestössä.

Työssäkäyvien koulutustasossa oli myös eroa sen mukaan, kävikö työntekijä töissä asuinkunnassaan eli Vantaalla vai jossain toisessa kunnassa. Vantaalla työssäkäyvien koulutustaso oli alhaisempi kuin muissa kunnissa työssäkäyvien koulutustaso. Vantaalaisista, jotka myös kävivät töissä Vantaalla, 22 prosenttia oli ilman perusasteen jälkeistä koulutusta ja vain 30 prosentilla oli korkea-asteen koulutus. Vantaan ulkopuolella työssäkäyvistä 15 prosenttia oli ilman koulutusta ja peräti 48 prosentilla oli korkea-asteen koulutus.