Vantaan ratikka hyödyntää lahopuuta ja metsänpohjaa, kun luontoa ja rakentamista sovitetaan yhteen

Vaaralassa rakennetaan uutta katuyhteyttä Vantaan ratikalle Tilustieltä Fazerintielle. Rivieranraitioksi nimetyllä alueella ratikka tulee kulkemaan keskellä luonnonläheistä ympäristöä ja uutta asuinaluetta.

Vaikka Vantaan ratikan rakentamisen myötä puita joudutaan paikoitellen kaatamaan, kasvillisuutta ei kuitenkaan poisteta enempää kuin rakentamisen kannalta on välttämätöntä. Luonnon monimuotoisuutta pyritään tukemaan jättämällä alueelle lahopuuta, joka tarjoaa elinympäristöjä erilaisille kasvi-, sieni ja eläinyhdyskunnille. Lahoamisessa lahonneita puun kappaleita irtoaa ja sekoittuu maanpinnan karikkeeseen ja maa-ainekseen.

Vaikka maahan jätetyt rungot tai oksat voivat ihmetyttää alueella liikkuvia ja näyttää asiaan perehtymättömille epäsiisteiltä, niillä on tärkeä tehtävä luonnossa.

– Lahopuiden säilyttämisellä annamme luonnolle mahdollisuuden tarjota ravintoa ja suojaa monimuotoisille eläin- ja kasviyhdyskunnille ja siten osaltaan ehkäistä luonnon köyhtymistä, kertoo hankkeella työskentelevä GRK:n viherrakentaja Sari Rinne. 

Lahopuun vähäisyys metsissä on tällä hetkellä Suomen luonnon monimuotoisuuden köyhtymisen merkittävin ongelma. Lahopuusta riippuvaiset lajit muodostavat uhanalaisimman yksittäisen eliöryhmän Suomessa. Lahopuusta riippuvaisia lajeja on täällä noin 4000-5000 ja ne muodostavat noin neljänneksen metsälajeista. (Kaupunkien lahopuuopas: Lahopuun vaaliminen rakennetuilla viheralueilla. Viherympäristöliiton julkaisu nro 69. Ellington Printing Oy 2020).

Metsänpohja palautetaan ratikan reuna-alueille

Vantaan ratikan reitin varrella ja työmailla luonnon huomioiminen ei rajoitu vain lahopuihin. Rakentamisen yhteydessä alueelta kerätään talteen metsänpohjaa ja pintamaata, joita hyödynnetään myöhemmin hankkeella ratikan reuna-alueilla – siellä, missä raiteet kohtaavat metsän.

Metsänpohjassa elää runsaasti esimerkiksi pieneliöitä, bakteereita ja mykorritsaa, jotka muodostavat luonnolle tärkeän verkoston. Kun sama elävä kasvualusta palautetaan alueelle rakentamisen jälkeen, luonnon elinvoimaisuus säilyy paremmin kuin käyttämällä tuotteistettuja kasvualustoja, jotka kehittyvät hitaasti eläväksi. 

Alueen oman maa-aineksen keräämisellä, varastoinnilla ja uudelleenkierrättämisellä on myös muita hyötyjä.

– Jos käytämme tuotteistettua kasvualustaa, kohdetta pitää yleensä hoitaa. Mutta kun palautamme alueelle sen, mitä siellä on aiemmin ollut, luonto hoitaa sen itsestään, Rinne toteaa.

Ympäristö huomioidaan jo suunnitteluvaiheessa

Rakentamisen ja luonnon monimuotoisuuden yhteensovittaminen herättää usein keskustelua. 

Vantaan ratikkahankkeessa, kuten monissa suurissa infrahankkeissa, ympäristö huomioidaan jo suunnitteluvaiheessa. Suunnittelijat pohtivat ratkaisuja, jotka mahdollistavat samalla sekä uuden joukkoliikenteen rakentamisen että alueen luontoarvojen vaalimisen.

Kaadettavat puut katselmoidaan yhteistyössä tilaajan, maisemasuunnittelijan ja ympäristön rakentamisesta vastaavan kanssa ennen puiden kaatamista. Katselmoinnissa arvioidaan puiden käyttömahdollisuudet lahopuuna. Lahopuuksi säästettävät puut merkitään maastoon sen mukaan, jätetäänkö ne suoraan metsäalueille vai välivarastoidaanko ne myöhempää sijoitusta varten. 

–Pyrimme siihen, ettemme poista luonnosta turhaan sitä, mikä sinne kuuluu. Hyväksytään siis luonto lähellä ratikkaa, mikä on tavallaan aivan uudenlaista kaupunkiluonnon rakentamista. Ajattelen, että tässä allianssimallissa tilaajien, rakentajien ja suunnittelijoiden kolmikannan rinnalla on myös neljäs jäsen eli luonto, Rinne kuvailee.