Luonnonsuojelualueet

Friimetsän luonnonsuojelualueella on pähkinäpensaslehtoa, rehevää lehtoa ja järeitä kuusia.

Furumossenin suo- ja metsäalue muodostaa yhdessä Tuomelan tammimetsän kanssa tärkeän osan läntisen Vantaan metsäistä yhteyttä ja luontokokonaisuutta.

Gubbmossenin koho- eli keidassuon keskellä on enimmäkseen rämettä, jossa kukoistavat suopursut ja monet suovarvut. Suon reunaosat ovat korpea.

Kakolanmäen luonnonsuojelualueen laella on mäntymetsää. Rinteitä peittävät tiheäpuustoiset sekametsät ja rehevät lehdot. Alueella on merkitty reitti.

Alueen keskiosan korkea kallio on karua männikköä. Kalliota ympäröivällä metsävyöhykkeellä on kosteita korpipainanteita ja rinteillä rehevää lehtoa.

Korkea kalliomäki ja tiheäpuustoiset kankaat erottuvat Katinmäen metsämaisemassa. Alueen korkeuserot ovat suuria.

Keimolan Isosuo on edustava keidassuo. Keskiosat ovat avointa nevaa, jota reunustaa mäntyä kasvavat rämeet. Suon reuna-alueet ovat korpea.

Koivumäen lehmuslehto sijaitsee korkean kalliojyrkänteen juurella. Valtapuuston kuusien seassa kasvaa suuria metsälehmuksia ja muita lehtipuita.

Krakanpuisto on arvokas puronvarsimetsä. Puronvartta reunustaa kostea lehtipuinen tiheä lehto.

Soiden ja kangasmetsien muodostavan suojelualuekokonaisuuden keskeisintä osaa ovat alueen halki virtaavan puron ympärillä levittäytyvät rehevät suot.

Lamminsuon suojelualueeseen kuuluu rehevän suoalan lisäksi kuusivaltaista kangasmetsää, lehtoja ja komea kalliojyrkänne sekä Lamminsuonojan puro.

Länsimäen jalopuumetsä on rehevää lehtometsää. Lehtometsän lomassa on kallioisia kumpareita ja ketoalueita.

Mustakoski on luonnontilaisena säilynyttä jokilaaksoa. Lepsämänjoki virtaa halki aarnimaisen metsän, jossa puita kaartuu paikoin veden ylle.

Mustavuoren Natura-alueesta sijaitsee Vantaan puolella vain pieni osa. Se on suurimmaksi osaksi lehtoa. Alueen erikoisuus on suuri okralähde.

Blåbärkärrsbergen on kalliomännikköä ja sitä ympäröivää kangasmetsää, jossa kasvaa runsaasti mustikkaa.

Mätäojan puroa reunustavat tiheäkasvuiset puu- ja pensasluhdat. Suojelualueen reunoilta löytyy myös lehtoja.

Luonnonsuojelualue on arvokasta kilpikaarnamännikköä. Nissbacka liittyy merkittävään ja kulttuurihistoriallisesti arvokkaaseen maisema-alueeseen.

Palokallion luonnonsuojelualue on luonnontilaisen kaltaista vanhahkoa metsää. Alueella on kallioita ja edustavia korpia.

Pääosa suojelualueesta on kuusi- ja mäntyvaltaista havumetsää, paikoin löytyy lehtipuuvaltaista alaa. Maasto on vaihtelevaa ja korkeuserot suuria.

Pikkujärvi arvokas lintukosteikko. Sen keskellä on avoluhtaa ja tiheää pensaikkoa. Alueen reunoilla on korpea sekä rehevää kangas- ja lehtometsää.

Pitkäkoski on suojeltua Vantaanjokivarren runsasravinteista lehtoa, jossa kasvaa yli 100-vuotiaita kuusia ja rauduskoivuja.

Pyymosan lehto on enimmäkseen tiheäpuustoista lehtoa ja kangasmaata. Jyrkässä rinteessä kasvaa paljon sinivuokkoja ja muita lehtokasveja.

Pyymosanmetsässä vaihtelevat tuoreen ja lehtomaisen kankaan metsät. Kallioiden laella on kuivaa kangasta ja karuja kalliomänniköitä.

Pähkinäpuistossa on laajalti ja paikoin luonnontilaisen kaltaista pähkinäpensaslehtoa. Suojelualue sijaitsee tiheän asutuksen keskellä.

Luonnonsuojelualue on monipuolinen metsäalue. Alueella on kangas- ja kalliometsiä, ravinteikkaita lehtoja sekä korpia.

Riipilänmetsän eteläosassa on komeaa haavikkoa. Suojelualueen lehdot ja rehevät korvet muodostavat arvokkaan luontokokonaisuuden.

Ruutinkoski on lehtipuuvaltaista jokivarsilehtoa ja rehevää rantaniittyä. Jokirannassa on suuria viiltosara- ja järvikortekasvustoja.

Alueella on paljon jalopuita, erityisesti vaahteroita. Aluetta komistaa noin 70 runkomaista vaahteraa. Aluskasvillisuus on lehtomaista.

Silvolanmetsä on hienoa vanhaa runsaslahopuustoista kangasmetsää ja lehtoja. Alueella kasvaa järeitä haapoja ja koivuja.

Sipoonkorven kansallispuistossa on monimuotoista kallio-, metsä- ja suoluontoa. Alueella on lampia, puroja ja perinnemaisemia.

Alueen metsä on pääosin kuusivaltaista lehtomaista kangasta ja lehtoa. Länsiosan jyrkän rinteen alaosassa on vaahteralehtoa.

Tammiston luonnonsuojelualueella luovat omanlaistaan tunnelmaa suuret tammet ja pähkinäpensaat. Tammiston vanhimmat puut ovat 300-vuotiaita.

Timmermalm on monipuolinen ja edustava luontokokonaisuus, jossa on kalliometsiä, runsaslahopuustoisia kangasmetsiä ja lehtoja sekä pienialaisia soita.

Tussinkosken luonnonsuojelualueen purolaakson maastonpiirteet ovat jylhiä. Alue on hieno kallioiden, lehtojen ja koskimaisemien ympäristö.

Vestran luonnonsuojelualuekokonaisuus sisältää runsaslahopuustoisia sekametsiä, edustavia lehtoja, kallioalueita sekä korpi- ja muita suotyyppejä.

Viinikanmetsän jalopuumetsikössä rauduskoivut ja suuret metsälehmukset kohoavat komeina maisemassa.

Åstuga on pieni luonnonsuojelualue Tuusulanjoen varrella.

Österbackenissa on vaihtelevia kangas- ja lehtometsiä, joista edustavimmat alueet ovat pähkinäpensaslehtoa.