Sodan kosketus nuoressa työnhakijassa

Suomessa elää tuhansia alaikäisinä turvapaikanhakijoina maahan tulleita nuoria. Osa heistä on kokenut asioita, joita emme välttämättä uskalla edes kuvitella. Reitit turvapaikkaan ovat voineet olla hengenvaarallisia ja lähtömaassa on usein kohdattu rauhan aikana täysin epätodelliselta tuntuvaa väkivaltaa. On tärkeää pohtia, että millaisia aikuisia haluamme olla kohdatessamme näitä nuoria. Voisitko kuvitella oman läheisesi tämän nuoren matkalle? 

Nuoren elämässä hengenvaarallisia kokemuksia 

Uskallatko kuvitella oman lapsesi tai nuoren sukulaisesi tilanteeseen, jossa hänet lähetettäisiin ilman vanhempia tai omaa läheistä aikuista, toiselle puolelle maailmaa? Yksin ja täysin uuteen kulttuuriin. Matkalla hän saattaisi kohdata tapahtumia, jotka voisivat olla hengenvaarallisia. Reitillä olisi mahdollisesti aikuisia, jotka pyrkisivät hyödyntämään hänen turvatonta asemaansa. Lapsi olisi voinut nähdä jo kuolemaa ja väkivaltaa nuoren elämänsä aikana. Näitä asioita hän voisi kohdata myös matkallansa. On tärkeää ymmärtää, että monille yksin Suomeen tulleille turvapaikanhakijoille nämä asiat eivät ole pelkkää kuvitelmaa.  

Kaipuu emotionaaliseen ja psykologiseen turvaan  

Uskallatko oikeasti kuvitella sinulle tärkeän lapsen tälle matkalle? Eikö tunnukin vaikealta? Määränpäässä, siis turvapaikassa, lasta odottaisi palvelujärjestelmä ja joukko aikuisia, joiden tehtävänä olisi huolehtia tästä lapsesta. Vastassa olisi täysin uusi kieli ja ihmisiä, jotka eivät välttämättä ymmärtäisi lähtömaan tapoja. Mukana kulkisivat monenlaiset mielessä pyörivät kokemukset ja ikävä läheisiä, sekä kaipuu emotionaaliseen ja psykologiseen turvaan. Usein repussa kulkisi myös toivoa ja sinnikkyyttä, mutta siellä olisi varmasti muutakin paljon painavampaa.  Kaukana toisessa maassa olisivat sukulaiset, läheiset ja ystävät. Takana olisivat tapahtumat, joissa lapsi olisi saattanut nähdä meille liian vaikeita asioita kuviteltaviksi. Elämme rauhan aikaa ja moni asia tästä perspektiivistä katsottuna tuntuu epätodelliselta.  

Fyysinen turva, psyykkinen epävarmuus 

Voisitko nyt kuvitella lapsen suomalaisen palvelujärjestelmän keskelle. Olisi varmasti helpottavaa ajatella, että hän olisi kaukana sodasta. Tuleeko ajatuksiisi kuva lapsesta, jolla nyt on kaikki hyvin. Lapsella olisi mahdollisesti fyysinen turva ja monenlaisia aikuisia ympärillään. Voisi olla niinkin, ettette olisi puhuneet lapsen kanssa hänen pakomatkansa jälkeen. Saattaisit olla tilanteessa, jossa lapsi ei saisi sinuun tai muihin läheisiinsä pitkään aikaan yhteyttä. Lapsi saattaisi luulla, että sinulle on käynyt huonosti. Tästä huolimatta hän olisi ainakin turvassa, eikä sotaan liittyvät asiat koskettaisi häntä suorasti ja fyysisesti. Kaikki se, mikä olisi aikaisemmin ollut tuttua ja turvallista, olisi poissa ulottuvilta. Tilalla olisi täysin uusi ympäristö ja uudet ihmiset.  

Ei yhtään omaa aikuista 

Ajatteletko nyt, että lapsi olisi seuraavien vuosien aikana oma aikaisempi itsensä?  Hänhän olisi fyysisesti turvassa ja hänen ympärillään olisi vakaita aikuisia. Useita. Ei ehkä yhtään omaa. Uskallatko jälleen ihan oikeasti kuvitella sinulle tärkeän lapsen kasvot ja hänen ilmeensä näiden kokemuksien jälkeen? Erityisesti ennen nukkumaanmenoa, kun kukaan muu ei katsoisi. Näyttäisikö hän huolettomalta ja vapaalta nuorelta ihmiseltä, joka nukahtaisi ihanaan turvalliseen uneen. Olet tuntenut itsellesi läheisen lapsen jo useamman vuoden. Tiedät hänen tarinansa, tapansa ja ehkä unelmansa. Olette kokeneet tavallisia asioita yhdessä, kuten syntymäpäiviä, kesäretkiä ja muita pieniä elämän hetkiä. Luottamus välillänne on syntynyt vuosien saatossa melkein huomaamatta. Pystytkö ajattelemaan miltä tuntuisi, kun sinun kaltaistasi aikuista ei enää olisikaan lähellä? 

Kokemuksen vaikuttaminen työllistymisen polulla 

Jos kelaamme ajassa eteenpäin ja oletamme, että tässä vaiheessa sinulle läheinen lapsi olisi ollut vieraassa maassa vaikkapa kuusi vuotta ja hän olisikin nyt 21-vuotias nuori aikuinen. Hän olisi tänä aikana elänyt vastaanottokeskuksessa, ja mahdollisesti useammassa eri ryhmäkodissa. Ehkä myös eri kaupungeissa, kaiken kokemansa kanssa. Et olisi itse pystynyt tapaamaan lasta koko tänä aikana, ainakaan fyysisesti. Nyt tämä nuori aikuinen mahdollisesti opiskelisi tai pyrkisi työllistymään. Voit laittaa hetkeksi silmäsi kiinni ja kuvitella miltä tästä nuoresta aikuisesta tuntuisi. Pystytkö ajattelemaan, miten kaikki hänen kokemansa voisi vaikuttaa hänen itseluottamukseensa, luottamukseen muita ihmisiä kohtaan, perusturvallisuuden tunteeseensa ja ihan vaikkapa kykyynsä keskittyä. Asioilla on joskus tapana nousta mieleen, vaikka niitä ei edes haluaisi ajatella. Olisit varmasti ylpeä hänestä, koska hän olisi selviytynyt kaikesta kokemastaan tähän hetkeen. Olisiko silti kaikki koskaan ennallaan tämän nuoren aikuisen mielessä ja sydämessä?  

Palveluita leikattu isoilla saksilla 

Voisinko pyytää vielä hetkeksi aikaasi niin, että kuvittelet nyt itsesi tämän nuoren aikuisen läheisenä? Millä tavalla toivoisit, että hänet kohdattaisiin sinulle vieraan kulttuurin keskellä. Ympäristössä, jossa monia myös näille nuorille suunnattuja palveluita olisi leikattu isoilla saksilla. Suomessa asuu tuhansia alaikäisenä turvapaikanhakijoina maahamme muuttaneita nuoria ja nuoria aikuisia. Kohtaamme heitä myös yksilövalmennuksessa ja ymmärrys ilmiölle on tärkeää. Emme voi tietenkään ottaa heidän kokemuksiaan pois, mutta voimme valita miten suhtaudumme niihin. Nämä nuoret aikuiset ovat yksilöitä ja upeita uniikkeja persooniaan, eivätkä he ole yhtä kuin kokemuksensa. Se ei silti tarkoita, etteikö menneillä asioilla olisi vaikutusta nykyhetkeen. Millainen aikuinen sinä haluaisit olla näille nuorille?  

Lotta-Leena Vornanen, yksilövalmentaja