Miksi jollekin kadulle lisätään hidastetöyssy ja toiselle ei?

Vantaa panostaa liikenneturvallisuuteen, tavoitteena turvallinen ja sujuva liikenne. Aivan erityisesti panostetaan turvallisuuteen päiväkotien ja koulujen läheisyydessä.

Työ liikenneturvallisuuden eteen on kantanut hedelmää. Vantaan kaduilla tapahtuneiden liikenneonnettomuuksien määrä laski vuodesta 2019 vuoteen 2024 noin 44 prosenttia.

Vantaa parantaa liikenneturvallisuutta vuosittain noin 10–15 kohteessa. Parannuksia tehdään ensisijaisesti kaduilla, joilla on esiintynyt vaaratilanteita tai onnettomuuksia, tai joilla sijaitsee esimerkiksi päiväkoti tai koulu. Parannuksia tarvitaan lähinnä vanhoilla kaduilla, jotka on usein rakennettu vuosikymmeniä sitten, aikana, jolloin esimerkiksi autoliikennettä on ollut paljon nykyistä vähemmän.

Vantaa vastaa liikenneturvallisuuden edistämisestä omilla väylillään, joita ovat pääosin kaikki sellaiset kadut, joilla nopeusrajoitus on alle 80 kilometriä tunnissa. Muut, esimerkiksi Lahdenväylä ja Kehä III, ovat valtion teitä.

Ajonopeus merkittävin turvallisuustekijä

Kun kadun turvallisuutta mietitään, keskeisenä tekijänä on tietysti liikenteen nopeus. Korkeat nopeudet nostavat liikenteen riskejä.

Vantaan asuntokaduilla nopeusrajoitus on nykyään pääsääntöisesti 30 kilometriä tunnissa. Viime vuosina nopeusrajoitusta on laskettu monilla kaduilla juuri liikenneturvallisuuden parantamiseksi.

Tärkeintä tietysti on, että tiellä liikkujat noudattavat sallittuja nopeuksia. Vastuunkanto omasta liikennekäyttäytymisestä on se tärkein asia. Kaupunki tukee omalta osaltaan turvallista liikenneympäristöä katujen suunnittelulla ja liikenneturvallisuuden parannuksilla.

Liikennettä voidaan rauhoittaa monella eri tavalla hidastetöyssystä nopeusnäyttöön ja kameravalvontaan, ja tavan valintaan vaikuttaa moni seikka. Tavoitteena on valita jokaiseen tilanteeseen kokonaisuuden kannalta paras ratkaisu.

Töyssy, kavennus vai kamera?

Ajovauhdin fyysisinä hidasteina käytetään ajoradan kavennuksia ja erilaisia ajoradan korotuksia, joita ovat töyssy, korotettu suojatie ja korotettu risteysalue.

Siihen, mikä näistä hidasteratkaisuista valitaan, vaikuttaa erityisesti kolme tekijää: alueen nopeusrajoitus, kadun alla oleva maaperä ja ratkaisun hinta.

Alueen nopeusrajoitus ratkaisee, mitä hidastekeinoja voidaan käyttää. Osa niistä sopii vain matalimpien ajonopeuksien alueille.

Korotus on tehokkain vauhdin hidastaja, mutta sopii vain alhaisille ajonopeuksille, eli kaduille, joilla nopeusrajoitus on 30–40 kilometriä tunnissa. Tällä nopeudella ajo kulkee hidasteineen vielä sujuvasti, eikä sallittua ajonopeutta noudattavan tarvitse jarruttaa kovin merkittävästi. Toisin vaikuttaisi töyssy esimerkiksi 50 kilometrin nopeusrajoituksen alueella, jolla sallittua ajonopeutta kulkevan ajo muuttuisi nykiväksi.

Korotettu suojatie ja korotettu risteysalue sopivat erityisesti suojateiden kohdalle, joilla ne korostavat tienylityspaikkaa ja lisäävät ylityksen turvallisuutta. Töyssyä käytetään usein esimerkiksi asuntokaduilla hidastamaan vauhtia pitkillä suorilla katuosuuksilla paikoissa, joissa ei ole suojatietä.

Toisekseen maaperä on merkittävä tekijä. Töyssyjä tai muita korotuksia ei pääsääntöisesti tehdä savimaalle, sillä ajoneuvon tärähdys töyssyn jälkeen voi savisella maaperällä aiheuttaa tärinää läheisissä rakennuksissa, ja samalla maa voi painua.

Savimaalla kadun kavennus onkin usein sopivampi ratkaisu. Jos savimaalle kuitenkin halutaan tehdä korotus, pitää töyssyn alaista maata muokata lisäämällä sinne mursketta. Tämä vähentää tärinää ja maan painumista, mutta myös lisää töyssyn tekemisen kustannuksia.

Kolmas ratkaisuihin vaikuttava tekijä onkin hidasteratkaisun hinta. Kunkin vaihtoehdon kustannukset on otettava huomioon, jotta rahat riittävät liikenneturvallisuuden kehittämiseen mahdollisimman monessa kohteessa.

Eri ratkaisujen hintahaitari on suuri: noin tuhannesta kymmeniin tuhansiin euroihin. Korotusten tapauksessa hidasteratkaisun hintaan vaikuttaa usein paljon se, joudutaanko maanpäällisen hidasteen lisäksi muokkaamaan katua laajemmin.

Korotusten lähistölle pitää esimerkiksi joskus lisätä ylimääräiset viemäriritilät, jotta vesi ei sateella lammikoidu niiden viereen. Ritilöiden lisäämiseksi voidaan esimerkiksi joutua siirtämään myös kadun alla kulkevia vesi- ja viemäriputkia, mikä vaatii kadun kaivuutöitä. Siksi korotuksen tekeminen voi joillekin paikoille olla hintavampaa kuin toisille.

Korotuksen vaihtoehtona on kavennus tai keskisaarekkeellinen suojatie. Näistä molemmat rauhoittavat liikennettä, sopivat esimerkiksi 50 kilometrin tuntivauhdin nopeuksille, ja ovat korotuksia halvempia toteuttaa.

Fyysisten hidasteiden lisäksi Vantaan kaduilla on myös nopeusnäyttöjä ja valvontakameroita. Nopeusnäytöt sijaitsevat usein päiväkotien ja koulujen läheisyydessä, ja teho perustuu siihen, että kuski havahtuu mahdolliseen ylinopeuteen. Nopeusnäytöt myös tallentavat ajetut nopeudet, joten kaupunki saa näyttöjen avulla tietoa kadulla ajetuista nopeuksista.

Vantaalle on asennettu myös 10 poliisin automaattista nopeusvalvontapistettä. Paikat on suunniteltu yhteistyössä poliisin kanssa, ja ne on asennettu paikkoihin, joilla poliisi on tehnyt aiemminkin nopeusvalvontaa muilla keinoin. Automaattiset valvontapisteet sopivat kaupungin sisääntuloväylille, jolloin maantiemaisesta liikenneympäristöstä taajama-alueelle saavuttaessa autoilijoiden nopeudet saattavat jäädä sallittua nopeutta suuremmiksi.

Asukkailta on saatu paljon arvokasta tietoa paikallisista liikenneturvallisuusongelmista, ja moni liikenneturvallisuusparannuksista on lähtenyt asukkaiden aloitteesta. Havaintoja koetuista liikenneturvallisuuspuutteista voi jatkossakin lähettää kaupungille palautepalvelun kautta.