Korppi liitää Tikkurilan yllä – Vantaan uusin julkinen taideteos on massiivinen, kansainvälisesti merkittävä veistos

Korppi on osa laajempaa teossarjaa Kohtalokas myöhästyminen, joka rakentuu asema-aukion teemojen – ajan, odottamisen ja kohtaamisten – ympärille.  

Taideteos on Tikkurilan keskustassa Carl Albert Edelfeltin aukiolla. Rautatieaseman vieressä sijaitseva Vantaan kaupunginmuseo on alun perin Suomen vanhin tiilinen juna-asema. Sen on suunnitellut vuonna 1862 kuvataitelija Albert Edelfeltin isä Carl Albert Edelfelt. Aukiolla on aikaisemmin sijainnut bussiterminaali ja taksiasema, mutta nyt tilaa avataan jalankulkijoille ja tapahtumille.

Taiteilijoina Teija ja Pekka Isorättyä

Korppi-teoksen suunnittelijat, taiteilijat Teija ja Pekka Isorättyä ovat tunnettuja kokeellisista ja moniaistisista teoksistaan. Taiteilijaparin tuotannolle on ominaista uuden teknologian, käsityöläisperinteen ja veistotaiteen yhdistäminen. Myös Korppi on tehty käsityönä ruostumattomasta kiillotetusta teräksestä, kuparista ja pronssista, jotka patinoituvat kauniisti ajan myötä.  

Veistoksen materiaalit viittaavat ympäröivän alueen historiaan ja rautatieympäristöön. Lisäksi teoksessa hyödynnetään robotiikkaa linnun liikkuvassa silmässä. Mittavan kokoisena rakennelmana taideteos on myös vaatinut vahvaa insinööriosaamista: Korppi ei ole pelkästään visuaalinen taideteos, vaan myös suojarakennelma, jonka alle voi astua piiloon sateelta tai auringolta.

Korppi osaksi Vantaan taidemuseo Artsin julkisen taiteen kokoelmaa

Korppi-veistos ja alueen muut uudet teokset liitetään Vantaan taidemuseo Artsin taidekokoelmaa, joka kattaa teoksia 1960-luvulta tähän päivään. Kokoelman julkisen taiteen teokset sijoittuvat eri puolille Vantaata katutilaan, puistoihin ja julkisiin rakennuksiin. Kaupungin julkiset taidehankkeet tehdään moniammatillisesti osana laajempaa kaupunkisuunnittelua.

– Korppi-teosta ryhdyttiin suunnittelemaan monta vuotta sitten, jolloin Artsin silloinen julkisen taiteen kuraattori Anne Kaarna-Suomi loi alueen taidekonseptin yhdessä Isorättyöiden kanssa. Kaupungin julkisessa taiteessa on viime vuosina vahvistettu taiteilijan roolia osana alueellista kokonaisuussuunnittelua. Korppi on tämän kehitystyön huipentuma, kertoo Vantaan julkisen taiteen kuraattori Heli Lukkarinen.

Teoksen julkistamistilaisuus 9.12.2025 

Teosta juhlistetaan tiistaina 9.12. klo 17.30–18.30 Carl Albert Edelfeltin aukiolla Tikkurilassa. Tilaisuudessa kuullaan lisää teoksesta, nautitaan musiikista ja koetaan näyttäviä ohjelmanumeroita. Tervetuloa!

Julkistamistilaisuuden yhteydessä teoksen valaistus kytketään päälle ja Korpin robotoidun silmän mekanismi käynnistetään viikoksi. Tämän jälkeen silmä laitetaan talven ajaksi kiinni ja se käynnistyy jälleen keväällä. 

Lisätietoa Vantaan tapahtumakalenterista 

Kolme kysymystä Teija ja Pekka Isorättyälle  

_{Teija ja Pekka Isorättyä valamassa Korpin kynsiä pronssivalimo Sinisalolla. Kuva: Rasmus Paavola, Vantaan taidemuseo Artsi} 

1. Mitkä kokemukset ovat muokanneet teidän taiteellisia lähtökohtianne ja miten ne näkyvät alueen taiteessa?

Meidän luomistyömme tapahtuu aina kahden ihmisen dialogissa: olemme tandem. Asuimme uramme ensimmäiset vuodet Mexico Cityssä. Kaikessa kaoottisuudessaan se on jättänyt meihin lähtemättömän jäljen. Olemme kotoisin Torniosta ja vain Tornionjokilaakson maaginen realismi on työssämme edellistä vahvempi vaikuttaja.  
  
Taiteellisen elämäntyömme pohjavire kumpuaa aina olemassaolon suurista kysymyksistä. Esimerkiksi Edelfeltin aukion henki löytyy ajallisista kerroksista: 1800-luvun arkkitehtuurista, jälleenrakennuksen ajasta, mutta myös tulevaisuudesta. Korpin voi myös nähdä viittauksena tietyn ajanjakson päättymiselle. Vuoteen 2025 mennessä tekoäly lukee ja kirjoittaa suurimman osan vaihtamastamme informaatiosta. Mietimme palaako 3200 eaa. alkanut ihmisen kirjoittama historia enää koskaan takaisin? Edgar Allan Poen Korppi-runossa korppi vastaa: Nevermore.  

2. Miksi teoksenne aiheeksi valikoitui juuri korppi?

Ajatus korpista syntyi intuitiivisesti. Kaupunkisuunnittelussa paikalle oli kaavailtu katos, johon meiltä toivottiin integroitavaa taidetta. Käänsimme ajatuksen toisinpäin: päätimme tehdä niin laajan veistoksen, että se voi toimisi katoksena. Mietimme kävelyllä mikä sopisi katoksen muodoksi, kun yhtäkkiä korppi lensi päidemme ylitse. Viisaana ja myyttisenä voimaeläimenä, toisaalta hieman synkempänäkin hahmona, se tuntui meistä inspiroivalta aiheelta. Mielestämme juuri tämä aukio kaipaa vahvan, katu-uskottavan suojelijan, joka levittää siipensä kaikkien asemankulkijoiden turvaksi.   

3. Olette tunnettuja robotiikkan ja käsityöperinteen yhdistämisestä. Mistä tämä on saanut alkunsa?

Käsityö vaatii ajallista omistautumista, joka tallentaa esineeseen palan sen äärellä olleen ihmisen läsnäoloa. Robotiikan sivutuotteena esineistä taas poistuu inhimillinen kosketus ja läsnäolo. Tämä ristiriita menneen ja nykyisen ajan välillä puhuttelee meitä. Nuorina koimme vahvaa empatiaa inhimillistä heikkoutta ja virheitä kohtaan. Ehkä yhdistämme teoksissamme tarpeettomilta näyttäviä esineitä ja robotiikkaa, jotta voisimme korjata ja sovittaa eri aikojen ristiriitoja. Toisaalta taiteilijan työn hauskuus piilee siinä, että kohtaa vaikeita teknisiä haasteita ja oppii niitä ratkoessaan jotakin uutta.