Kuinka Vantaan kulttuurielämä on kehittynyt parissa vuosikymmenessä, Annukka Larkio?

Uutinen

Asiasanat

Kulttuuri Asukkaat

Esitimme neljä kysymystä pitkän uran Vantaalla tehneelle Annukka Larkiolle, joka eläköityy kulttuurijohtajan tehtävästä syyskuussa 2025.

Annukka Larkio.

Annukka Larkio Silkkitehtaalla syyskuussa 2025. Kuva: Jaana Hopeakoski

Vantaa on perustettu vuonna 1974. Annukka Larkio, olet työskennellyt kaikkien kahdeksan kaupunginjohtajan alaisuudessa. Tulit taloon vuonna 1981 eli olet työskennellyt Vantaalla huikeat 44 vuotta, joista yli 21 vuotta kulttuurijohtajana. 

1. Mikä on paras neuvo, jonka olet saanut työelämässäsi – ja keneltä sait sen? 

"Aloitin työskentelyn Vantaalla kaupunginjohtaja Lauri Lairalan aikana ja tulin taloon kasvatustieteen maisterin koulutuksella. Johdin vanhempieni ja isovanhempieni ikäisiä ihmisiä 25-vuotiaana päiväkodinjohtajana. Siitä lähtien ihmisten ja asioiden johtaminen on ollut kutsumukseni.  

Kotikasvatus, hyvä yleissivistys ja tausta käyttäytymistieteissä sekä hallinnon koulutus on kantanut kulttuurijohtajan tehtävässä pitkälle. Mieleenpainuvin yksittäinen lausahdus on jäänyt mieleen apulaiskaupunginjohtajana toimineelta Elina Lehto-Häggrothilta, joka sanoi "Minä seison teidän takananne kuin tammi." Se on todellista johtajuutta, että antaa alaistensa toimia heidän asiantuntemuksensa mukaan ja tukee heitä siinä. Tätä ajatusta olen omassa johtajan työssäni noudattanut – myös nykyinen esihenkilöni apulaiskaupunginjohtaja Riikka Åstrand on onnekseni toiminut näin.

Olen itsekin valinnut päälliköiksi henkilöitä, joilla on rohkeus johtamisessa, eli he eivät pelkää, vaan menevät tilanteisiin pelotta. Nautin ihmisistä, jotka haastavat, enkä ole halunnut rekrytoida lammaslaumaa. Olen myös pitänyt lankoja omissa käsissäni ja halunnut sanoa johtajana viimeisen sanan. En pelkää valtaa enkä vastuuta."

2. "Kill your darlings” -termi kehottaa luopumaan omista lempikohdistaan, jos ne eivät palvele strategista kokonaisuutta tai heikentävät sitä. Mikä on ollut sinun mielekkäin yksittäinen työtehtäväsi vuosien varrella? Entä osasitko lopettaa?  

"Yksittäinen lempilapsi työssäni on ollut varmaankin perustamani Kulttuurigaala, joka kokoaa yhteen vantaalaiset kulttuurin tekijät. Se on heille kiitos siitä valtavasta työstä, jota he vantaalaisen kulttuurin eteen tekevät. 

Myös Kulttuurigaalassa jaettavat palkinnot, nuoren taiteilijan stipendi, ansioituneen taiteilijan palkinto ja merkittävän kulttuuriteon palkinto ovat merkittäviä huomionosoituksia – itse asiassa kaupungin suurimpia palkintoja. Jätän tämän kokonaisuuden lopettamisen seuraajani harkintaan [nauraa iloisesti]."

3. Mieleenpainuvimmat vantaalaiset kulttuuripersoonat, joiden kanssa olet saanut työskennellä. Ja mitä heidän kanssaan tapahtui?  

"Mainitsen hiljattain edesmenneen taiteilija Risto Vilhusen, joka oli räiskyvä ja räikeä persoona. Ystävystyimme ja vietimme monesti yhteistä aikaa Vilhusen luona Keisarin morsian –teen äärellä korvapuusteja pääkallosta nauttien. Välimme kylläkin etääntyivät loppua kohden.  

Samalla tavalla arvostin myös kuvanveistäjä Laila Pullista, oman tiensä kulkijaa, kuten taiteilijat yleensä ovat. Hänen kanssaan yhteistyö oli kaunistelematonta ja suoraa. Myös hänen poikansa Jean Ramsay ja Jeanin vaimo Petra Piitulainen-Ramsay ansaitsevat tulla mainituksi tässä yhteydessä. On upeaa, että Nissbackan kartanossa on elämää ja Vantaalla on tällainen veistospuisto ja kotimuseo.  Toki kaikki taiteilijat ovat minulle läheisiä ja tärkeitä oman alansa edustajia."  

4. Mistä saavutuksestasi olet erityisen ylpeä? 

"Olen iloinen Tikkurilan jokirannan kulttuurimaisemasta ja siitä, että Silkkitehtaan tilat saatiin korjattua Tanssiteatteri Raatikolle ja Teatteri Vantaalle. Virkavapaani aikana Shanghaissa ollessani Silkkitehtaan suunnitelma ei kuitenkaan toteutunut kokonaisuudessaan, vaan Vantaan musiikkiopiston ja kuvataidekoululle remontoitiin tilat vanhaan kansakouluun, ja sinne syntyi Kulttuurikeskus Orvokki.  

Erityisen tyytyväinen olen Håkansbölen kartanosta, jota peruskorjataan parhaillaan ja joka avataan kartanomuseona kesäkuun alussa. Museo on ollut asian eteenpäinviemisessä hyvin aktiivinen. Rakennus odotti aivan liian kauan peruskorjausta, mutta onneksi se nyt tapahtuu, juuri ennen eläkkeellejäämistäni."

Vantaan kaupunki toivottaa Annukalle hyviä eläkepäiviä! 

Annukka Larkion kiitospuhe läksiäisjuhlissa 5.9.2025 Håkansbölen kartanolla 

Hyvät ystävät, kollegat, yhteistyökumppanit,

Tänään mieleni on täynnä kiitollisuutta. Kiitollisuutta siitä, että olen saanut tehdä pitkän ja merkityksellisen työuran – ja vieläpä unelmatyössäni. Olen ollut Vantaan kaupungin palveluksessa 44 vuotta, joista yli 20 vuotta kulttuurijohtajana. Se on melkoinen aikamatka: olen saanut työskennellä kaikkien Vantaan kaupunginjohtajien alaisuudessa, ja nähnyt kaupungin muuttuvan, kasvavan – ja löytävän vahvemman kulttuurisen identiteetin.

Työni on ollut minulle enemmän kuin työ – se on ollut kutsumus. Olen ollut mukana päätöksissä, joskus vaikeissakin. Olen kantanut vastuuta ja saanut nauttia vaikutusvallasta, mutta ennen kaikkea yhteistyöstä: siitä, mitä syntyy, kun ihmiset kokoontuvat saman pöydän ääreen luomaan, kyseenalaistamaan ja löytämään yhdessä uutta.

Olen rakastanut tätä työtä, ja kyllä – olen ollut työnarkomaani. Olen tehnyt töitä iltaisin, viikonloppuisin ja joskus unissaankin. Mutta se ei ole tuntunut uhraukselta, vaan mahdollisuudelta. Olen saanut olla mukana rakentamassa Vantaata kulttuurikaupunkina – ei vain sanoissa, vaan teoissa. Olen saanut kohdata luovia, älykkäitä ja intohimoisia ihmisiä. Olen saanut kasvaa johtajana, mutta ennen kaikkea ihmisenä.

Aina ei ole ollut helppoa. Olen myös kokenut vastarintaa, erimielisyyksiä ja ristivetoa – mutta kulttuurihan elää juuri niistä. Se elää keskustelusta, näkökulmista, epävarmuudesta. Rohkeutta on tarvittu, ja sitä olen yrittänyt vaalia. Olen tietoisesti halunnut vaikuttaa, ottaa tilaa, viedä asioita eteenpäin – joskus myös epämukavuusalueelle.

Kun aloitin kulttuurijohtajana, kulttuuri nähtiin monesti turhana lisukkeena. Nyt se on yhä useammin mukana ytimenä: hyvinvoinnin, osallisuuden, kaupungin identiteetin rakentajana. Se ei ole enää vain esityksiä tai tapahtumia – vaan myös kohtaamisia, tiloja, rakenteita ja ääniä, jotka eivät aina ennen päässeet kuuluviin.

Kulttuurijohtajan työ ei ole yksin tekemistä – eikä sen pidäkään olla. Olen saanut tehdä tätä tehtävää yhdessä vahvojen ammattilaisten, verkostojen ja kollegoiden kanssa. Ilman teitä tätä matkaa ei olisi ollut. Kiitän toimialamme johtoryhmän upeita kollegoja, apulaiskaupunginjohtaja Riikka Åstrandia, kiitos kaupungin virkamiehille ja poliittisille päättäjille – kiitos hallinnon tukirakenteille ja ennen kaikkea kulttuurin tekijöille. Teille, jotka luotte, synnytätte, kyseenalaistatte ja rakennatte.

Kiitos teille, jotka olette olleet kanssani tämän vuosikymmenten mittaisen päivän eri vaiheissa. Te, joiden kanssa olen saanut iloita, hikoilla, nauraa, väsyä ja onnistua.

Kiitos tämän juhlan mahtavalle tuottajaporukalle. Miten kiitollinen olenkaan!

Erityiskiitos johtoryhmälleni, teidän kanssanne olen saanut jakaa rohkeutta, luottamusta, hulluutta ja viisautta.

Haluan kiittää myös niitä, jotka eivät aina ole olleet samaa mieltä kanssani. Olette auttaneet minua kasvamaan, terävöittämään perustelujani – ja joskus myös muuttamaan mieltäni.

Tulevaisuus ei pelota minua.

Uskon siihen vahvasti. Uskon siihen, että kulttuuri on edelleen se tila, jossa ihmiset voivat kohdata, ymmärtää toisiaan ja kuvitella uutta. Uskon, että Vantaa jatkaa kasvuaan kulttuurin, monimuotoisuuden ja inhimillisyyden kaupunkina. Ja uskon, että kulttuurin tekijät tulevat viemään tätä kehitystä rohkeasti eteenpäin.

Seuraajani on jo valittu – ja olen hänen valinnastaan vilpittömän iloinen. Hänellä on vahvuutta, näkemystä ja sydäntä – juuri sitä, mitä tämä tehtävä vaatii. Jätän tehtävän rauhallisin mielin ja hyvillä mielin.

Minä lähden nyt uuteen elämänvaiheeseen. En taaksepäin, vaan toisaalle.

Sydän täynnä muistoja. Kiitollisuutta. Ja silmät auki uudelle.

Kiitos teille, että olette olleet osa tätä matkaa. 

Annukka Larkio 

Avainsanat

Kulttuuritalot Lastenkulttuuri Museot