Millaisen stoorin tästä kaikesta kertoisi

Missä olen, minne olen päätynyt ja mihin taas ruvennut? Keitä nämä ihmiset ovat ja mitä ihmettä teen tässä hankkeessa? Kovin monia ajatuksia pyöri mielessä työssäni ja hankkeessa aloittaessani. Miten sovin ja sopeudun jo aloittaneiden joukkoon ja ryhmään? Osaankohan edes mitään? Epävarmuus kuitenkin hälveni tutustuessa ihmisiin ja omaan tiimiin.

Upeita, syvällisiä keskusteluja ja paljon huumoria. En ole koskaan työssäni nauranut niin paljoa, kuin Rinnallakulkija -hankkeessa. Voimme puhua oikeastaan mistä tahansa asiasta ja aiheesta. Autamme toinen toisiamme tilanteesta riippumatta ja pidämme yhtä. Tavallaan toteutamme rinnallakulkijuuden ideaa myös omassa työssämme ja tiimissämme, toimimme toistemme rinnallakulkijoina ja tukena erilaisten tilanteiden ja haasteiden kanssa. Joka on yksinkertaisimmillaan sitä, että kykenen hetkeksi asettumaan toisen asemaan ja olemaan aidosti kiinnostunut ihmisestä. Pysähtyä kuuntelemaan ja ottamaan vastaan mitä toinen sanoo. Kehitymme ja kehitämme itseämme yhdessä ja erikseen. Ajattelu muuttuu, me muutumme.

Mitähän tästäkin tulee?

Onko tekemiselläni minkäänlaista vaikutusta tai merkitystä, vai olenko vain osaavinani jotakin? Miten toimimme yhteen, miten toimia isossa tiimissä muiden kanssa? Miten löytää paikkansa yhteisössä, millaisia hankaluuksia ja vaikeuksia tulee matkan varrella vastaan, missä olen hankkeen jälkeen?

Nukankakunnuppi, napinpappi, papinnupinkuppi, kakunnupannappi, vaimikäsenytoli. Hyvä kun osasin ensimmäisellä viikolla tulla edes oikeaan paikkaan töihin ja tunnistin omat työkaverini.

Hankkeessa yhteistyön merkitys korostuu, kun pitää tehdä ja toteuttaa jotain, jolla hankkeen tavoitteet saavutetaan. Miten luoda hyvää ilmapiiriä jokainen omalta osaltamme työyhteisöihimme? Se on jokaisen yksittäisenkin ihmisen vastuulla, että hommat sujuvat ja kohtelemme toisiamme hyvin ja arvostavasti. Samalla oppien tosiltamme ja toistemme ajattelusta, muodostamme yhteisiä käsityksiä asioista ja näkemyksiä yhteisestä todellisuudesta ja suunnasta, jonne olemme menossa.

Mitä teemme ja kenelle?

Samalla kun työskentelemme jossakin, työskentelemme myös itsellemme. Mitä saamme tästä kaikesta mukaan, mitä opimme ja kannamme sydämissämme tulevaisuudessa, mitä meistä tarttuu toisiimme ja muistoihimme, kokemuksiimme? Tavoittelenko omaa etuani ensin, vai panostanko yhteiseen etuun ja suurempien ryhmien etuun, joiden kanssa työskentelemme?

Mietin, että minkälaisen stoorin tästä kaikesta kertoisi. Monta asiaa tapahtuu samaan aikaan, on hankalaa kertoa ja koota kaikki yhteen tiiviisti. Monta erilaista uutta ihmistä hetkessä elämään, joiden kanssa vietät aikaa jokaisena arkipäivänä, se on toisinaan enemmän kuin ehtii edes kotona olemaan. Mitä siinä tapahtuu, kun monta ihmistä on samanaikaisesti samankaltaisessa tilanteessa, samanlaisten haasteiden mutta myös uusien asioiden äärellä?

Hanketyö on alussa aika kamalaakin. Jotenkin ajan myötä sillä epävarmuudellakin on paikkansa, ja niin hullulta kuin se kuulostaakin, niin siitä epävarmuudesta alkaa jopa nauttimaan. Mitä sitten, jos ei ole valmiita vastauksia, onko suunta kuitenkin se tärkein? Miten jättää yllätyksille ja muutokselle myös tilaa? Usein ne tuottavat jotain spesiaalia mukanaan, jota ei ole voinut ennalta ennustaa tai nähdä. Usein ne ovat myös upeita asioita, eivätkä ne välttämättä ole konkreettisesti näkyvissä. Vaan ovat meissä sisällä, arkipäivässä ja vuorovaikutuksessamme, osaamisessa, tunteissa ja kokemuksissamme.

Ehkäpä epätäydellisyys onkin täydellisyyttä

Monesti tavoittelemme täydellisyyttä elämän eri osa-alueilla. Se taitaa kuitenkin olla mahdotonta, aina on jotakin mitä voisi tehdä paremmin tai olla parempi jossakin. Jos rajoitamme itseämme, kun on tunne, etten tee jotakin tarpeeksi hyvin, jää moni asia tekemättä tai jos koen, etten ole yhtä hyvä kuin muut ja rajoitan omia mahdollisuuksiani, jää moni saavutus saavuttamatta. Keskeneräisyys ja epätäydellisyys pysähdyttää oman itsen ja asioiden äärelle. Epätäydellinen, mutta tehty on parempi kuin tekemätön täydellinen. Se on kauniimpaa, puhuttelevampaa ja merkityksellisempää kuin viimeiseen asti siloteltu täydellisyys. Kun useampi epätäydellinen kohtaa toisensa, voi syntyä jotakin uutta, uudenlaista täydellisyyttä ja eheyttä.

Hanna-Leena, rinnallakulkija