Hyväksy evästeet Mieltymykset-kategoriasta käyttääksesi automaattista kääntämistä

Mennäänkö metsään?

Blogi Vantastinen
Varhaiskasvatus Lapsiperheet

Metsä on kuulunut kautta aikojen suomalaisen varhaiskasvatuksen oppimisympäristöihin, ja metsäretkiä ja leikkimistä metsässä pidetään edelleen luonnollisena osana varhaiskasvatuksen toimintaa. Metsäympäristö tarjoaa liikunnallisille yhteisleikeille ja seikkailulle paikan sekä monimuotoisen oppimisympäristön, jossa voi toteuttaa vaikkapa tutkivaa toimintaa tai metsämatikkaa.

Kaksi lasta tutkii metsässä kiviä.

“Suomalainen metsä eläinten on, koti kullan kallis korvaamaton” kuuluu laulu vantaalaisessa päiväkodissa. Alle kolmevuotiaiden ryhmässä lapset opettelevat Kielinupun laulun avulla nimeämään metsän eläimiä. Lapset pääsivät ryhmän kasvattajien kanssa aamupäivällä metsäretkelle. Tämä oli joillekin pienimmille lapsille ensimmäinen kokemus metsässä olosta.

Metsä on kuulunut kautta aikojen suomalaisen varhaiskasvatuksen oppimisympäristöihin, ja metsäretkiä ja leikkimistä metsässä pidetään edelleen luonnollisena osana varhaiskasvatuksen toimintaa. Metsätoiminta on monelle varhaiskasvattajalle luonnollinen ja tuttu asia. Metsäympäristö tarjoaa liikunnallisille yhteisleikeille ja seikkailulle paikan sekä monimuotoisen oppimisympäristön, jossa voi toteuttaa vaikkapa tutkivaa toimintaa tai metsämatikkaa.

Metsäympäristöt vaikuttavat positiivisesti mielialaan ja kehotuntemuksiin. Metsässä liikkuminen vaikuttaa suotuisasti motorisiin taitoihin ja yleiskuntoon, ja se parantaa jopa immuunijärjestelmää ja suojaa sairauksilta (Sinkkonen 2020.)

Metsäympäristöjä kannustetaankin hyödyntämään monipuolisesti. Taustalla voidaan nähdä myös eettinen näkökulma. Tietoisuus maapalloa uhkaavasta ekologisesta kriisistä, on vahvistanut myös varhaiskasvatuksessa erilaisia ajatus- ja toimintamalleja, joissa huomioidaan luonnon nykytila ja tulevaisuus. Varhaiskasvatussuunnitelmissa korostetaan tänä päivänä ympäristötietoutta ja vastuullisuutta sekä luontosuhteen vaalimista suotuisan tulevaisuuden näkökulmasta.

Metsäretkeilyä ja luonnossa liikkumista pidetään myös lasten luontosuhdetta vahvistavina tekijänä. Kasvatusalalle suositellaankin ympäristöinnostamista, eli kestäviin tekoihin innostamista ja ohjusta kohti kestävää tulevaisuutta. Ympäristöinnostamisen lähtökohtana pidetään kasvattajan eli ympäristöinnostajan kannustavaa työotetta ja vahvaa roolia lapsen luontosuhteen vahvistajana (Järvinen, Foster & Morris 2020).

Monen varhaiskasvatukseen liittyvän kehittämishankkeenkin taustalla nähdään ulkoilun ja metsäympäristöjen tärkeys, mutta myös huoli lasten vähentyneestä liikkumisesta ja viihtymisestä sisätiloissa. Liikkumisen vähyys voidaan nähdä jopa yhteiskunnallisena tulevaisuuden uhkana (OAJ 2019.) Varhaiskasvatusikäisten lasten liikkumista tutkittiin myös Piilo- tutkimus- ja kehittämishankkeessa, jonka tutkimushavainnon mukaan varsinkin rasittavan liikkumisen määrä on vähentynyt varhaiskasvatusikäisillä lapsilla huomattavasti. Koko varhaiskasvatusalalle suositeltiin reippaan ja rasittavan liikunnan lisäämistä sekä istumisen vähentämistä (Sääkslahti, Mehtälä & Tammelin, toim. 2021).

Vantaan kaupungille vakiintui vuonna 2019 Liikkuva päiväkoti -toiminta, jonka tavoitteena on lisätä lasten liikkumista päiväkodeissa ja vastata huolestuttaviin tutkimustuloksiin lasten vähentyneestä liikkumisesta. Aktiiviset aikuiset ja liikkuvat lapset -hankkeen myötä vantaalaisiin varhaiskasvatusyksiköihin sijoitettiin keväällä 2023 kuusi liikuntapalvelukoordinaattoria kehittäjäopettajien työpareiksi. Työparien tehtävänä on yksiköiden toimintakulttuurin kehittäminen liikuntamyönteisempään suuntaan myös metsätoiminnan näkökulmasta.

Myönteiseen tulevaisuuteen liitetään sopusointu luonnon kanssa ja luonnonvaraisten ympäristöjen vaaliminen. Puhutaan luontosuhteesta, minkä voidaan luonnehtia tarkoittavan ihmisen yhteyttä luonnon kanssa sekä luonnonympäristöjen tärkeyden ja merkityksellisuuden ymmärtämistä. Tämä vaikuttaa koko ihmiskunnan kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin ja tulevaisuuteen. Luontosuhteen vahvistaminen onnistuu kuitenkin vain olemalla ja liikkumalla luonnossa. Luonnonympäristöjen merkityksellisuuden syvällinen ymmärtäminen vaatii usein sen, että on lähikosketuksissa luonnon kanssa ja siksi vakiintuneet käytännöt käydä lapsiryhmän kanssa metsäretkillä ovat perusteltuja. Metsä on tarjonnut lapsille kautta aikojen piilopaikkoja ja unohtumattomia seikkailuja. Ei anneta sen jäädä keinotekoisten piha-alueiden ja aidattujen leikkikenttien varjoon ja unohtua. On tärkeää muistaa, että varhaiskasvatuksessa rakennetaan aina tulevaisuutta, mutta minkälaista, se riippuu meistä kasvattajista, meistä kaikista.

 

Sirpa Sarén

Kirjoittaja on työskennellyt kehittäjäopettajana Vantaan varhaiskasvatuksessa.

 

Lähteet:

Liittyvät sisällöt

Kaikki kategoriassa Vantastinen