Vieraskynässä puheenvuoron saavat kiinnostavat henkilöt, yhteistyökumppanit ja toimijat, jotka tarjoavat uusia näkökulmia Vantaan kehitykseen.
Me olemme nuoria. Me olemme tulevaisuus.
Nupan nurkan toukokuun blogin vieraskynä-kirjoittaja on Juuli Haapala. Juuli on ollut nuorten työpajalla työkokeilussa ja hän on avannut nuorten aikuisten näkökulmaa hyvinvointiin ja sitä tukeviin rakenteisiin. Kiitos Juuli hyvästä ja tärkeästä kirjoituksesta!
Kuvituskuva.
Sisältö
Nykyään puhutaan paljon nuorten hyvinvoinnista, mutta konkreettisia toimia ei tehdä paljoakaan. Suomessa, meidän pienessä yhteiskunnassamme ja maailman onnellisimmassa maassa, tuntuu että sekä nuorten että nuorten aikuisten päälle tallotaan liiankin paljon.
Olen monesti joutunut tilanteeseen, jossa rahaa ei vain yksinkertaisesti ole ja turvallisuudentunne järkkyy eikä minua vanhemmat aikuiset osaa sanoa, että miksi näin on päässyt tapahtumaan. Kun näin on käynyt, minua ollaan taputettu olkapäähän ja kehotettu säästämään. Noissa tapauksissa pohdin, että ovatkohan nuo ihmiset joutuneet laisinkaan elämään erittäin pienillä rahoilla ja jos ovat, niin ovatko he säästäneet enemmän rahasta vai omasta mielenterveydestään. En varmastikaan ole ainoa nuori, jolla pankkitili näyttää nollaa ja jaksaminen on täysin loppu, mutta silti patistetaan töihin ja olemaan ahkera päivästä toiseen.
Työntekoa tärkeämpää on säilyä ihmisenä.
Nuorille aikuisille tarjotaan erilaista työtoimintaa, mutta jossain vaiheessa (yleensä kuukausien tai parin vuoden) jälkeen sekin loppuu, ja sen jälkeen täytyy etsiä uusi paikka. Uuden paikan etsiminen ei ole kovin usein helppoa, vaan stressaavaa ja painostavaa, varsinkin jos diagnoosilistalta löytyy ahdistus tai sosiaalisten tilanteiden pelko. Usein liian painostava ympäristö lamauttaa nuoren, jolloin nuoren on vaikea toimia ja tällöin tarvittaisiin niitä aikuisia, jotka sallisivat edes pienen tauon pois yhteiskunnallisten asioiden pohdinnan äärestä.
Aikaisemmin, monia kymmeniä ja satoja vuosia sitten oli vaikempaa kaikilla. Suuret lamat, tappavat sairaudet, työkoneiden puute ja monet muutkin asiat vaikuttivat ihmisten elämää. Silloin kaivettiin ojat lapioilla kädet rakoilla eikä laiskoteltu. Nyt asiat ovat kuitenkin muuttuneet ja me elämme uudenlaista aikaa. Nykymaailmaa johtaa internet, älypuhelimet ja ainainen muutos. Maailma on digitalisoitunut ja se näkyy eniten nuorten elämässä. Monet aikuiset eivät kuitenkaan näytä uskovan, että nykyään voi olla jopa vaikeampaa kuin ennen vanhaan. Nykyään varsinkin nuorten pahoinvointi on lisääntynyt suuresti. Kiusaaminen ja väkivalta on lisääntynyt ja luokkaerot ovat yksi suuri vaikuttaja näissä asioissa. Vaikka multaiset kädet hoitivat aiemmin kaiken, niin nykymaailmassa tarvitsemme enemmän aivoja.
Tuntuu siltä, että meiltä nuorilta vaaditaan paljon erilaisia asioita eikä kiitosta näy edes kaukaisessa horisontissa.
Elämä on pitkälti yksin selviytymistä, mutta mielestäni meihin nuoriin kannattaisi panostaa ihan koko yhteiskunnan voimin. On helppo sanoa nuorelle, että liikunta auttaa ja syöthän terveellisesti, mutta usein asia tuntuu olevan niiin, että nuoret kaipaisivat eniten ennaltaehkäisevää hoitoa ja todella yksinkertaisiakin asioita. Välittäminen, ymmärtäminen ja kohtaaminen ovat kaikki ilmaisia keinoja joilla parantaa nuorten hyvinvointia valtavasti. Se, että meidät kohdattaisiin terveydenhuollossa ja arjessakin yhtä arvokkaana ja tärkeänä ihmisenä eikä laiskoina ja turhamaisina valittajina, olisi vähimmäisvaatimus.
Suomessa on puhumattomuuden ja yksin pärjäämisen kulttuuri. Me olemme vaatimattomia, tunnollisia ja hiljaa hyväksyviä. Tämä näkyy erittäin selvänä vanhempien sukupolvien käytöksessä, mutta myös nuorten keskuudessa. Monet nuoret eivät halua tai uskalla hakea apua ongelmiinsa, vaikka erilaisia ongelmia on paljon. Koen, että meille suomalaisille olisi hyvä opettaa jo lapsesta lähtien se, ettei yksin tarvitse pärjätä. Ongelmien piilottaminen maton alle ei tule ikinä olemaan toimiva keino ongelmien käsittelyyn. Nytkin monet nuoret kokevat itsensä huonoksi ja turhaksi siksi, että eivät koe olevansa tärkeä osa yhteiskuntaa, ja tämä on mielestäni vahva merkki siitä, että yhteiskunnassa on mennyt joku pahasti väärin.
Jokaisen ihmisen, nuoren tai aikuisen, täytyisi saada kokea itsensä tärkeäksi.
Meidän olkapäillemme on kasattu monia erilaisia ja todella suuriakin ongelmia, joista meidän oletetaan selviytyvän ilman apua. Yksi suurimmista ongelmista on ilmastonmuutos, joka on koskettanut ihmisiä jo monia vuosia, mutta konkreettisia toimia ei ole vielä ollut paljoakaan ilmastonmuutoksen pysäyttämiseksi. Me nuoret olemme huomanneet, että meitä johtaa vanhemmat sukupolvet jotka eivät pidä kiirettä asioiden suhteen. Me kuitenkin pidämme kiirettä, koska me haluamme että tämä maailma olisi elämiskelpoinen vielä vuosienkin jälkeen.
Me pidämme ääntä koska me haluamme muutosta.
On kuitenkin lohduttavaa nähdä, että nuorten parissa on alkanut olemaan kapinointa tätä yhteiskuntaa kohtaan. Työorientoitunut maailma ei ole enää ainoa oikea vaihtoehto. Nuoret ovat alkaneet taistella tärkeiden asioiden puolesta, vaikka sen ei tarvitsisi olla pelkästään nuorten tehtävä. Me olemme menossa kohti hyväksyvempiä aikoja ja se on nuorten ansiota.
Me olemme nuoria. Me olemme tulevaisuus.
