Kuukauden ötökkä

Toukokuu

Mantukimalainen, Bombus lucorum

Pitkästä talvihorroksesta vironneet kimalaiskuningattaret aloittavat kevätkauden ravitsemalla itseään pajunkukkien medellä. Pajujen suuri merkitys korostuu, kun tässä vaiheessa luonnossa on niin vähän muita medentarjoajia. Riittävän kevätravinnon saaminen on kimalaisille elintärkeää, jotta ne vähän myöhemmin jaksavat lähteä etsimään pesäpaikkaa ja perustaa uuden yhteiskunnan – jonka työläiset sitten pölyttävät esimerkiksi mustikat. Ilman pajuja ei siis saataisi mustikoita! Kellan-, mustan- ja valkoisen kirjava mantukimalainen on yleisimpiä kimalaislajejamme.

Huhtikuu

Liuskaperhonen, Nymphalis c-album

Auringonpaisteessa lentävät värikkäät kevätperhoset luovat iloa sinne, missä vain näyttäytyvätkin. Aikuisina talvehtineista päiväperhosista tutuimpia ovat nokkos-, neito- ja sitruunaperhoset sekä suruvaipat, mutta liuska- eli herukkaperhonen on tuntemattomampi. Sekin on varsin yleinen oranssin- ja ruskeankirjava laji. Kun liuskaperhonen nostaa erikoisen muotoiset siipensä pystyyn toisiaan vasten, paljastuu takasiipien tummilta alapinnoilta hätkähdyttävän selvärajainen valkoinen c-kirjain. Siitä laji on saanut tieteellisen nimensä.

Maaliskuu

Ruostesiipi, Phragmatobia fuliginosa

Ruostesiipi on ruusunpunertavine värisävyineen kaunis pieni perhonen, mutta sitä pääsee näkemään hyvin harvoin. Keväthangilla reippaasti etenevä karvainen noin kolmesenttinen toukka sen sijaan on tavallinen näky monenlaisissa ympäristöissä. Toukan väritys vaihtelee vaaleanruskeasta punaruskeaan ja täysin mustaan, mutta sitä ei voi sekoittaa mihinkään muuhun. Talven toukkana viettänyt ruostesiipi etsii nyt keväällä sopivaa koteloitumispaikkaa.

Ajankohtaista

Instagram @vantaankaupunki

Twitter