Olli Saari ei nähnyt itseään yrittäjänä, ennen kuin ryhtyi pitämään historiallista elokuvateatteria: “Tämä on iso maamerkki vantaalaisille”

Tikkurilassa sijaitsevan elokuvateatteri Bio Grandin ensimmäiset näytökset käynnistyivät vuonna 1939, vain muutama viikko ennen talvisodan syttymistä.  

Silloisen Grandin liiketalon ja teatterin oli rakennuttanut helsinkiläinen liikenainen Ingrid Ekman, jonka suvulla ja perillisillä rakennus pysyi omistuksessa vuoteen 1963. Teatteritoimintaa piti vuosien ajan yllä useampi harjoittaja, kunnes se siirtyi Vantaan kaupungin omistukseen vuonna 1976.  

Vanha Bio Grand purettiin vuonna 1982, sillä rakennukseen ei oltu tehty peruskorjauksia, eikä se enää istunut kaupungin suunnitelmiin. Uusi kiinteistö nousi vanhan tilalle vuonna 1984.  

Vuodesta 1989 teatterin on omistanut Kimmo Lohmanin BG Films. Itse teatteritoimintaa ylläpitää yrittäjä Olli Saari.

Alkuperäisestä teatterista ei juurikaan ole jäljellä muuta kuin aulan seinälle ripustetut valokuvat, sillä vanha kalusto museoitiin ennen rakennuksen purkamista.

Nykyisen salin penkit ovat 90-luvulta, ja valkokangas teatterin uusinta hankintaa 2010-luvulta. Digiprojektorit hankittiin teatteriin vuonna 2009, ja ne ollaan uusittu kerran. Sitä ennen käytössä olleet filmiprojektorit olivat toiminnassa yli 50 vuotta. Yrittäjän mukaan ne toimisivat oikein huollettuna vielä tänäkin päivänä.

– Olemme pyrkineet pitämään nykyisestä kalustosta hyvää huolta, niin ei ole tarvinnut lähteä paljoa uusimaan, Olli Saari kertoo.

Vaikka joitain uudistuksia seuraavien vuosien aikana tullaan tekemään, Saari haluaa pitää vanhan teatterin tunnelmasta kiinni. Se on Bio Grandin kantava voima.

– Se on tällä hetkellä yksi meidän houkuttelevammista tekijöistä, ja siitä jää kävijöille tietynlainen muistijälki.

Bio Grand pitää edelleen paikkaansa yhtenä pääkaupunkiseudun vanhimpina elokuvateattereina. Vaikka teatteri ei enää toimi sen täysin alkuperäisissä tiloissa, muistot siitä eivät katoa minnekään.

– Tällaista paikkaa on hieno pitää, kun on sitä historiaa. Tulee kivoja sattumuksia kassalle, kun ihmisiä tulee tänne muistelemaan vanhoja aikoja. Itse olen syntynyt vasta -89, mutta ihmiset tulevat juttelemaan minulle, ihan kuin muistaisin niitä aikoja, Saari naurahtaa.

Jopa Ingrid Ekmanin, teatterin alkuperäisen rakennuttajan, lapsenlapset ovat käyneet Grandissa muistelemassa isoäitinsä perintöä.

Kesätyöntekijästä yrittäjäksi

Saaren oma tarina teatterista alkoi vasta vuonna 2008, kun hän oli juuri valmistunut lukiosta. Hänen isoveljensä työskenteli tuolloin teatterilla, ja tämä vinkkasi nuoremmalle veljelleen, että teatterilla voisi olla kesätyöntekijälle tarvetta. Vuonna 2009 suoritettuaan varusmiespalvelun Saari jatkoi teatterilla työskentelyä, samalla opiskellen liiketalouden tutkintoa.  

Opintojen tultua päätökseen teatterin omistaja Kimmo Lohman esitti hänelle kysymyksen.

– Minulle tarjottiin mahdollisuutta, jos hyppäisinkin yrittäjäksi pitämään teatteria. En ollut varsinaisesti nähnyt itseäni yrittäjänä ennen. Siinä kohtaa ei ollut parempaakaan tekemistä, Saari naurahtaa.  

Hän ei aiemmin koskaan ollut isompi leffafriikki, mutta teatterissa työskentely opetti hänet elokuvien ystäväksi.

Yrittäjäksi siirtyminen oli suhteellisen helppoa, sillä käytännön työ oli jo entuudestaan tuttua. Saari tunsi teatterin omistajan hyvin, joka hän taas osasi antaa tälle hyviä vinkkejä. Niin hän tekee vielä tänäkin päivänä.

– Se oli yksi syy, miksi uskalsin ryhtyä yrittäjäksi. Minulla oli hyvä tukiverkko ympärilläni.

Vuosi 2017 oli hyvä yrittäjän näkökulmasta. Loppuvuodesta valkokankaille ilmestyi kaksi kotimaista menestyselokuvaa; Tuntematon sotilas ja yllättävän suosion kerännyt komediaelokuva Yösyöttö, joka pyöri vain harvoissa elokuvateattereissa pääkaupunkiseuduilla. Loppuunmyytyjä näytöksiä riitti monia viikkoja.

– En tiedä tuleeko Grandille enää toista samanlaista huippuvuotta, Saari muistelee.

Kun kahden vuoden jälkeen yrittäjän arki alkoi vihdoin hahmottua, tulivat pandemiavuodet. Kolme vuotta teatteri eli kysymysmerkkitilassa, ja silloin Saari joutui jättämään omat vähäisetkin haaveensa teatterin uudistuksista.

– Nyt ollaan edelleen sellaisessa tilassa, että vähän katsotaan mihin nämä elokuvamarkkinat kehittyvät. Saa nähdä tullaanko lähemmäs samoja aikoja missä oltiin ennen koronaa.

Elokuva ei katoa Tikkurilasta

1950-luvulla ajateltiin, että television keksiminen koituisi elokuvateollisuuden lopuksi. Nyt yritetään ennustaa striimauspalvelujen vaikutusta alaan. Elokuvateatterit ovat pitkään olleet se ensimmäinen paikka nähdä uusi elokuva, mutta nykyään elokuvat ilmestyvät myös striimauspalveluihin hyvinkin nopeasti. 

Bio Grand kilpailee ihmisten vapaa-ajasta yhdellä elokuvasalilla. Elokuvien suosiota on mahdotonta ennustaa etukäteen, ja näytösaikojen optimointi on haasteellista.

Saari ei kuitenkaan jaksa uskoa, että teattereiden aika olisi ohi. 

– Tikkurila kasvaa koko ajan, ja uutta asiakaskuntaa on varmasti luvassa. En usko Grandin olevan katoamassa Tikkurilasta mihinkään.

Hänen mielestään paras paikka elokuvan katsomiseen on nimenomaan teatteriympäristö.

– Tylsistä draamaelokuvistakin saa enemmän irti, kun ne katsoo isolta kankaalta pimeässä huoneessa ilman niitä häiriötekijöitä, mitä siellä kotona on. Kaikki ne tunnit ja ajatukset mitä elokuvan tekijät ovat siihen käyttäneet, on parasta imeä sieltä valkokankaalta. Ja siinä elämyksessä pärjäämme kyllä teatterille kuin teatterille.

Saaren mielestä Bio Grand on pysynyt näinkin kauan pystyssä sen käsikosketeltavan tunnelman ja perinteisyyden takia, jota isot leffateatterit eivät pysty kävijöilleen tarjoamaan. Läsnäolossa on voimaa.

– Pyrimme olemaan se olohuoneen jatke. Toivomme, että ihmisestä tuntuisi siltä kuin tulisi toiseen kotiin. Yritämme olla myös jonkin verran edullisempi, esimerkiksi lapsiperheiden vanhemmat pääsevät lasten hinnoilla katsomaan elokuvaa.

Teatteri on antanut hänelle paljon. Esimerkiksi Saaren avopuoliso on tullut aikoinaan hänen asiakkaakseen Grandin kassalle. Nyt heillä on myös kaksi lasta.

Saari ei nää mahdottomana sitä, että toimisi teatterin yrittäjänä vielä viidenkin vuoden päästä. Hän toivoo, että ihmiset hyödyntäisivät sitä, mitä lähellä on tarjota.

– Vantaalaisille muistutuksena se, että pidetään Vantaa monipuolisena paikkana. Itse olen syntynyt ja asunut koko elämäni Vantaalla, ja koskaan ei ole tullut sellaista fiilistä, että pitäisi lähteä hakemaan niitä lähipalveluita muualta. Pidetään palveluista kiinni ja siihen paras tapa on se, että käytetään niitä.

– Jos on sellainen tyyppi, joka kerran vuodessa käy elokuvateatterissa, niin toivon, että hän kävisi sitten täällä, hän ehdottaa.