Näkymättömät ammattilaiset koulun arjessa – tutustu Markkuun ja 50-vuotiseen kalustonkunnostukseen!
Vantaan kouluilla on kymmeniä teknisen työn luokkia täynnä koneita, laitteita ja työkaluja. Mutta kuka huoltaa ja kunnostaa niitä, jotta oppitunnit sujuvat turvallisesti? No kalustonkunnostajien porukka! Tutustu Markun työpäivään ja kalustonkunnostajien yli 50-vuotiseen työhön.
Kalustonkunnostaja Markku vannesahaa huoltamassa. Kuva Satu Velasco.
Koivukylän koulun teknisen työn luokkaan paistaa kevätaurinko. Mies mustassa t-paidassa ja työhousuissa katselee tiloja ammattilaisen silmin. Kalustonkunnostaja Markku Ratinen on aloittamassa työpäiväänsä luokassa.
- Meinasi tulla vähän kiire. Pitikin käydä ensin toisella koululla, kun siellä oli laitevika.
Markku ja viisi muuta kalustonkunnostajaa huolehtivat Vantaan peruskoulujen teknisen työn luokkien koneiden, laitteiden ja käsityökalujen kunnossapidosta, huolloista ja korjauksista. Toisin sanoen niiden turvallisuudesta käyttäjille eli oppilaille ja opettajille.
2000 konehuoltoa vuodessa
- Me ollaan tiimissä jaettu huollettavat tilat jokaisen omaan piiriin. Kaikki Vantaan 54 teknisen työn tilaa käydään läpi neljä kertaa vuodessa.
- Koneita tiloissa on yhteensä noin 500. Konehuoltoja ja -tarkastuksia tulee siis vuodessa noin 2000. Siihen päälle sitten vikakorjaukset ja lisäksi tilojen muiden laitteiden ja käsityökalujen huolto, Markku kertoo.
Koneet ovat eri aikakausilta ja eri valmistajien tekemiä. Kalustonkunnostajilta vaaditaankin hyvin laajaa osaamista ja kokemusta.
Vapaata ja vaihtelevaa työtä keskellä koulun arkea
- Tykkään itse työstä. Tämä on monipuolista ja vapaata, saa itse suunnitella omaa aikataulua, Markku vastaa kysymykseen mikä on työssä parasta.
Huoltotöitä tehdään usein luokissa samaan aikaan, kun niissä on teknisen työn tunti käynnissä.
- Kyllä mä myös autan oppilaita, jos multa tullaan kysymään. En mä siihen pyri, mutta joskus siihen ajautuu, hymykuoppa vilahtaa Markun kasvoilla.
- Tuossa joku aika sitten opastin yhtä kundia metallikettingin teossa, hän muistelee.
Markku on tehnyt tätä työtä Vantaan kaupungilla jo 23 vuotta.
- Kaupunki on kumminkin aika turvallinen työnantaja, hän pohtii.
- Sillä on iso merkitys.
“Ootko sä se veitsenteroittaja?” – könnärimuistoja 50 vuoden ajalta
- Vantaalla on tehty kalustonkunnostusta jo yli 50 vuotta. Tovi sitten juotiinkin sen kunniaksi synttärikahvit. Mukana oli myös muutama vanha jermu, Markku kertoo.
Paljon onnea! Saimme jututtaa jermuja:
Seppo Laine työskenteli Vantaalla kalustonkunnostajana eli könnärinä vuosina 1974-2005 ja Antti Allonen vuosina 1984-2015. Antti toimi osan ajasta Vantaalla teknisen työn opettajana.
- Aluksi 1970-luvulla meillä ei ollut omia tiloja ollenkaan. Kuljetimme omilla autoillamme koneita ja muuta huollettavaa koululta toiselle kunnostettavaksi. Käytimme koulujen työkaluja myös korjaukseen, Seppo muistelee.
- Kalliolla kuulemma hitsattiin, Antti sanoo.
Kun koulujen määrä kasvoi Vantaalla, niin kalustonkunnostajiakin tuli lisää.
”Saimme omat työtilat Seutulasta Königstedtin koululta 1970-luvulla. Siitä meille kalustonkunnostajille tuli Könnärit-lempinimi.” - Seppo
- Työhön kuului myös paljon puusepäntyötä; höyläpenkkien ja muun irtaimiston korjausta, Seppo kertoo.
- Teimme mittatilaustöitä myös. Tuupakantiellä, jonne muutettiin 1990-luvulla, oli todella hieno puutyöverstas. Myös metallitöitä pystyi siellä tekemään. Puutyöt olivat itselle mieluisimpia hommia, Antti jatkaa.
Puusepäntyöt poistuivat kalustonkunnostajien työnkuvasta 2010-luvulla. Nykyään kalustonkunnostajien tilat sijaitsevat Vestrassa maaseutumaisemissa.
- Jossain kohtaa teknisen työn luokkiin alkoi tulemaan meille omia toimistokoppeja, joissa pystyi vaikkapa teroittamaan työkaluja, Antti muistaa.
- Se teroitus on aika tarkkaa hommaa. Siihen tarvitaan oma rauha. Tylsillä työkaluilla ne vammat tulee yleensä eikä terävillä, hän toteaa.
- Työturvallisuus kehittyi aivan huimasti oman työuran aikana. Se on tärkeä ja hieno juttu. - Seppo
- Tykkäsin siitä työstä kyllä, hän miettii.
- Mukava työpaikka oli ja hyvät työkaverit, Antti on samoilla linjoilla.
- Silloin tällöin minut kadulla on joku entinen oppilas tunnistanut. Eräs kysyi, että ”Ootko sä se veitsenteroittaja”, Seppo hymyilee.
Turvallisuus ennen kaikkea
Koulujen teknisen työn luokissa syntyy joka päivä jotain uutta. Se onnistuu vain, jos tilojen koneet ja muu välineistö ovat kunnossa.
- Käyttäjiä vartenhan me täällä ollaan. Pidetään huolta, että laitteet ovat turvallisia, Markku sanoo ja aloittaa taltan teroittamisen.
