Huomionarvoisia lajeja Vantaalla

Asiasanat

EläimetYmpäristö ja luonto

Vantaalla tavattavista uhanalaisista eläinlajeista osa elää aivan ihmisen naapureina urbaaneilla alueilla, osa viihtyy perinneympäristöissä ja osa tarvitsee luonnontilaisia alueita.

Kukkivia keltamataroita.

Vantaalla tiedetään elävän säännöllisesti useita kymmeniä valtakunnallisesti uhanalaisia lajeja, kuten keltamatara. Niiden seurana elää suuri joukko harvinaistuneita ja sen tähden silmälläpidettäviksi luokiteltuja lajeja.

Liito-orava

Vantaalla liito-oravia on elänyt perinteisesti Kivistön ja Myyrmäen suuralueilla kaupungin länsiosissa. Itäisimmät liito-oravan tunnetut reviirit löytyvät Viinikkalasta sekä Ylästön ja Pakkalan rajamailta lentoaseman eteläpuolella Aviapoliksen suuralueella. Vantaan ensimmäinen havainto liito-oravasta Tuusulanväylän itäpuolella on vuodelta 2020.

Liito-oravien tarkkaa määrää Vantaan kaupungin alueella ei tiedetä. Liito-oravia on varmuudella useita kymmeniä mutta tuskin kuitenkaan yli sataa yksilöä. Liito-oravat elävät monessa paikassa aivan ihmisen naapurissa, mutta kaupunkimetsien pirstoutuneisuus ja puustoisten yhteyksien heikentyminen tai puuttuminen vaikeuttavat eläinten liikkumista. Liiaksi eristyksiin jääneet asuinalueet tyhjenevät liito-oravista, kun uusia liito-oravia ei pääse leviämään ja täyttämään vapaaksi jääneitä elinpiirejä.

Liito-orava on luonnonsuojelulain ja EU:n luontodirektiivin tiukasti suojelema laji. Vuoden 2019 uhanalaisuusluokituksessa liito-orava todettiin vaarantuneeksi lajiksi Suomessa.

Lepakot

Vantaalla selvästi runsaslukuisin lepakkolaji on pohjanlepakko. Kartoituksissa yleensä selvästi yli puolessa lepakkohavainnoista on kyse juuri pohjanlepakosta.

Vantaalla havaitut muut lepakkolajit ovat viiksisiippa, isoviiksisiippa, vesisiippa, pikkulepakko, isolepakko ja korvayökkö. Suomen yhdeksästä lepakkolajista seitsemää on tavattu Vantaalla, joskin isolepakosta on vain yksi tiedossa oleva havainto 2000-luvun alusta.

Pohjanlepakko menestyy hyvin erilaisissa ympäristöissä, ja pohjanlepakko on ollut jokaisen lepakkoselvityksen ylivoimaisesti runsain laji. Seuraavaksi eniten on viiksisiippahavaintoja. Viiksisiipan ja isoviiksisiipan erottaminen ei onnistu äänen perusteella. Viiksi- ja isoviiksisiipat tarvitsevat menestyäkseen vanhoja metsiä.

Viiksisiippojen jälkeen seuraavaksi eniten Vantaalla elää vesisiippoja. Vesisiipat tarvitsevat saalistuspaikoiksi vesistöjä, jotka voivat olla ihmisen kaivamia pieniä lampareitakin. Korvayökköjä tavataan eri puolilla Vantaata kulttuuriympäristöissä, kuten puutarhoissa ja kartanopuistoissa. Yksilömäärät ovat pieniä.

Vantaalla säännöllisesti tavattavista lepakoista vähälukuisin on pikkulepakko. Pikkulepakkohavainnot ovat olleet enimmäkseen reheväkasvuisten rantojen tuntumasta niin veden kuin rantametsän yllä.

Kaikki lepakot ovat rauhoitettuja, ja niiden lisääntymis- ja levähdyspaikat ovat EU:n luontodirektiivin tiukasti suojaamia. Pikkulepakko on luokiteltu uhanalaiseksi lajiksi.

Vantaan parhaimpia lepakkoalueita ovat vuonna 2002 valmistuneen koko kaupungin kattavan kartoituksen perusteella Hämeenkylä–Hämevaara–Linnainen-alue ja Seutula.

Saukko

Saukkohavainnot ovat lisääntyneet Vantaalla viime vuosina. Saukko on hyvällä onnella mahdollista nähdä milloin vain esimerkiksi Vantaan- ja Keravanjoella tai niiden suurimmissa sivupuroissa. Saukkoja on nähty myös Pitkäjärven ja Pikkujärven alueella.

Saukon pesinnästä Vantaan alueella ei ole tehty havaintoja. Vantaalta kuitenkin löytyy jokien varsilta rauhallisia ja saukolle sopivia rantatöyräitä, jonne saukkonaaras voisi pesäkolonsa perustaa ja poikasensa synnyttää.

Saukko kuuluu EU:n luontodirektiivin tiukasti suojelemiin lajeihin. Vantaanjoen Natura-alueen suojeluperusteena on saukko yhdessä vuollejokisimpukan kanssa.

Uhanalaiset linnut

Vantaalla pesii vuosittain säännöllisesti noin 110 lintulajia, joista vajaa 20 on uhanalaisia lajeja. Uhanalaisista linnuista noin kolmannes on vesi- ja kosteikkoalueilla pesiviä lajeja, kolmannes metsälajeja ja loppukolmannes pääasiassa erilaisissa kulttuuriympäristöissä pesiviä lajeja.

Merkittävimmät lintuvedet ja -kosteikot ovat rauhoitettuja tai muuten suojattuja elinympäristöjä. Suuria metsäalueita on suojeltu lännessä Petikon–Vestran alueella ja idässä Sipoonkorvessa. Avoimia ja puoliavoimia maaseudun kulttuuriympäristöjä suosiville linnuille sopivia alueita on yhä paljon Vantaan- ja Keravanjokilaaksossa ja Sotungissa. Pitkäjärvellä ja Pikkujärvellä umpeen kasvu on pienentänyt vesilinnuille sopivaa elinympäristöä.

Halavasepikkä

Vantaan tunnetuin kovakuoriainen on halavasepikkä, joka kuvattiin tieteelle uutena lajina vuonna 2009. Tämän äärimmäisen uhanalaisen hyönteisen kaikki tunnetut elinpaikat ovat Vantaalla.

Sepiköitä elää Mätäojanlaaksossa, Pitkäjärven pohjukan ja Pikkujärven pajuluhdissa ja Rekolanojan varrella Hiekkaharjussa.

Halavasepikkä munii arinakäävän lahottamiin tulva-alueiden vanhoihin halaviin ja mustuvapajuihin, joiden puuaineksessa toukat elävät. Aikuiset yksilöt kuoriutuvat alkukesällä.

Lisätietoja

Ympäristösuunnittelijat

ymparistosuunnittelu@vantaa.fi

Avainsanat

Luonnon monimuotoisuus