Niina Korko toimii kehityspäällikkönä Vantaan kaupungin Talous ja strategia –palvelualueella. Hän keskittyy työssään segregaation ehkäisyn kysymyksiin.
Vantaan uusi aluemalli – kipinöitä yhteisestä tekemisestä
Meillä Vantaalla otetaan käyttöön uudenlainen tapa kehittää kaupunkia alueittain. Aluejohtoryhmien avulla kaupunki voi tarttua entistä tehokkaammin juuri tietyn alueen haasteisiin ja vahvuuksiin – oli kyse sitten vaikka Myyrmäen elinvoimasta, Hakunilan hyvinvoinnista tai Koivukylän yhteisöllisyydestä. Yhteistyön kipinät syttyvät, kun eri toimijat kokoontuvat saman nuotion äärelle.
Sisältö
Aluemalli on uusi ja vaikuttava tapa tehdä yhteistyötä kaupunkilaisten hyväksi. Aluemallin sydämenä toimivat aluejohtoryhmät, joiden perustaminen on kutsu yhteiseen ajatteluun, päätöksentekoon ja arjen kehittämiseen – erityisesti yhteiskunnallisesti monimutkaisten kysymysten äärellä.
Kun kaupungin eri toimialat, hyvinvointialue ja kolmannen sektorin toimijat kohtaavat, syntyy jotakin enemmän kuin osiensa summa. Apulaiskaupunginjohtaja Riikka Åstrand kiteyttää ajatuksen kauniisti: “Kaupunki on täynnä innostuksen liekkejä, mutta usein jokainen kutsuu muut omalle leirinuotiolleen. Entä jos kokoonnuttaisiin yhteisen nuotion äärelle?”
Vantaalla on tehty jo pitkään hyvää yhteistyötä yli organisaatiorajojen. Mikä siis muuttuu? Vaikka yhteistyö on ollut vahvaa, meiltä on puuttunut poikkihallinnollinen rakenne, alueellinen tilannekuva sekä selkeät yhteiset tavoitteet ja toimenpiteet. Strategia on ohjannut kaupunkitasolla, mutta alueiden erilaiset tarpeet ovat saattaneet jäädä yksittäisten toimijoiden vastuulle. Nyt haluamme vahvistaa yhteistä suuntaa ja varmistaa, että alueiden kehittämisessä huomioidaan kokonaisuus – yhdessä ja johdonmukaisesti.
Aluejohtoryhmissä eri toimijat jakavat tietoa, kokemuksia ja näkemyksiä sekä ennen kaikkea sopivat yhteisistä tavoitteista, jotka vastaavat juuri kyseisen alueen todellisiin tarpeisiin. Kuten eräs päällikkö aluejohtoryhmän kokouksessa osuvasti totesi: “Tämä on hyvä tapa ravistella siiloutunutta ajatteluamme ja toimintaamme.”
Aluelähtöinen kehittäminen vaatii yhteistä tilannekuvaa
Vantaa on kuin kaupunkien kaupunki – sen eri alueet muistuttavat pieniä kaupunkeja suuren kaupungin sisällä. Jokaisella alueella on omat vahvuutensa, erityispiirteensä ja haasteensa. Tämän moninaisuuden tunnistaminen on keskeistä, kun halutaan kehittää kaupunkia asukkaiden tarpeista käsin.
Aluejohtoryhmien toiminta perustuu yhteiseen tilannekuvaan, mittareihin ja asukkaiden palautteeseen. Näiden avulla päätöksenteko voidaan tuoda lähemmäksi ihmisiä ja tehdä kehittämistyötä paikallisesti merkityksellisistä lähtökohdista. Tilannekuvan muodostaminen on prosessi, joka vaatii luottamusta, avoimuutta ja kykyä nähdä yksittäinen tieto osana suurempaa kokonaisuutta. Tiedolla johtaminen tarkoittaa aluejohtoryhmässä sitä, että kokoonnutaan tiedon äärelle, katsotaan samaa kuvaa ja sovitaan yhteisistä tavoitteista.
Yhdessä monimutkaisten haasteiden äärellä
Aluemalli on perustettu vastaamaan erityisesti niihin yhteiskunnallisiin kysymyksiin, jotka ovat liian monimutkaisia yhden toimijan ratkaistaviksi. Yksi näistä on alueellinen segregaatio, ilmiö, joka koskettaa kaikkia suuria kaupunkeja. Kun huono-osaisuus kasautuu tietyille alueille, seuraukset näkyvät arjessa: palveluiden saatavuudessa, turvallisuuden kokemuksessa ja osallisuuden mahdollisuuksissa.
Segregaation ehkäisyn toimintaohjelmassa onkin tunnistettu tarve poikkihallinnollisen aluemallin rakentamiselle. Vaikuttavat toimenpiteet edellyttävät yhteistä tilannekuvaa, mutta se ei vielä riitä. Tarvitaan ihmiset tilannekuvan äärelle tekemään päätöksiä jaetun tiedon pohjalta. Toimijoiden osaaminen tulee yhdistää tavalla, joka tuottaa jotain uutta ja vaikuttavaa. Vanhat keinot eivät riitä ratkomaan yhä kimurantimpia haasteita.
Tutkimukset ja kansainväliset käytännöt osoittavat, että segregaation torjunta edellyttää paikallista tilannekuvaa, monialaista yhteistyötä ja asukkaiden osallistamista. Kun eri toimijat tuovat näkökulmansa yhteen ja etsivät ratkaisuja yhdessä, voidaan vaikuttaa niihin asioihin, jotka koskettavat ihmisten arkea ja hyvinvointia.
Kyse on toimintakulttuurin muutoksesta – pois siiloista, kohti yhteistä tekemistä. Vaikka tulevaisuutta ei voi ennustaa, sitä voi rakentaa yhdessä.
Asukkaan näkökulma keskiöön
Apulaiskaupunginjohtaja Katri Kalske muistuttaa tärkeästä periaatteesta:
“Ajattelu tulisi kääntää asukkaan näkökulmasta katsomiseksi sen sijaan, että katsotaan organisaation näkökulmasta.”
Juuri tähän aluemalli pyrkii. Kun päätöksenteko perustuu asukkaiden kokemuksiin, palautteeseen ja arjen tarpeisiin, syntyy vaikuttavaa kaupunkikehitystä, joka ei jää rakenteisiin vaan näkyy ja tuntuu ihmisten elämässä.
Jotta tässä onnistutaan, meidän on vahvistettava jo toimivia osallisuuden rakenteita ja samalla uskallettava rohkeasti kokeilla uusia tapoja kehittää alueita yhdessä asukkaiden ja eri toimijoiden kanssa. Tämä sisältää myös ajatuksen siitä, että asukkailla on usein jo ratkaisun avaimet käsissään. Kyse ei aina ole suurista taloudellisista panostuksista, vaan siitä, että asioita järjestetään uudelleen, asukkaan arjen näkökulmasta sujuvalla tavalla.
Tällöin on tärkeää varmistaa, että organisaatiorajat eivät muodostu esteiksi palveluiden toimivuudelle. Eri toimijoiden tulee täydentää toisiaan ja kehittää ratkaisuja yhdessä. Asukkaan näkökulmasta meidän on tavoiteltava selkeyttä, johdonmukaisuutta ja arjen sujuvuutta.
Kaupunki kuuluu kaikille ja jokaisen tulee tuntea kuuluvansa siihen. Kuulumisen tunne syntyy kohtaamisista, tiloista ja teoista, jotka kertovat: sinä olet tärkeä.
Johtaminen yhteisen ajattelun kautta
Vantaalla on pystyttävä tarjoamaan kestäviä ratkaisuja tulevaisuuden haasteisiin, kuten kaupungin nopeaan kasvuun, väestön moninaistumiseen ja muuttuvaan paikalliseen ja globaaliin talouteen. Jotta onnistumme, meidän on uudistettava totuttuja toimintatapoja ja vahvistettava yhteistyötä laajempien verkostojen kanssa. Tämä edellyttää pysähtymistä ja uudelleenarviointia – ei vain yksittäisissä organisaatioissa, vaan koko verkostossa.
Vantaan aluemallissa johtamista ei voida tarkastella perinteisen linjaorganisaation kautta. Tarvitaan uudenlaista ajattelua, monien toimijoiden yhteistä tulkintaa ja kykyä mukautua ketterästi yhä monimutkaistuvassa toimintaympäristössä.
Tätä ajattelun muutosta kuvaa hyvin teos Think Ahead, Think Again, Think Across: Dynamic Governance, jonka ydin kiteytyy kolmeen ulottuvuuteen:
- Ajattele eteenpäin – tunnista muutoksen signaalit ja valmistaudu tulevaan.
- Ajattele uudelleen – arvioi nykyisiä toimintatapoja ja ole valmis muuttamaan niitä.
- Ajattele poikkisuuntaisesti – ylitä hallinnonalojen ja ajattelutapojen rajat.
Olemme Vantaalla usein todenneet olevamme ”ketteriä”. Ketteryys näkyy rakenteissa, mutta se on myös kykyä oppia, uudistua ja sopeutua. Ketteryys näkyy arjen päätöksenteossa ja yhteistyössä, erityisesti verkostomaisessa toimintaympäristössä, jossa yhteinen suunta syntyy monen toimijan vuorovaikutuksesta.
Verkostomaisessa johtamisessa yksittäisen johtajan rooli muuttuu. Vaikuttavuus syntyy siitä, että ryhmä uskoo voivansa saada aikaan muutosta yhdessä. Kollektiivinen pystyvyys rakentuu luottamuksesta, jaetuista kokemuksista ja yhteisestä ymmärryksestä. Kun eri toimijat katsovat samaan suuntaan, syntyy vaikuttavuutta.
Aluejohtoryhmät tarjoavat rakenteen, jossa poikkihallinnollinen yhteistyö konkretisoituu ja jossa asukkaiden kokemus kaupungista vahvistuu. Vaikka työ on vasta alussa, alku on ollut innostava. Yhteinen nuotio on syttynyt – ja se tarvitsee polttopuita meiltä kaikilta.
Niina Korko
Kehityspäällikkö
Vantaan kaupunki
Hakunilan aluejohtoryhmä työn äärellä.
Lähteitä ja luettavaa aiheesta:
Bandura, A. (1997). Self-efficacy: The exercise of control. New York: Freeman.
Citizen Participation in the Information Society (2022). The role of citizen engagement in inclusive urban development.
De Falco, S., & Irpino, A. (2024). Measuring urban segregation: A contextual and data-driven perspective.
Kurvinen, A., Karhula, A. & Ala-Mantila, S. (2025). Suomen asuinalueiden sosioekonominen segregaatio kasvaa. Tampereen yliopisto, CoreLab. Suomen asuinalueiden sosioekonominen segregaatio kasvaa | CoreLab | Tampereen korkeakouluyhteisö
Li, Y., Liu, Y., & Zhang, H. (2022). Using big data to understand urban segregation: A multidimensional and dynamic approach.
Ramos Lobato, I. & Bernelius, V. (2023). Divided Cities—Divided Schools? School Segregation and the Role of Needs-Based Resource Allocation in Finland. In: Urban Inequality and School Segregation. Springer. https://link.springer.com/chapter/10.1007/978-981-19-8241-5_14
Stjernberg, M., Cavicchia, R., Bogason, Á., Vuithier, A., Löfving, L., Huynh, D. N., & Tomren, L. (2025). Beyond segregation: Nordic approaches to socially inclusive cities. Nordregio Report 2025:7.
Työ- ja elinkeinoministeriö. (2024). Uudistuvat ja hyvinvoivat alueet: Valtioneuvoston aluekehittämispäätös 2024–2027. Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja, Alueet 2024:12. Helsinki: Työ- ja elinkeinoministeriö. ISBN 978-952-327-953-7. Saatavilla: https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/165523/TEM_2024_12.pdf [julkaisut....euvosto.fi]
Weick, K. (1995). Sensemaking in Organizations.
