Arorat asuvat muutaman minuutin päässä lentoasemasta – ”Vantaa on koti kaukana kotoa”

- Vantaa on kotini kaukana kotoa. Viihdymme täällä erittäin hyvin, perheen äiti Shefali Arora summaa.

Kotitalo on tällä hetkellä lähellä Leinelän rautatieasemaa alueella, joka tunnetaan Vanhana Koivukylänä. Vantaalla perhe on asunut myös Kartanonkoskella ja Myyrmäessä. Perhe muutti Intiasta Suomeen alun perin isä Rajivin työn takia. Työ Wärtsilässä johdatti ensin Vaasaan.

Paljon töissä matkustavalle asuminen Helsinki-Vantaan lentokentän lähellä on uskomattoman kätevää, Shefali kertoo.

- Joka minuutti unta aamulla on tärkeää. Leinelästä pääsee lentokentälle muutamassa minuutissa. Lentoasema on hämmästyttävän lähellä, hän toteaa.

Kartanonkoskella elokuvan maisemissa

Perheen nyt jo aikuisilla lapsilla Gandharvilla ja Kashikalla on lämpimiä muistoja Vantaan kansainvälisestä koulusta, joka sijaitsee Kartanonkoskella. Juuri englanninkielinen koulu houkutti Aroran perhettä muuttamaan Vaasasta pääkaupunkiseudulle. 

Värikäs, lapsiystävällinen ja yhteisöllinen alue viehätti kaikkia neljää.

Gandharv Arora muistelee, että lapsuus Kartanonkoskella tuntui hyvin turvalliselta ja koulumatka taittui kätevästi kävellen. Kerran bussiin unohtunut lompakkokin löytyi ystävällisen bussikuskin avustuksella. 

- Rakastin Kartanonkoskea. Siellä tuntui kuin olisi joka päivä Risto Räppääjä -elokuvassa, Kashika puolestaan viittaa alueella kuvattuihin elokuviin.

Kartanonkoski on ollut myös Rajivin suosikki.

- Siellä kaikki, mitä tarvitsee, löytyy kilometrin säteellä.

Kielitaitoa kirjastosta

Shefali Arora pitää paljon myös Leinelän värikkyydestä ja kiittelee alueen hyviä kulkuyhteyksiä. 

- Tänne vieraidenkin on helppo tulla, hän hymyilee.

Myös perheen ensimmäisessä Vantaan kodissa Myyrmäessä kaikki tuntui olevan lähellä. Myyrmäen kirjasto ja erityisesti sen asiakaspalvelutiski on Shefalille erityinen paikka: Vantaalla Shefali opiskeli suomea Tikkurilan aikuisopistossa, ja käytännössä kielitaito karttui harjoittelussa juuri Myyrmäen kirjastossa. 

- Nautin kirjastossa työskentelystä. Oli mukavaa jutella ihmisten kanssa ja kokea yhteisöllisyyttä. Se oli ensimmäinen kokemukseni suomalaisesta työelämästä. Halusin kielen avulla päästä sisään kulttuuriin, hän muistelee.

Kieliharjoittelusta elektroniikkainsinööri Shefali siirtyi oman alansa töihin, ensin Nokialle ja sitten Wärtsilään, jossa hän tällä hetkellä johtaa tuotetiedon elinkaaren hallintaa.

Shefali on myös tänä vuonna 75 vuotta täyttävän Suomi-Intia-seuran puheenjohtaja, ja hän on ollut aktiivisesti järjestämässä ystävyysseuran tapahtumia pääkaupunkiseudulla. 

- Rakastan ihmisten tapaamista. Osallisuus ja yhteisöjen yhdistäminen on hyvin tärkeää.

Krikettiä kotipihalla

3-vuotiaana Vantaalle muuttanut Kashika Arora on nykyään ammattitanssija, koreografi ja tanssinopettaja. Kotikaupunki on taustoittanut myös matkaa ammattiin, sillä tanssikipinä syttyi paikallisessa tanssikoulussa Louhelassa. 

Veli Gandharv puolestaan on nyt töissä Fazerilla rahoitusasiantuntijana. Hänen suosikkilajinsa on kriketti, jonka harjoitteluun on mahdollisuus myös perheen kotipihalla.

Perheen isä Rajiv Arora on siirtynyt yrittäjäksi, ja hänen yrityksensä tarjoaa projektinhallintapalveluita. Rajiv esittelee pihalla olevaa krikettikenttää ja pallokonetta.

- Tämä on lempipaikkani. Minä, poikani ja joskus myös ystävämme pelaamme täällä krikettiä. 

Shefalin lempipaikkoja kodissa ovat terassi sekä takapihan soliseva vesiallas. Kaiken kaikkiaan Shefali kuvailee Vantaan viehätystä näin:

- Rakastan Vantaata. Vantaa on kodikas, mutta täällä on samalla pääkaupunkiseudun tuntua.