Vertaismentorointi tukee laaja-alaisen varhaiskasvatuksen erityisopettajan työtä – “Et ole yksin”

Laaja-alaisena erityisopettajana ensimmäistä vuotta työskentelevä Anna Heinonen tietää, miten arvokasta tuki on uran uudessa vaiheessa.

– Tämä on ollut minulle uusi työnkuva ja samalla uusi työnantaja. Käytännöt eroavat jonkin verran aiemmasta, joten on ollut tosi tärkeää saada ohjausta kokeneemmalta, Anna kertoo.

Mentorointi tarjoaa mahdollisuuden pysähtyä työn äärelle ja pohtia yhdessä tilanteita, joihin ei aina löydy valmista ratkaisua.

– On voinut tuoda esiin haasteita ja miettiä yhdessä, miten niitä voisi lähestyä. Se on ollut todella arvokasta.

Ryhmä tuo voimaa ja näkökulmia

Vantaalla mentorointi toteutetaan vertaisryhmissä. Anna kuuluu ryhmään, jossa on kolme aktoria ja mentorina toimii pitkän linjan laaja-alainen varhaiskasvatuksen erityisopettaja Paula Ojalehto.

– Tässä mallissa ryhmä on ihan keskeinen. Vaikka mentorina ohjaan keskustelua, yhtä tärkeää on se, että osallistujat jakavat kokemuksia keskenään, Paula kuvaa.

Ryhmässä yhdistyvät erilaiset näkökulmat ja käytännön kokemukset. Se rikastuttaa keskustelua ja tarjoaa konkreettisia ideoita arkeen.

– On tosi tärkeää, että saa jutella muiden samassa roolissa olevien kanssa. Puhutaan tavallaan samaa kieltä, Anna lisää.

Konkreettista apua arkeen

Mentoroinnissa käsitellään monipuolisesti erityisopettajan työhön liittyviä teemoja. Keskiössä ovat lasten tuen tarpeet ja pedagogiset ratkaisut, yhteistyö tiimien ja huoltajien kanssa, työn organisointi ja ajanhallinta sekä Vantaan käytännöt ja vuosikellon mukaiset tehtävät. 

– Käymme läpi ajankohtaisia asioita pitkin vuotta. Syksyllä korostuvat havainnointi ja suunnittelu, keväällä taas muut prosessit. Samalla jaetaan hyviä käytäntöjä ja etsitään ratkaisuja yhdessä, Paula kertoo.

Annalle mentorointi on tuonut varmuutta omaan tekemiseen.

– On saanut vahvistusta omille ajatuksille. Kun muut sanovat, että olet oikeilla jäljillä, se lisää luottamusta omaan osaamiseen.

Kohtaamiset kasvokkain

Mentorointiryhmä kokoontuu noin kerran kuukaudessa, yhteensä kahdeksan kertaa vuodessa. Tapaamiset järjestetään pääosin kasvokkain eri päiväkodeissa.

– Se, että pääsee vierailemaan toisten yksiköissä, on ollut tosi antoisaa. Näkee erilaisia oppimisympäristöjä ja ratkaisuja käytännössä, Anna kertoo.

Vaikka etäyhteyksiä käytetään tarvittaessa, kasvokkaiset tapaamiset koetaan tärkeimmiksi.

– Niissä syntyy paremmin keskustelua ja yhteys ryhmän jäsenten välillä, Paula toteaa.

Tukea jaksamiseen ja työn rajaamiseen

Erityisopettajan työ voi olla kuormittavaa, ja mentorointi tarjoaa tilan myös tunteiden käsittelyyn.

– Joskus pelkästään se, että saa kertoa tilanteista ääneen, helpottaa. Sen jälkeen voidaan yhdessä miettiä ratkaisuja, Paula sanoo.

Keskeinen teema on myös työn rajaaminen.

– Työtä olisi aina enemmän kuin ehtii tehdä. Siksi on tärkeää oppia priorisoimaan ja hyväksymään, että kaikkea ei voi tehdä kerralla, Anna pohtii.

Mentoroinnissa mietitään myös, mistä hakea tukea eri tilanteissa; oli kyse sitten esihenkilöstä, kollegoista tai muista asiantuntijoista.

Toiveena jatkuvuus 

Mentorointi ei ole yksisuuntaista tiedon siirtoa. Myös mentori oppii.

– Tämä on minullekin ammatillisesti tosi arvokasta. Joudun reflektoimaan omaa työtäni ja saan uusia ideoita. Se kehittää koko ajan, Paula kertoo.

Anna toivoo, että vastaavaa toimintaa olisi tarjolla jatkossakin ja mahdollisimman monelle.

– Tämä on ollut tosi antoisaa. Olisi hienoa, jos tällaisia ryhmiä voisi jatkaa ja että kaikilla uusilla erityisopettajilla olisi mahdollisuus osallistua.

Paula on samaa mieltä.

– Tällaiselle vertaistuelle on selkeä tarve. On tärkeää, että on paikka, jossa voi jakaa ajatuksia ja kehittyä yhdessä.