”Parasta on, kun lapsi löytää oman juttunsa”
Vantaan kaupungin sporttikaverit auttavat peruskoululaisia löytämään mielekkään harrastuksen. Mitä sporttikaverin työhön kuuluu ja millaista osaamista työssä vaaditaan?
Jalkapallo kuuluu sporttikaveritoimintaan osallistuvien lasten suosikkeihin.
Sporttikaverina työskentely voi yllättää. Tavallisesti sporttikaverit ovat uuteen harrastukseen tutustuvan lapsen taustatukena, mutta toisinaan tutustumiskäynnillä pääsee itsekin kokeilemaan jotain aivan uutta. Tästä on kokemusta puolitoista vuotta sitten sporttikaverina aloittaneella Milja Poskiparralla.
”Kerran olin erään ohjattavani mukana painiharjoituksissa. Kun hänelle ei löytynyt ryhmästä sopivankokoista paria, minä menin treenaamaan hänen kanssaan, koska olimme lähes samaa painoluokkaa. Oma liikunta- ja valmennustaustani on taitouinnissa, joten kamppailulajit eivät ole minulle kovin tuttuja”, Poskiparta muistelee.
Vantaan kaupungin sporttikaverit ovat auttaneet jo yli sataa vantaalaista lasta ja nuorta löytämään itselleen mielekkään harrastuksen. Vuonna 2016 alkaneessa toiminnassa tavoitteena on, että jokaisella vantaalaisella 1.–9.-luokkalaisella olisi ainakin yksi harrastus.
Työhön kuuluu paitsi lapsen tukemista harrastuksen löytämisessä ja siihen tutustumisessa, se sisältää lisäksi yhteydenpitoa ja paperityötä. Sporttikaverit pitävät yhteyttä toiminnassa mukana olevien lasten perheisiin ja kouluun sekä koordinoivat tutustumiskäyntejä seurojen kanssa. Työ sisältää myös jonkin verran raportointi- ja seurantatehtäviä.
”Työtä tehdään osa-aikaisesti ja työtuntien määrä vaihtelee viikoittain. Joillakin viikoilla on enemmän ohjaustyötä, toisilla viikoilla puolestaan enemmän oheistöitä. Minulla on kerrallaan käynnissä 1–2 sporttikaveriohjausta”, Poskiparta kertoo.
Yhden asiakkaan kanssa tavataan yleensä viisi kertaa. Ensimmäiseen tapaamiseen osallistuvat sporttikaverin ja ohjattavan lapsen lisäksi hänen huoltajansa ja koulun yhteyshenkilö, joka useimmiten on terveydenhoitaja, kuraattori tai psykologi. Seuraavilla kerroilla käydään tutustumassa eri harrastuksiin. Tavoitteena on, että tapaamiset järjestetään parin kuukauden aikana, minkä jälkeen lapsi voi jatkaa löytämässään harrastuksessa.
Työssä joustavuudesta on valttia
Toisinaan voi käydä niin, ettei toiminnassa mukana oleva lapsi osaa sanoa, millainen harrastus häntä voisi kiinnostaa. Silloin Poskiparta lähtee lapsen kanssa vaikkapa kävelylle ja yrittää selvittää lapsen kiinnostuksenkohteita jutustelun lomassa.
”Työssä vaaditaan joustavaa suhtautumista lapseen. Yleensä kiinnostuksenkohteita alkaa löytyä, kun lapsi saa riittävästi aikaa. Jos liikunta ei houkuttele, omaa juttua voidaan alkaa etsiä myös taide- ja kulttuuriharrastusten parista”, Poskiparta muistuttaa. ”Tärkeintä on, että jokaiselle lapselle löytyy mielekästä tekemistä. Pidän merkityksellisenä myös sitä, että ryhmämuotoisessa harrastuksessa lapsi saa uusia kavereitakin.”
Poskiparran mukaan sporttikaverille on hyötyä liikunnallisesta taustasta ja seuratoiminnan tuntemisesta. Koska työtä tehdään monenlaisista lähtötilanteista tulevien lasten kanssa, erilaisten elämäntilanteiden ja kulttuurien ymmärryksestäkin on hyötyä.
”Vaikeinta työssä on sovittaa pienempituloisten perheiden lasten harrastustoiveet yhteen budjetin ja vanhempien arjen kanssa. Tällöin tavoitteena on löytää edullinen harrastus, josta ei koidu pahemmin varustekuluja. Harrastuksen on myös löydyttävä kodin läheltä, jotta harrastaminen onnistuu ilman autokyytejä. Tällaiset tilanteet ovat haastavia – mutta samalla ne ovat kaikkein tärkeimpiä”, Poskiparta toteaa.
Entä mikä sporttikaverina työskentelemisessä on kaikkein parasta? Vastaus löytyy nopeasti:
”Parasta työssä ovat hetket, kun lapsi löytää liikunnan riemun ja oman juttunsa. Se on syy, miksi teen tätä työtä.”
Kiinnostaako työ sporttikaverina? Vantaalle etsitään juuri nyt uusia sporttikavereita. Lue lisää ja hae mukaan toimintaan!
