Sosionomiharjoittelu varhaiskasvatuksessa: Kasvua ja oivalluksia arjessa

– Harjoittelu on vastannut tosi hyvin odotuksia. Olen aiemminkin ollut päiväkodissa, joten tiesin vähän, mitä odottaa. Tällä kertaa yllätyksenä tuli kuitenkin se, että aloitin elokuun lopulla, juuri toimintakauden alussa. Ryhmässä oli paljon uusia lapsia, ja alku oli vauhdikas ja täynnä uusia kohtaamisia.

Varhaiskasvatuksen sosionomiksi opiskeleva Milla Eklind kertoo päässeensä harjoittelussa hyvin mukaan päiväkodin monipuoliseen toimintaan. Hän on osallistunut kaikkeen aamupiireistä ja retkistä ruokailutilanteisiin ja jumppahetkiin. Erityisen merkityksellisinä hän pitää mahdollisuutta osallistua palavereihin ja tiimityöhön, joissa suunnitellaan ja kehitetään toimintaa.  

– On ollut tosi arvokasta päästä näkemään myös sitä suunnittelupuolta. Siellä pohditaan yhdessä, miten toimintaa voisi kehittää, muuttaa tai helpottaa. Se antaa paljon laajempaa ymmärrystä siitä, mitä kaikkea varhaiskasvatuksen työ on.

Yhteistyön ja kommunikaation merkitys

Harjoittelun alku oli kuitenkin Millalle myös kasvun paikka. Hän kertoo, että alkuvaiheessa uuden ryhmän ja kiireisen arjen keskellä oli hetkiä, jolloin oma rooli tuntui epäselvältä.

– Välillä tuntui, että olin vähän jaloissa, kun en tiennyt mitä multa odotetaan. Mutta, kun päästiin keskustelemaan avoimesti, kaikki lähti sujumaan paljon paremmin.

Yhteisymmärryksen löytyminen vahvisti hänen käsitystään tiimityön merkityksestä.  

– Kommunikaatio on ihan avainasemassa. Kun puhutaan asioista ja kehitetään yhdessä, arki helpottuu kaikille – niin lapsille kuin aikuisillekin.

Oivalluksia ja omaa kasvua

Harjoittelu on auttanut Millaa tunnistamaan omia vahvuuksiaan. Hän kokee olevansa läsnä oleva ja empaattinen aikuinen, joka osaa huomioida lasten tarpeet myös kiireen keskellä.

– Olen huomannut, että pystyn kuuntelemaan ja tukemaan lapsia, vaikka ympärillä olisi paljon meneillään. Se tuntuu tärkeältä.

Haastavinta harjoittelun aikana oli jaksaminen, etenkin harjoittelun alkuvaiheessa. Väsymys näkyi hetkittäin vuorovaikutuksessa lasten kanssa, mutta tilanteet ratkesivat keskustelun ja itsetutkiskelun kautta.

– Kun puhuin ohjaajan ja työyhteisön kanssa, huomasin, että voi toimia toisella tavalla. Rupesin tietoisesti lähestymään tilanteita positiivisemmin ja se muutti paljon.  

Lapsilähtöisyys käytännössä

Yksi harjoittelun mieleenpainuvimmista oivalluksista liittyi lapsilähtöiseen toimintaan. Tiimissä huomattiin, että yksi yhteinen aamupiiri ei toiminut eri-ikäisten lasten kanssa.

– Keksittiin, että tehdään kaksi aamupiiriä: toinen isommille, toinen pienemmille. Se helpotti arkea tosi paljon, ja lapsetkin viihtyivät paremmin. Oli kiva nähdä, miten pienillä muutoksilla voi parantaa kaikkien kokemusta.

Varhaiskasvatuksen sosionomin rooli on vielä monelle uusi, ja myös Millalle se on konkretisoitunut vasta harjoittelun myötä.

– On ollut hienoa nähdä, mitä vakasosionomit tekevät käytännössä. He osallistuvat esimerkiksi kiusaamisen ehkäisyyn ja yhdenvertaisuussuunnitelmiin – sellaisiin asioihin, jotka tukevat koko yhteisöä.

Vaikka tulevaisuus on vielä avoin, Milla näkee itsensä todennäköisesti jatkossakin lasten parissa.

– Lastensuojelu kiinnostaa, mutta tiedän, että se voisi olla mulle henkisesti raskasta. Päiväkodissa saan tehdä merkityksellistä työtä lasten kanssa, mutta ympäristö on kuitenkin lempeämpi.

Loppusuoralla kohti valmistumista

Jouluksi valmistuva Milla katsoo tulevaisuuteen luottavaisena. Harjoittelu on vahvistanut hänen ammatillista identiteettiään ja antanut varmuutta omaan tekemiseen.

– Tässä työssä oppii joka päivä jotain uutta – lapsista, tiimistä ja itsestään. Se tekee tästä alasta niin hienon.