Nuorten työelämä - Oletko syrjivä yhdenvertaisuuden kannattaja?
Mitä sanoisit nuorelle, jonka motivaatio työntekoon on valtava ja taidot vahvat, mutta sukunimi työtehtävään on ”väärä”? Tätä pohdimme säännöllisesti yksilövalmentajien keskuudessa, eikä vastaus ole yksiselitteinen.
Sisältö
Toivoa on tärkeää antaa, mutta rasismin kokemusta ei tule vähätellä. Se on totta ja olemassa. Se tekee kipeää ja turhauttaa.
Joskus tarvitaan taistelua, vakuuttelua ja todistelua, että työpaikka irtoaa. Välillä onneksi vähempikin riittää ja toisinaan mikään ei auta. Onko reilua? Ei. Onko oikeasti toivoa? Kyllä.
Vielä vuonna 2024 moni nuori joutuu olemaan oman aikansa pioneeri työelämässä, jotta ennakkoluulot monikulttuurisuutta kohtaan alkaisivat pikkuhiljaa sulaa. Tämä voi vaatia enemmän työntekijältä, joka voi tietoisesti tai alitajuisesti joutua edustamaan koko muuta syrjintää kokevaa ihmisryhmää.
Ennakkoluuloton rekrytointi on upeinta ja taitavinta
Tosiasia on kuitenkin se, että olemme kaikki ihmisiä. Myös sillä henkilöllä, jolle annoit ennakkoluuloistasi huolimatta tilaisuuden, voi olla huono päivä. Hän saattaa epäonnistua työtehtävissään tai olla ihan OK työntekijä. Hänen kohdallaan on silti tapahtunut yksi upeimmista ja taitavimmista rekrytoinneista koskaan.
Saatat joskus hyötyä surullisella tavalla työnhakijasta, jolla on monikulttuurinen tausta, koska hän tekee enemmän kuin muut. Näin hän haluaa osoittaa, että rekrytointi kannatti. Työntekijälle voi syntyä ajatus siitä, ettei hän riitä ilman ylimääräistä panostusta.
Konkreettiset teot kertovat työnantajan arvoista
Työnantajan ei nykyään kannata sanoa, etteivät inhimillisyys ja eettisyys olisi heidän toiminnassaan tärkeitä arvoja. Modernissa yhteiskunnassamme emme mielellään tunnusta näiden arvojen puuttumista tai vähäisyyttä edes yksilötasolla. Moni meistä puhuu yhdenvertaisuuden ja syrjinnänvastaisuuden puolesta.
Meidän pitäisi kuitenkin olla rohkeampia ja laittaa hetkeksi mietintämyssy päähän. Onko jotain, mitä voisimme tehdä nuorten yhdenvertaisten mahdollisuuksien hyväksi? Haluammeko me oikeasti tehdä sen?
Loppuuko meiltä puhti yhdenvertaisuuden toteuttamisessa?
Suomi sitoutuu omassa lainsäädännössään, EU:n jäsenmaana ja YK:n jäsenenä syrjimättömyyteen muun muassa rotuun, ihonväriin tai etniseen alkuperään perustuen. Suomalaisia pidetään usein sääntöjen tunnollisina noudattajina ja jopa autottomalla tiellä punaista liikennevaloa vastaan kävelemistä katsotaan kulmien alta. Toisaalta juuri isoissa ja tärkeissä kysymyksissä sääntöjen seuraamisessa voikin joidenkin osalta loppua puhti.
Yhteiskunnassamme on aidosti niitä työnantajia, jotka toimivat yllä mainittujen arvojen mukaan. On myös heitä, jotka ovat menossa enemmän ja enemmän niitä kohti. Harmillista kyllä joukossamme on tästä huolimatta edelleen sellaisia ennakkoluuloja, jotka synnyttävät vältettävissä olevia ongelmia. Ne tulevat pitkällä aikavälillä kalliiksi niin taloudellisesti, kuin inhimilliselläkin tasolla.
Muutostoivomus ei ole idealismia, vaan realismia. On kannattavaa kaikilla tasoilla, että mahdollisimman moni meistä pääsee töihin!
Lotta-Leena Vornanen, yksilövalmentaja
